Tiistaina tulee täyteen seitsemän viikkoa flunssaa. Mahtavaa, siis mahtavaa! Mitään sen suurempaa kuumetta ei ole. Peruskaava on ollut sellainen, että maanantaina ja tiistaina nuhaa, keskiviikko ja torstai suht ok, perjantaina pientä yskää, ja viikonloppuna sopivana mixinä molempia. Näin on siis menty ihan useampi viikko. Liikkuminen onnistuu, mutta vaivainen kevyt lenkkikin polttaa keuhkoissa. Flunssassa on koko perhe Wiskiä lukuunottamatta.
Marras-joulukuun ratatreeneillä hankitut ominaisuudet ovat uskoakseni lenssun myötä kehosta kadonneet. Hallikausi jäi myös käymättä. Periaatteessa olisi vielä mahdollisuus juosta maaliskuun alussa 2000m tai sitten SP:n kanssa 3 tonnia. Tai eihän se ole SP:n kanssa, vaan samassa kisassa. 9.30 vois 3000m mennä. Ehkä. Tuskin menisi.
Hallikisoja on järjestetty ja pm-kisat olivatkin mielenkiintoiset pienestä veteraanipainotuksesta huolimatta. OK-Karjalainen on kummallisen ganglio-ongelman jälkeen äitynyt hyvään talvikuntoon. Nopeutta, tekniikkaa ja juoksuvoimaa on yritetty kehittää. Jollain tasolla jopa onnistuttu. SM-hallit Kuortaneella tulevat olemaan talvikunnon päämittari. Saa nähdä kuinka 15-v kalamies pärjää Kuortaneen jyrkkäkaarteisella. Veikkaisin, että turhan hyvin. On nimittäin muutamaa nimeä lukuunottamatta 17-vuotiaiden nykytaso kestomatkoilla aika matala. Keskimatkoilla mennään erään T.Lehtisen tasolla, mutta pidemmillä matkoilla on tuon kultakutrin aikoihin vielä matkaa. Näistä aikavertailuista kuitenkin pientä sanailua syntyy Jirin ja Tohon välille. Toho muuten hiihtää ensi vuonna Marcialongan. Hullu jätkä.
Loppuun pieni tunnustus Stelle: Tykkään nykyään Slayerista. Olisi pitänyt vanhempia kuunnella Raasto-foorumin kulta-aikoina. Siksipä loppuun Stam1nan uudelta levyltä kolmen kuuntelukerran jälkeen paras biisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti