Onpa paska Jyrki. Susanne Vegaa ja Lukaa ja jotain paskaa. Bagaa, niin kuin Jarkko sanoo.
Sentencedin haastattelu tulee, mutta on sekin vähän tylsä. Aneemista touhua. Äidin mukaan aneeminen on vähäverinen. Noinkohan?
Taidan mennä lajittelemaan niitä pienoismallin osia. Sain joulahjaksi sellaisen lokerikonkin. Mitenhän se tyyppi on itse jostain lasikuidusta niitä rekan nuppeja rakentanut. Tuntuu jotenkin vaivalloiselta.
Tulisiko radiosta mitään nauhoitettavaa? Don't Speak on tullut tuhat kertaa ja Toni Braxton miljoona. Sen lisäksi Sanna soittaa sitä taukoamatta pianolla. Saatana! Tulis se uus Prodigy. Breathe. Sen nauhoittaisin.
Ei tullut. Jotain Juustopäitä vaan. Nyt on pakko mennä syömään. Mau-Mau on sisällä. Keinutuolissa. Eikä kukaan vahtimassa.
Lämmitän mikrohampurilaisen ja luen Aku Ankkaa. Jotenkin on kylmän nahkeaa. Jos laittaisin itse hellaan tulen, niin ehkä ei tarvitse hakea puita? Isä tulee ovelle.
- Tänään on sitte lenkki-ilta.
- Joo. Mistä?
- Meiltä. Voitkin hakea puita saunaan joutessas ja lakaasta tuvan laattian.
- Miksi minä? Eikö Sanna ja Sami tee mitään?!
- Oot siinä nyt sopivasti.
- On läksyjä.
- Ai nyt niitä onkin? Mitäs sää äsköön teit? Käyt nyt hakemas puut ja tähänkin voit laittaa valakian. Vettä kattilahan!
- Joo joo... Saatana...
- Nyt suu kiinni! Se on parin minuutin homma!
- Missäs äiti on?
- Sillä on joku sururyhmä.
- Surullista tässä on se, että mää joudun tekemään kaiken.
- Ja paskanmarjat...
Tämähän meni nyt aivan läskiksi. Joudun tekemään kaiken!
---
Pekka ajaa pihaan jo puoli seiskan maissa. Se kyllä hätäilee aina. Ja sillä on ruma Ascona.
- Iltaa! Eikö Markku oo kotona?
- Vaihtaa vaatteita. Tuu istumaan.
- Huomenna alkaa MM-hiihdot. Meinaakko kattua?
- Enköhän mää kaikki katso, jos vaan ehtii.
- Tuleekohan Suomeen mitaleita?
- Luulis, että miehet ainakin mäkihypystä ja yhdistetystä jotain sais. Varmaan viestistä vois tulla. Naiset ei varmasti saa.
- Ei tiedä, jos oikein sattuu...
- Ei kyllä satu. Siellä on Yegorovat ja Välbet ja Italialla hullut hiihtäjät
Pekka puhuu koko ajan. Isä tulee onneksi pelastamaan.
- Jaha! Mihnäs välis sää tulit?
- Äsköön. Ooppeli vaan käy niin hilijaa.
- Justihin. Tulookohan se Ari?
- Tuloo varmasti.
- Mitenkähän Matit?
- Tuloo, mutta aivan siinä ja siinä kerkiääkö ajoos, kun Matti P on ollu kaupalla pitkään.
- Me ei orotella, se saa kiinni.
Kohta kaikki on paikalla. Kävellään tienhaaraan. Matti S:llä on perinteisesti toppahanskat kädessä. Matti P:llä taas viimeistä huutoa vehkeet.
Lähdetään juoksemaan. Koko matka on pientä kiusantekoa Arille. Pieniä kiristyksiä ja ahtaalla pitoa. Vanhat ukot eivät ole menettäneet kilpailuviettiään.
Minua vähän säälittää Ari, joka on kyllä hyväkuntoinen, mutta ekaksi yhteislenkiksi aivan liian kovassa vauhdissa. Pekan kanssa yritetään juosta vähän Arin kaverina.
Teikarin mäessä vanhat ukot nyppäävät viimeisen kerran ja Ari jää. Pekkakaan ei voi vastustaa kiusausta vaan lähtee mukaan. Minä juoksen Arin kanssa 66:lle asti, mutta sitten minäkin haluan voittaa kirin.
- Mää kiristän tän kuuskutosen. Tuu vaan omaa tahtias.
- Joo.
Muut ovat jo parinsadan metrin päässä. Kiristän pikkuhiljaa, mutta saavutan hitaasti. Perkele, tässähän pitää juosta viimeinen kilometri kovaa.
Matti S jää, mutta muut ovat vielä edellä. Pekka ja isä yrittävät karkuun. Metsätien liittymän kohdalla mietin kumpaa puolta tiestä juoksen. Valitsen vasemman.
Pumppaamo. Nyt kaikki peliin. Isä ja Pekka juoksee oikeaa, minä vasenta laitaa. Autoja menee molempiin suuntiin. Rekan tullessa vastaan teen viimeisen rytminvaihdoksen. Voitan. Arikin tulee parin minuutin päästä.
- Ootte te kovas kunnos... Kyllä tuntu häjyltä.
- Tämähän nyt oli hiljaanen lenkki. Normaalisti juostahan kovempaa.
- Paskat, tämä oli kyllä normaalia kovempi. Talvikelissä ei näin kovaa juosta.
Höyry nousee kaikista. Lähdetään saunaan. Äiti on laittanut normaalia nätimmin kahvit. Arin takia, ettei näytä niin hölmöltä. kahvi, pulla ja makkarat samassa pöydässä.
---
Jyrkistä katsottiin melkein joka jakso. Se antoi meidän ikäluokalle aikamoisen tietopankin sen ajan musiikista. Heiluvat kamerat, uudenlaisia juontajia ja Minna O.
Ostin Keltaisen Pörssin ilmoituksesta ison pahvilaatikollisen pienoismalleja. Osa koottuja, mutta osa rakentamattomia. Purin rakennetut ja tein ne uusiksi. Pidin erityisesti Fiat 131 Abarthin ralliversiosta. Tein itse nuottivihkot ja kaikki.
Lähes jokapäiväiseen tehtäväpankkiin kuului meillä puiden haku, tulien teko ja paikkojen järjestäminen. Rappusten lakaiseminen oli paskinta. Ei kuitenkaan niin paskaa kuin imurointi.
Ari kävi tuon lenkin jälkeen vielä kerran, mutta miesten voiton- ja pääasiassa näyttämisenhalu lopettivat Arin juoksuharrastuksen. Todellista Kaikki pelaa -henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti