Maraton-muistio

Siihen on tultu, että Joensuu Maraton on pidetty ja viikko olisi aikaa SM-maastoihin. En kuitenkaan ala vielä SM-maastoja spekuloimaan, vaan teen sen lähempänä ensi viikolla. Nyt aion läpikäydä Joensuu Maratonia näin järjestäjän kulmasta koettuna. Siitä voi sitten kukin miettiä, millaisen työmäärän joutuu tekemään siihen, että 600 ihmistä saa juosta 6 tunnin ajan. Käyn tietenkin läpi vain omalle kohdalleni osuneet hommat. Tuomohan näet on tehnyt suurimman osan, mutta kuten tulette huomaamaan, kisat eivät ihan yksikseen pystyyn nouse.

Valmistelu

Taustatyötä oli tehty jo kuukausien ajan. Esimerkiksi reitin kanssa tuskailu on työllistänyt ihan kiitettävästi. Mutta reittiin jo tartuttiinkin aikaisemmin näillä nurkilla. Toimitsijoita on haalittu (pääosin Tuomon toimesta) ja kaiken maailman lupia pyöritelty. Tuumasin, että kirjoittelen tähän kaiken, mitä tein perjantaina Maratonin eteen:

• Keräilin juomasaavit ja maitotonkat kellarista.
• Etsiskelin Tuomon kanssa hirvittävän määrän opastekylttejä.
• Selvittelin, onko mistään saatavilla maalilakanaa.
• Tein palkinnoiksi 20kpl lahjakortteja.
• Käytiin Tuomon kanssa tukusta hakemassa vaatimattomat 90kg banaaneja + muita romppeita.
• Metsästettiin suolakurkkuja.
• Vietiin tukun tavaroita kentälle ja Areenalle.
• Käytiin hakemassa palkintopyörä ja muita palkintoja.
• Kasailtiin hullu määrä rompetta kisatoimistoon ja kisakeskukseen. (Vuokrapaku oli laitoja myöten täysi.)
• Purettiin nämä tavarat pitkin poikin kisakeskusta.
• Hain tonkkien putsaamista varten sitruunahappoa apteekista.
• Pesin nuo tonkat.
• Järjestelin kevyesti kisatoimistoa.
• Jaoin hullussa kiireessä numeroita ennakkoon ilmoittautuneille.
• Laitoin tietokoneen täyteen musiikkia, mitä sitten voipi soitella kisan aikana.
• Pakkasin koneen ja kamppeet seuraavaa päivää varten.
• Tutustuin hiukan lähtölistoihin, että voipi sitten edes joitain nimiä mainita kuuluttaessa.

Tässä listassa on siis aika kevyeltäkin kuulostavia hommia, mutta tuo päivä oli sellainen 12h pitkä, eikä siinä suurempia taukoja ruokajuttuja lukuunottamatta ollut. Aamulla ehti kuitenkin lenkille, kun pirun aikaisin lähti.

Kisapäivä - Ennen starttia

Herätys oli 5.30. Aamupala ja koiran kanssa pihalle. Sitten täydellisessä räntäsateessa kolmen lämpöasteen hellimänä kohti kisakeskusta. Autoradiossa soi The Cultin The Rain. Se kuvasi fiilistä aika lailla. Reitinmerkkaajat olivat jo taipaleella ja jäimme Tuomon kanssa kisakeskukseen duunailemaan. Tässä listaa aamun toimista:

• vessojen siirto paikoilleen.
• huoltopisteen pöytien siirto paikoilleen.
• osittainen reitin kierto ja muutaman kyltin nosto paikoilleen.
• tonkkien pesu ja täyttö ja autoon lastaus.
• kuuluttamon valmistelu. Eli tietokoneet paikoilleen, äänentoiston testaus jne.
• mikrofonien säätöä ainakin tunnin verran. Langattomat mikrofonit on toimiessaan oikein hieno keksintö. Muuten ei.
• Yleisöaidan pystytystä.
• Liikenteenohjausliivien etsiskelyä ja liikenteenohjauspalaverin pitoa.

Ja kaikki tuo tapahtui reippaassa kiireessä. Eli tutut ihmiset, joita en ehtinyt jututtaa; tuossa syy.

Kisapäivä - selostus/kuulutus

Jo toisena vuotena peräkkäin tuli minun osakseni kuulutus. Se on oikeastaan ihan mukavaa, mutta Maraton tuli taas talven tauon jälkeen ja sanat olivat aluksi hukassa. Se on mukavaa myös, jos ei joudu samalla tekemään kaikkea muuta. Haastetta on riittävästi jo siinä, että noin 600 ihmistä odottaa nimensä mainintaa. Heistä jos pystyt 200 mainitsemaan kerran, on mennyt hyvin. Tässä lista mielenkiintoisista asioista, mitkä vaikuttavat kuuluttamiseen:

• mikrofonien toimivuus.
• kaksi mikrofonia, joista toinen kuului pihalle ja toinen sisälle.
• pirun kylmä keli. Ei ole kiva seisoskella sateessa ja plärätä märkiä papereita numeroita etsiessään.
• hankalat sukunimet.
• mahdolliset ja aina todennäköiset virheet starttilistoissa.
• tutut, joiden kanssa tahtoisi jutella.
• yllättävät kuulutuksen ulkopuoliset asiat, joista on ainoana tietoinen. Kuten palkintolahjakortit.
• kolme päällekkäistä juoksusarjaa.
• reitin sijainti kuuluttamokoppiin nähden.
• pirunmoinen nälkä ja jano.
• äänentoiston voimakkuus tuulesta ja muusta möykästä johtuen.
• häiriöt tulospalvelussa.
• tyytymättömät kilpailijat, jotka eivät ymmärrä käyttää painokelpoista tekstiä mikin ollessa auki.
• palkintojen jaot

Kisapäivä - jälkihuminat

Yllättävän nopeasti oli koko porukka maalissa. Viimeiseltäkin meni vain piirun verran päälle 5 tuntia matkan taittamiseen. Se on vähän. Tämän jälkeen alkoi sitten kaikenmoinen lopun säätö. Aluksi kuitenkin söin soppaa. Se, mitä muuta tapahtui on seuraavassa:

• kahvion purku
• kuuluttamon purku
• kisakanslian purku
• yleisöaidan purku
• opastenauhojen purku
• opastenauhoituksen purku
• ylijäämäpullien syöminen
• kaikkien tavaroiden purku
• vessojen siirto takaisin
• tavaroiden kuljetus toimistolle
• vuokra-auton palauttaminen

Tämä kaikki siis tapahtui vielä kisan jälkeenkin. Päivä alkoi klo 6.00 ja samoihin aikoihin illalla olin kotona. Veto täysin pois. Saunassa kun kävi, niin Suomi-Tanska-pelin auvoisuuteen oli hyvä nukahtaa.

Minä kun olen tällainen listaihminen, aion laittaa vielä kolme listaa tähän alle.

Mitä emme mielestäni hoitaneet riittävän hyvin maratonilla:

• Jälki-ilmoittautumisia otettiin vastaan liian myöhään. - Vaikeuttaa tulospalvelun toimintaa.
• Maaliintulon opastus kentällä olisi pitänyt olla selkeämpi. - Osa porukkaa juoksi houreissaan, pituushiekkalaatikon läpi.
• Äänentoisto olisi pitänyt tarkistella ennemmin. - Vaikeutti minun toimintaa kaksijakoinen kuulutusjärjestelmä.
• Maali voisi olla juhlavampi - Maraton on kuitenkin ihan hieno saavutus.
• Minimaratonin maaliintuloon enemmän porukkaa. - Vaikka se onkin pieni osa tapahtuma, pitää se jatkossa tehdä tarkemmin.
• Palkintojenjako pitää miettiä kokonaan uusiksi. - Sarjoja on ehkä liikaa. Tasoerot ovat myös niin suuria, ettei kärkikolmikkoa saa millään yhtäaikaa mihinkään.
• Tulosten esiintuonti. - Pitää seuraavana vuonna pitää tulokset täysin epävirallisina, niin kauan että kaikki on tarkasteltu.

Minkä onnistui mainiosti järjestelyissä:

• Soppatykkiruokailu - Aivan mahtavan helppo ja aikatauluvapaa järjestelmä.
• Kisakanslian toiminta - Välttämättömästä kaaoksestakin huolimatta loistavaa toimintaa.
• Huoltopistejärjestelyt - Kaikki toimi, vaikka olikin helvetin kylmä.
• Uusi reitti - Moni kävi kehumassa reittiä, vaikka siellä on pari tiukkaa mutkaa. Mutkat ovat kuitenkin mielestäni pieni haitta rantaraitin kallistukseen verrattuna.
• Reitin merkkaus - Selkeä. Aina tulee muutama yltiöväsynyt, joka onnistuu juoksemaan ohi maaliintulon, vaikka nuijalla kopauttaisi.
• Rakentaminen ja purku - Siitäkin huolimatta, että aika paljon itse pitää tehdä ja järjestää, oli talkoolaisista helvetin iso apu ja homma saatiin kasaan hyvin.
• Tulospalvelu - Pienistä kisan aikaisista ongelmista huolimatta kaikki saivat oikean ajan ja yhteistyö toimi hienosti.

Sitten vielä sellainen muistilista ihmisille, joiden mielestä kaikki ei mennyt putkeen:

1. Kun tulet siihen tulokseen, että aiot huomauttaa/valittaa/antaa palautetta jostakin, OTA SELVÄÄ KENELLE VALITAT. - Se, että valittaa jollekin kisoissa töissä olevalle, ei automaattisesti tarkoita, että palaute kohdistuu oikein. Esimerkiksi kisamitaleja jakava pikkutyttö, ei välttämättä vastaa reitin merkkaamisesta.
2. Kun aikasi ei olekaan oikein ja sarjakin on väärä, niin KYSY SYYTÄ TULOKSISTA TULOSPALVELUSTA VASTAAVALTA. - Kahvion työntekijä ei ehkä ole perillä chip-ajanottojärjestelmän kommervenkeistä.
3. Kun olet tullut maaliin ja ihmettelet, miten kuuluttaja ei ehtinyt sanomaan sinun aikaasi, vaikka vain 15 tuli maaliin yhtäaikaa, ODOTA RAUHASSA TULOKSIA. Jos kuitenkin olet niin malttamaton ja epäluuloinen, ettet oman kellosi aikaan usko ja päätät silti kysyä muutenkin kiireisiltä tulospalveluihmisiltä sijoitustasi ja aikaasi, ILMOITA SARJA, MATKA JA NIMESI. - Kysyttäessä "Monesko minä olin?" jää aika paljon arvailujen varaan.
4. Kun olet onnistunut ja päässyt jopa palkinnoille, ODOTA VUOROASI RAUHASSA. - on aika todennäköistä, ettei Veikko 60v vie sinun N40 sarjan pronssipokaalia.
5. Isojen tapahtumien järjestäjät ovat myös usein tapahtumapäivänä melko kiireisiä, joten ODOTA SOPIVAA JA RAUHALLISTA HETKEÄ. - varsinkaan miehet eivät voi puhua puhelimessa ja jakaa palkintoja samaan aikaan.
6. Kun sitten viimein tulet tulokseen, ettet aio kestää sitä, että sarjasi on väärin tai nimestä puuttuu yksi kirjain ja alat henkisesti hajoamaan, niin ETSI AVAUTUMISELLE OIKEA PAIKKA JA AIKA. - Pienten lasten aikana on aika ikävä kuulla kun kuuluttajaa haukutaan pelleksi (vaikka sitä onkin) ja suusta tulee vain sielunvihollisen synonyymejä. Ja tiedoksi myös se, että fyysinen päällekäyminen ei useinkaan jouduta asioiden selvittelyä.
7. Ennen pelihousujen repimistä on myös syytä miettiä, ONKO "nimi väärässä listassa 15min"-tyyppinen ONGELMA NIIN SUURI, ETTÄ ON SYYTÄ NOLATA ITSENSÄ niin järjestäjien kuin muiden paikallaolijoiden silmissä. - Kuten aika usein, niin myös maratonilla, mikrofoniin huudetut julkeudet leviävät äänentoiston myötä myös ison porukan kuultaviin.
8. Pääsääntönä kuitenkin se, että kannattaa miettiä ONKO AVAUTUMISELLE PERUSTEITA JA VOIDAANKO SE ONGELMA KORJATA. - Yletön kohkaaminen ja kusipääksi haukkuminen on hiukan lapsellista, eikä varmasti helpota yhteistyötä jatkossakaan.

Homma toimi kaameasta kelistä huolimatta komeasti ja juoksut saatiin juostua. Valtavat kiitokset järjestelyihin osallistuneille. Oltais Tuomon kanssa liemessä ilman teitä. Kaikkia emme voi Tuomon kanssa miellyttää, emmekä yritäkään. Isossa urakassa ei vain voi ja pysty kaikkea ajattelemaan. Siksi mieluusti jaammekin vastuuta halukkaille talkoolaisille.

Ps. Itsetutkiskelun tuloksena aion osittain myös pahoitella Polvijärven pm-maastojen haukkumista. Koen sen kuitenkin osittain oikeutetuksi, koska selvästi oli aistittavissa, ettei valmisteluja juurikaan oltu tehty. Jos olisi oikeasti tosissaan yritetty, niin olisin jättänyt heille vain parannusehdotuksia.