Juoksu- ja Bänditreenit

18.12: Kevyt 10km - Vähän tahmeata hengityksen puolesta

19.12: 4x1km/3.18-3.37/3' - Sen verran aikaisin aamusta juostu (8:15), että pientä heräämisvaikeutta

20.12: 17km kevyt - Kiva lenkki, vaikka keli olikin paska. Juoksu pysyi ylhäällä.

21.12: LEPO

22.12: A: Kiihtyvä 12km I: Hieronta - Vasen pohje esitti taas loppulenkistä krampin elkeitä.

23.12: Jooga 30min - Aivan hirveä ilma pihalla.

24.12: Jooga 40min - Edelleen ankeata säätilaa ja pohjekin jumittaa

25.12: Pihasähly 60min - Ajelin Pohjanmaalle ja iltasella sisarusten kanssa legendaarista pihasählyä. Viimeksi 10 vuotta sitten.

26.12: 8,3km reipas/kova 32min. Aivan paska keli. Avg-syke 174. - Hyvin kulki, keli oli kuitenkin hanurista.

27.12: LEPO

28.12: 10km (1km kovaa/1km kevyt) - Keli tietysti järkyttävän tuulinen ja luminen, mutta hengityskään ei toiminut ollenkaan.

29.12: 10km rento + avantosauna - Juoksu oli jotenkin tahmeata pitkien automatkojen jälkeen. Vasen pohjekin jumisteli.

30.12: vesijuoksu 3x90"/2'+10x30"/1' - Eihän tuo nyt vedessä samalta tunnu, mutta kyllä se raskasta on.

31.12: Lumihankivaellusta metsässä 90min - Puolen metrin hangessa on aivan tehokasta

1.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

2.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

3.1: 18km kevyt Areenassa - Jardaani treenasi Enduranceen semmoisen 50 kilsan verran, niin minä ja Tuomo vähän pidettiin seuraa.

Todella pitkä aika onkin ehtinyt kulumaan viimeisistä kirjoitteluista. On ollut noita tonttujen juttuja ja Pohjanmaalle on juuri vasta sähköt tullut, niin ei nettiin ole päässytkään. Jouluaatto oltiin täällä idässä ja sitten minä hurautin Pohjanmaalle yksikseni. Siellä sitten pidettiin legendaariset välipäivien bänditreenit.

Tosiaan olen soittelut jonkinmoisessa bändissä sellaisen 11 vuotta. Tässä tulee pieni historiikki tästä soittelu-urasta:

Joskus pirun pienenä poikana isukki laittoi minut urkukouluun, jota piti Harvat Korvat. Nimi ei ihan ollut tuo, mutten muista oikeakaan nimeä. Se oli jotain sinnepäin, koska miekkonen oli unkarilaistaustainen. Elääkökään enää? Se ei tainnut kovinkaan kauaa innostella.

Ala-asteella minut ja sisko-tyttö pistettiin Tuhkasen Joren pianokouluun ja sillä sai sitten pientä nössön mainetta 26:n oppilaan koulussa. Minä treenasin, mutten sitten ala-asteen jälkeen musiikin opiskelua jatkanut. Se nyt hieman harmittaa. Opin soittamaan sellaisiakin klassikoita kuin Anttilan Keväthuumaus ja Rafaelin Enkeli. Saattoi olla isälläkin arpaa näissä näinkin nuorekkaissa kappaleissa. Hän kun on semmoisen 30v soitellut ammatikseen tanssibändissä. Eli humppasektori on aika hyvin näpeissä vaikkei päällepäin sitäkään uskoisi.

Yläasteen ajaksi tuo soittelu sitten suurimmaksi osaksi jäi. Lukioaikana pieni innostus hiipi takaisin lähinnä Stratovariuksen takia. Opettelin soittamaan joitain parhaita Jensin synatilutuksia kuten nyt esimerkiksi Black Diamondia.

Lukion loppupuolella saman kylän poika Pete sitten heitti jollain kotimatkalla, että pitäisikö perustaa bändi. Vastasin, että pitäshän se. Pete soitti huonosti kitaraa ja minä huonosti koskettimia. Soiteltiin yhdessä Peten huoneessa aina viikonloppuisin ja öisin ja noilta ajoilta on kaksi huikeata sävellystä: Rain ja Curse of Moon. Ensimmäisessä on ihan tarttuva riffi ja toinen on lähinnä rasittava. Musiikkityyli oli jotain Stratovariuksen ja Manowarin välimaastossa. Itselläni oli niin paska syntikka, ettei siitä kummiakaan soundeja löytynyt. Armeija-aikana bändiin liittyi rumpaliksi Veil-Matti ja bassoa soitti hetken Antti. Bändin nimi oli pääasiassa Wolflord. Meillä oli helkutin hieno logokin, muttei sitä koskaan käytetty.

Vuonna 2000 aloimme kuunnella progempaa musiikkia Dream Theaterin ja Symphony X:n innoittamana. Musiikkityylikin siirtyi sinne päin. Velipojan kautta löytyi uusi rumpali Jori ja uusi basisti Janne. Soittelimme Jorin kodin kellarissa ja autotallissa progressiivista rockia ja metallia. Biisejä oli tuhottomasti, mutta laulaja puuttui. Ensimmäisiä studionauhoituksiakin kävimme tekemässä ilman laulajaa. Bändin nimi oli tuolloin Global Illusion. Meidät pyydettiin ensimmäiselle keikalle yläasteen kevätjuhlaan, jossa oli useampi sata yleisöä. Sinne tuli laulajaksi pikkuveljeni. Kaikkia jännitti julmetusti. Kukaan bändistä ei ollut kuullut veljeni laulavan koskaan ja hänen debyyttinsä tapahtui isolle yleisölle kukkapaidassa ja 70-luvun farkuissa. Illalla oli kisat Alavuden kentällä ja joku 9-luokan tyttö tuli kysymään minulta "miksi soitettiin playbackina?". Ei me soitettu. Oltiin vaan treenattu hyvin. Kapteeni Amerikka tuurasi kitarassa ja örinät kävi mörisemässä Kinnorin laulaja.

Tämän jälkeen velipoika kuului kalustoon. Teimme studiossa muutaman demon, mutta emme me oikein päässeet eteenpäin. Vaikka biisit oli hyviä, niin englanniksi laulaminen kuulosti vähän Idols-Agnesilta. Jotenkin soittelu vaan väsyi ja hiipui.

En muista vuotta, mutta sanotaan että 2005 teimme reunionin ja kokoonnuimme Peten mökille. Teimme hullun päätöksen soittaa rauhallisempaa musiikkia ja vielä suomeksi. Nyt velipoikakin pääsi käyttämään akustista kitaraansa. Tämä innosti kaikkia paitsi Jannea ja hän feidasi itsensä. Sattui kuitenkin sopivasti, että Kurikan multi-istrumentalisti Jaku tapaili siskoani ja innostui liittymään bändin basistiksi. Bändin nimeksi muotoutui Ruuhet, jonka isoin esiintyminen julkisuudessa on ollut varmaankin Joensuun SM-hallien rytmityhmänä. Moni täällä nauraa bändin nimelle, mutta se kuvaa erinomaisesti musiikkimme tunnelmia.

Teimme demonkin jokunen vuosi takaperin ja tuon demon tuotoksia voi kuunnella täältä ja täältä. Nyt olemme jotenkin sitten aktivoituneet uudelleen ja tarkoitus olisi pitää vähän useammat treenit kuin viime vuonna. Loppuun vielä pieni esittely bändin jäsenistä:

Pete (kitara+laulu): Sapsalammen mies. Mutta nykyään yrittää tehdä Turusta siedettävää. On kokenut kunnon muutoksen ja monet voisivat pitää häntä hulluna. Mutta jos mies näyttää Rob Zombielta ja on sairaanhoitaja, niin onko se väärin? Vaikuttaa myös bändissä Autere, joka on varsin sopuisaa iskelmähumppaa. Tuolta kun kuuntelee esim. Consume-biisin, niin tipahtaa tuolilta. Ainakin Ste.

Jori (rummut): Aseman ukko. Helsingin herra. Pahan näköinen, mutta hyvin kiltti. Täydellisyyden tavoittelija, joka ei vieläkään ole tajunnut tehtävää mahdottomaksi näillä soittokavereilla. Soittelee myös toisessa bändissä nimeltä EZ Aquarii.

Sami (laulu+kitara): Skeptinen luonne, joka varmasti on rauhallisimman musiikkityylin fanittaja tästä poppoosta. Onnistuu välttämään roudaamisen oikein mainiosti.

Jaku (basso): Kurikka-Helsinki. Kaikkiruokainen lähes kaiken suhteen. Kaikki käy. Todennäköisesti soittaakin mitä vaan, kunhan saisi päivän aikaa opetella.

Huomisesta alkaa sitten kova kuntokuuri kaiken jouluisen mässäämisen korjaamiseksi. Mies täysin tukossa.