Kuun loppu

Huomenna on testi. Kaikki alle 4.10/km menevät kilometrit olisivat yllätys. Pelottaa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa totaalilaiskottelua, seuraavalla viikolla jo pari lenkkiä, ja aivan puskista noussut orastava juoksemisen odotus päällä. Oli jopa sellainen fiilis, että nytkö tässä olisi aivan yllättäen treeni-into nousemassa päälle. No maanantaina iski sitten Arturo Barriokselta juhannuksena peritty flunssa päälle ja tuloksena täysi koomaviikko. Eilen raahauduin niin ikään saman taudin kanssa kärvistelleen Joonaksen kanssa muutaman kilometrin hölkän.

Kuukauden kilometrisaldo on noin 30. Äsken vaaka näytti vaatimattomia lukemia - 88kg. Aika tyly. Niin tyly että itsekin jo säikähdin. Huomisesta ei tule lapsien katseltavaa, eikä kyllä kenenkään muunkaan.

Over and out.

Karnevaalimeininkiä ja käristenahkaa!

Jepujep. Viikko on sisältänyt taas monenmoista treeninkiä ja liikkumista.

Ma: 8km verry + 4x200m/29-32"/200m + 8x100m 13-16" - Kulki yllättävänkin hyvin ensimmäisiksi virallisiksi ratavedoiksi

Ti: Aamu: Arturo Barrioksen kanssa lihaskuntoa ja juoksuvoimaa Ilta: 75min kevyttä suunnistusta Käsämän tietämillä. - Ihan rentoa suunnistusta, rastitkin löytyi yhtä poikkeusta lukuunottamatta varsin kivasti. Ei yhtään alle 4min vauhtia vaan huoltavaa hölkkää.

Ke: Aamu: Artun kanssa liikkuvuustreeni Ilta: 6km+ 500m jänistely Johannalle + 150m noin 20" - Vähän jäis jänistelystä huono maku, kun vedin ehkä pikkusen liian lujaa. Tuntui kyllä ihan helpolta ja alunperin piti vetää loppuun, mutta vähän akilleksessa tuntui, joten jätin puoleen kilsaan.

To: 8km kevyt hölkkä

Pe: Aamu: liikkuvuus 30min + kehonhallintatreeni 1h Ilta: 2x200m 30" + 4x100m 15-17" - Koko päivä helvetin kuumassa auringon paisteessa, aukkarit kulki kuitenkin lupsakkaasti.

La: Aamu: liikkuvuus ilta: 5km verry + 800m kisa 2.09,19 - HAH! ekat 500m toisena aikaan 1.13. Sitten tuli koko letka ohi ja koin kohtuu kanttauksen. Oikeastaan keuhkoissa ei tuntunut miltään, mutta jalat oli vaan niin puhki kaikesta seisomisesta. Eikä tuolla radalla ole tullut paljon juostuakaan. Ihan naseva 500m kuitenkin. Loppukesästä pitäs kyllä jaksaa vähän pidemmälle.

SU: 14km kevyt + muutama laskettelu. - Leiriläisten kanssa mukava lötköttely.

Semmonen viikko. Hommat ovat pyörineet viikolla Eliittikisojen ja työhommien parissa. Torstaina sitten ajelin Jämsään. Sain viime vuonna Kestävyysjuoksukarnevaalien rehtorin valtikan Guru-Vainikalta. Juniorileiriläisiä oli noin 60 ja ohjaajia oli 5+Tommy. Torstaina oli tenavilla heti kisat ja sitähän oli kiva seurailla 30 asteen lämmössä. Omista junnujuoksijoista Jiri paineli taktisesti tyylikkäällä juoksulla karnevaaliennätykseen P12 tonnilla. 3.05.55 on kova aika. Toivottavasti tästä sällistä kuullaan vielä 5-10 vuodenkin päästä.

Vaikka Guru-Vainikka aikaisempina vuosina aina mainitsi rehtorin vastuun tuomaa väsymystä, niin en kyllä itse kokenut moista, vaikka aika monta treeniä itse vedinkin. Vainikka on Vainikka vaikka voissa paistaisi.

Lauantain kisat olivat myös mukavaa katseltavaa. Se on niin harvoin kun tuollaisia kisaajamääriä on Suomen kamaralla samoissa kisoissa. Päällimmäisenä oman kasin matelun lisäksi mieleen jäi Räsäs-Jarin komea loppuveto kasilla, Arturon kiukuttelu ihan hyvän juoksun jälkeen sekä Haataisen välikuoleman jälkeinen voitto.

Olen varmaankin vanhemmiten tulossa yhä enemmän isääni. En nimittäin osaa olla lyömättä vetoja ihmisten kanssa. Antti "JKU" Leskinen tulee tämän vedon seurauksena nimittäin ensi vuonna juoksemaan 800m Jämsän karnevaaleilla. Tätä näytöstä kannattaa tulla kauempaakin katsomaan. Omalta kohdalta se tarkoittaa sitä, että tuo liuhuletti pitäisi voittaa kyseisellä matkalla. Pennasen Osku oli muiden hyvien suomalaisesitysten mukaisesti vedossa saarivaltiossa ja veteli alle 15minuutin vitosen. Hyvä juttu.

Keskiviikkona Johannalle jänistellessä huomasin, että Tohossa on aika paljon samaa näköä tämän herran kanssa. Kuvitelkaa mielessänne takakaarteen aitaan nojaamassa tuon näköinen heppu, joka huutaa Artulle "Kolme edellä! Pysy siinä!". Viikset vain puuttuu.

Ps. Tulkaa Joensuun Eliittikisoihin talkoohommiin, tarvetta olis!

Road`s folks

Pe 8km TV-kovaa Allun kanssa 4.30/km
La 5km TV-kevyt Artun ja Joonaksen kanssa 5.00/km.

Juhannus tuli ja meni sateisena kuin aina. Viikonlopun parasta antia oli seurata televisiosta Eurovisionin arvontakilpailujen pitkiä matkoja. Olipahan hienoja sirkushuveja. Superissa naisten kolmosen voittaja diskattiin, miesten kolosella maahan mätkähti pari jätkää, kun kaikki ryntäsivät yhtaikaa tonnin viivalle. Ei mitään järkeä. Oikeastaan sääli ettei käynyt pahemmin kenellekään. Olisi tuo pelleily loppunut kerralla.

Kun juoksijat katsovat enemmän taakse kuin eteenpäin, ollaan pahasti hakoteillä. Miksi lajin luonnetta pitää muuttaa noin paljon? Miksi vitosen kisasta tehdään "3000m täysillä, loppu vaikka kontaten" kisa jne jne?

Toisaalta voisi myös kysyä vaikuttaako hiusten väri naisten logiikkaan. "Jos ohitan maaliviivalla kaksi, joista toinen liputetaan ulos, saan päästää seuraavalla kierroksella ohitseni yhden ilman pudotusta, eiku häh?!"

Nuo kisat olisi voineet kerrankin olla mielenkiintoiset. 12 joukkuetta entisen kahdeksan sijaan olisi tuonut sellaisenaankin lisäväriä Cupiin, nyt hommat pistettiin farssiksi.

No kovat on kovia aina. Kessi pöllytti oman divarinsa sellaisella kirillä, että mieleen juolahti jo kangastus tulevaisuudesta. Jos Afrikan pojat kerrankin erehtyisivät Berliinin finaalissa tuollaiseen 8.30-40 alkuvauhtiin, ei voittaja ehkä olisikaan syntynyt ylängöillä. Tai kuuluisi mihinkään heimoon. Paitsi Joensuun Jääkarhuihin.

KV-kävelykisa tuli ja meni. Kinnusen Jake on raaka jätkä. Alimatkatkin alkaa kulkea, joten Berliinistä on luvassa edelleen kehitystä kohti maailman tappia.

Roudaaminen on rankkaa. Aamukuudesta herätys ja kamat tien poskeen. Torstaina oli sama souvi ja huomenna taas. Yhden kisan eteen joutuu toisinaan latomaan aika monta miestuntia työtä. Vähän niinkuin huomaamatta. Kaikki ei tuota välttämättä äkkää. Seuratyö avaa silmiä. Vaan eipä hyötyliikunnassa mitään huonoa ole, siinä saa pulkannarutkin happea.

Kuusi viimeisintä viikonloppua ovat menneet enemmän tai vähemmän kisojen merkeissä. Ensi viikonlopun voisi viettää piru vie kotosalla ennenkuin on viestien aika. Vaan malttaakohan tuota kuitenkaan...

Juhannus.

Perjantai

• Kiihtyvä 11km
• 5.00-3.20/km
• lämmin vesisade
• jalat ihan tukossa

Lauantai

• ensimmäinen lenkki uusilla tukipohjallisilla
• 7km
• kyllä se toimii, pitää vaan sisäänajaa

Sunnuntai

• Koko päivä kävelykisojen kamppeita roudaamassa

Juhannushan on melko turha. Ainakin silloin jos ei käy kisoissa. Arttu kävi ja menestyikin aika hyvin. Vaikka pientä pullamössöä miehessä on kun ei tullut aamutreeneihin kun satoi vettä. Liekö mieskään. Kuitenkin meni mun huikean kasin enkan alle 5 sadasosaa. Pitää sit lyödä Artun enkka jossain... joskus...

Tuomo oli käynyt pari kertaa lenkillä. Se pelottaa. Ei kyllä oikeasti pelota. Ei se pääse 3.50/km tässä kuussa. Ainakaan neljää kilsaa. Juki juoksi taas suht lepposasti Bergenissä. Nyt tuli kyllä viimeistään selväksi, että aika paska on tuo pudotussääntö.

Kuulkaa, kävelykisojen järjestäminen on sitten mitä mainiointa lihaskuntoharjoittelua. Kisat ovat myös hyvin yksinkertaiset järjestää. Senkuin vähän laittaa aitaa ja nauhaa sinne tänne, niin hyvä tulee. Se ei oo kun järjestää vaan. Sit kun urheilijat vielä kävelee hyvin, niin mikäs sen parempaa. Tätä voi kysyä vaikka kisojen videokuvaajalta. Kisojen jälkeen voi lähteä ilmaiseen ruokailuun ja siitä sitten kotiin. Helppoa!

Ps. Lapin kesä se luo rokkitunnelmaa mihin vain kisaan!

Paska juoksija, paska blogi, paska keli

Ensimmäinen on Tomi/Toho yhdessä, toinen on tämä väsynyt schaissekasa jota ei jakseta edes päivittää ja viimeinen on perus supisuomalainen juhannussää juuri nyt.

On ollut kiirettä. Olevinaan. Ei vaan on. Kesäkuun aikana lupaavasti alkanut kunnonkohotus projekti on kaatunut kuin korttitalo. Takana ruhtinaalliset kolme lenkkiä ja paljon enemmän sitä sakeampaa. No who cares, älä itke poika. Kyl` sunki risukassaa viel joskus aurinkko paist!

KR on kova. Jukolan otin nauhalle ja jännitin sormia syöden Airilan Hannun pitkää yötä. Yllättävänkin hyvin suunnistusakatemian salskea analyytikko osuudestaan suoriutui, kuten myös koko muu jengi. Tiistaina mies tuli toimistolle houkkuttelemaan mieron tielle, arki-iltana pitäisi radalle lähteä, wtf?! Ei ihan käy tasan onnen lahjat. SP:kin oli osuutensa nopein. Arvostan! Jätkä kehuu puskajusseja, joku voisi sanoa että nyt on promilleja Toholla veressä. Olivat ilmeisesti tehneet liian helpon reitin Jukolaan kun muut suomalaiset jäivät kuin tikut paskaan. Ainoastaan Joensuun puskajussit jaksaa juosta. Perkele. Jukolan aikana huomasin tulleeni itä-suomalaiseksi. Kuula jumissa jo valmiiksi.

Jussi on ihme juttu. Aina sataa vettä. Joku hakee heilaa. Joku toinen järjestää kävelykisaa. Minä kuulun jälkimmäisiin.

Keuruulla ja Saarijärvellä juostaan perinteisissä merkeissä. Aikanaan juoksijana koutsin kanssa. Miehen joka on kovin koskaan ikinä missään. Nyt itse juoksijoiden kanssa koutsina. Ajat on ihmeelliset. Jopa nostalgiset. Tänään totesin olevani vanha. Yhtäkkiä vain huomasin sen. Samalla hetkellä kun Faith No More soi radiossa. Päätin aloittaa kapinoinnin. Oli jo aikakin. Ja saman tien edellinen kaatuu, kun paljastan illan musiikkivalinnan: Billy Idol - Greatest Hits. Joopa joo, White Weddingin ja Rebel Yellin myötä hyvää jussia kaikille. Hyvää jatkoa jollei oma riitä jne.

Tarttis varmaan juosta radalla, että kulkis radalla...

Joo-o, en oo kirjoitellut kun ei ole ollut aikaa. Viikonloppu meni Pohjanmaalla Eliittikisoissa palloillessa. Eliittikisat ovat aika kuoleva tapahtuma Kuortaneella. Silloin muinoin kun ne pidettiin Juhannuksena niin sakkia oli katsomassa niin paljon, ettei kaikki mahtuneet sisään. Nyt nippanappa 1500. Kisat oli kyllä "ihan ok" järjestetty, mutta kun ei niin ei. Vanha yleisö, Jukola-Provinssiviikonloppu, pieni paikkakunta on yhtä kuin kuollut tunnelma. Muutama hyvä tulos Kessin juoksu kruununa. Opaa lainaten "pikkunätti kisa".

Perjantaina juoksin pizzan voimalla ja aivan paskalla valmistautumisella lähdin juoksemaan legendaarista "Pyylammin kiertoa". Kyseinen lenkki kiertää Pyylampi-nimisen järven. Pituutta lenkillä on 8,6km ja puolet siitä on hiekka-/savitietä ja puolet asfalttia. Reitti on mäkinen, vaikka ollaankin Pohjanmaalla. Tarkoitus oli juosta kovempi lenkki. Ensimmäiset kilometrit meni kuitenkin noin 3.25-vauhtia ja puolivälissä oltiin aikaan 14.13. Laskeskelin mahdollisuuksia olevan ennätykseen, joka on 29.56,3. Se on vuodelta 2003. Isäukko lähti juoksemaan vastaan ja lopun kirittäjäksi. Isukki on juossut lenkin 30.15 joskus 40-vuotiaana. Enää ei todellakaan siihen pääse. Kuitenkin puolen kilometrin etumatkan turvin tuli ennen minua maaliin. 2km ennen maalia tuli sellainen kanttausfiilis ja pikkuisen jo mietin alitajuisesti luovuttamista. Kilometri ennen maalia entiseen ennätykseen oli yllättäen vielä 3.20 aikaa, joten taistelin pizzaoksennusta vastaan ihan tosissani. Viimeinen kilometri on 500m loivaa ylämäkeä + 500m loivaa alamäkeä. Pysäytän kellon. 29.56,3!!! Niin, täysin sama kuin ennätys. Olin tyytyväinen ja pettynyt. Tyytyväinen siihen, että olin ihan hyvässä kunnossa kun 2003 tuon enkan juoksin, pettynyt siihen, etten kiristänyt edes vähän. Johtopäätös on, että tuollaista 3.25-3.30-vauhtia pystyy juoksemaan nyt suht kauan, radalla ei vaan kulje. Liekö syy siinä, etten ole siellä juossut. Seuraava startti on Jämsässä jos leirin aikataulu sallii. Siellä matka on 800m. Ehkä joku G-erä...

Tänään lenkillä parin tyypin kanssa, joista toinen on kuivempi kuin toinen. Ainakin Mogulin blogin mukaan. Toinen jahkaa, että olisiko päämatka 800m vai maraton. Ovat kyllä niin lähellä toisiaan, että herra voisi juosta täysipainoisesti molempia.

Tuomo ei muuten lenkillä ole käynyt. Jos tässä kuussa siis menee 3.50/km se 4km, niin se menee kyllä sillä pyhällä hengellä. Sitten voin rauhassa liittyä takaisin kirkkoon.

Ihmisten pitäisi myös kuunnella Devin Townsendin Ki-levy. Varsinkin kuutosbiisi. Näin on.

Tomi on paska, mutta Juki ei

Kessi poika latoi jo 8.21:een Huelvassa. Siellä sai hispaanot purra pölyä oikein olan takaa. Tulee muuten joensuulaisittain hieno spektaakkeli Kuortaneen kolosesta! Matti pakottaa Kessin ensimmäistä kertaa alle kasin. Saattaa käydä niin, että humauttavat molemmat kerralla alle. Siinä se menee samalla se meikäläisen ainoa rata-aika rikki, mikä oli noiden hessujen vastaavia kovempi. No saa kyllä mennäkin. Aion todistaa tuota triumfia katsomosta. Ilman olutta. Veikkaanpa kaupan päälle, että myös Urheiluautoilija Janne harppaa kerralla lähelle 8.10 aikoja. On tosin jo aikakin. Ne lahjat olisi meinaan syytä pikkuhiljaa ottaa hyötykäyttöön. Ihme sluibaaja, kun on onnistunut näinkin pitkään välttelemään kunnon tuloksia.

Tomi on huono. Anteeksi ruma ilmaus, mutta se on. Yli 4.30 suorituksilla ei kannata paljoa päätään aukoa. Ihme läpsyttelyä miehen meno. Askel asuu maassa ja rullaavuudesta ei tietoakaan. Jalasta kuuluu maahan osuessa sellainen väsynyt ääni. Ihan niinkuin märkä rätti mäjähtäisi vasten kasvoja. Onko siellä nilkassa pitoja ollenkaan, häh? Iskarit tuntuu puuttuvan kokonaan.

Myönnän että heikossa hapessa tässä ollaan itsekin, mutta täällä ei edes haihatella mistään tuloksista enää. Parhaat tulokset viimeisen viikon ajalta löytyvät Pub Paronittaren häppäreiltä, joissa meni kolme kaljaa puoleen tuntiin. Mutta ei tuo vastuskaan tässä kyllä päätä huimaa. Melkein käy jo sääliksi, kun mies tuollaisin tuloksin polkee menemään. Monta kuukautta olen elänyt harhaluulossa, että Tomi olisi jotenkin nopea. No 59,4 kertokoon totuuden. Karun sellaisen.

Vaimo veti väsyneesti 9.20 kolmosen. Mitä tuostakin sanoisi. Parempi kuin ei mitään. Jotain sentään se olen oppinut minäkin näiden onnellisten aviovuosien aikana.

Plexi harppasi alle 2.00 kerhoon, ja Arttu lentävällä alle 57 kerhoon. Jardaani on Suomen nopein ultrakurko. Ja kepeesti! 61,4 400m ja 217km 24h. Tehkäähän perässä. Jännä keskiviikko takana.