Hallikausi pulkassa ja pulkka mäen alla. Harmikseni on todettava, että jäin kyydistä jo mäen päällä. Eli kisailut jäi käymättä. Nythän kuitenkin on niin, että flunssa on loppunut. Nyt jo! Sen tilalle sain päkiän kipeäksi tekemättä mitään. Siihen koskee. Ei koko ajan, mutta kevyessä juoksussa kyllä. Suunnitelmana on juosta vain kovat harjoitukset ja muuten ainoastaan vesijuosta. Sama olis meikäläisen pitää ylimenokausi aina tässä tammi-helmikuussa. Kuitenkin oon aina kipiä.
Valmentajan vinkkelistä hallikausi on sitten ollutkin aivan mainio. Jay Kay-Karjalainen yllätti taustavoimien lisäksi luultavasti myös itsensäkin kirien 17-vuotisten SM-hopealle 800 metrillä. Aika oli kova 2.03,40. Enhän tuohon ole esimerkiksi itse pystynyt koskaan. 1500 metrillä suoritus riitti neljänteen sijaan. Tulos noin 4.16. Kaiken kaikkiaan nappiin mäni. Odotin, että tonniviballa olisi mitali tullutkin, mutten missään nimessä kasilta sitä osannut vartoa. Koontina siis kasin sijoitus ja aika yläkanttiin, tonnivitosen aika yläkanttiin. Nopeudessa on kehitytty. Vielä yksi 2000m ja sitten alettaan luukuttamaan niitä 150km viikkoja ja pudotushyppyjä tehdään joka toinen päivä tanko niskassa. Tai saatetaan tehdä jotain muutakin.
Herkesin miettimään valmennusta vähän syvällisemminkin. Näkisin niin, että on lähtökohtaisesti parempi jos omaa lasta valmentaa joku muu kuin oma vanhempi. Perustelen: Jos vanhempi on ns. paikkaamassa omaa menestykseltään vaatimatonta urheilu-uraa lapsensa kautta, saattaa käydä niin, ettei lapsen mielipiteillä/kiinnostuksella/lahjoilla ole niin suurta merkitystä. Sitä saattaapi katsella vähän liian läheltä. Herkästi vanhempana on sitä mieltä, että juuri se oma lapsi on lahjakkain ja muutenkin kyvykkäin urheilija päällä maan.
Vanhempana saattaa muutenkin kuin valmentajana siloitella lapsen tietä. Joskus liiaksikin. On se toisaalta myös ymmärrettävää. Mitäpä sitä ei oman lapsen takia tekisi. Joskus aikanaan hierojani sanoi, että "parhaat vanhemmat ovat sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita, mutteivat tiedä valmennuksesta mitään, eikä siksi siihen juuri puutu." Voi toki tietää paljon ja silti olla puuttumatta. Valmentajan ominaisuudessa on vaan saakelin vaikea toimia, jos urheilijaa 'valmennetaan' myös kotoa päin.
Usein oma vanhempi on lapsensa seurassa erittäin paljon. Se saattaa sokeuttaa tai kaventaa näkökenttää. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka osaavat realistisesti arvioida oman lapsensa tilaa/paineensietoa/stressaantuneisuutta/innokkuutta. Lastaan pitää parhaana ja se on luonnollista.
Uumoilen, että perheen ulkopuolinen valmentaja on keskimäärin parempi juttu, vaikka hänkin olisikin elämässä omaa urheiluaan uudestaan. Hän tekee kyllä kaikkensa valmenettavansa eteen, muttei onneksi ole tämän seurassa koko ajan. Valmentaja on tällöin valmentaja, jolloin on ehkä helpompi avautua aroistakin asioista. Eikä miellyttämisen tarve ole niin suuri, kuin se joissain tapauksissa isävalmentajan kanssa voisi olla.
Kyllä, kyllä. Spekulointiahan tämä on ja SP sitä inhoaa. Kirjoittelin nyt kuitenkin, että saan konkretiaa omille ajatuksilleni. Toki tiedän, että on olemassa loistavia isä-lapsi/äiti-lapsi-valmentajasuhteita. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että hörhöjä löytyy enemmän näistä vanhempi-lapsi-pareista. Ja huomatkaa myös se, että tässä ei puhuta mies-vaimo-valmennussuhteista. Se on enemmän Tohon aluetta. Tuloksista päätellen voi olla toimiva konsepti sekin.
Niin, vanha lähes reidetön Teppo Haapaniemi otti haasteen kasin juoksusta vastaan. Tämä siis joskus syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti