Vaarojen Maraton 2011 - Osa 3.

31-35km

Toomio:

Polku kohti viimeistä juomapistettä kesti kauemmin kuin oletin, mutta sain pidettyä hyvähköä vauhtia. Takaa tuli joku kovaa. Meni ohikin, koska ei jäänyt huoltopisteelle. Itse täytin puolisen minuuttia juomareppua loppumatkaa varten.

Tankkaustaktiikkani oli juoda vartin välein + geelien päälle. Geelejä otin ensimmäiset neljä puolen tunnin välein, seuraavat neljä 20 minuutin välein ja viimeiset kolme 15 minuutin välein. Ehkä yksi geeli enemmän olisi saanut olla. Kyllähän nuo aika liisteriltä alkavat maistua loppua kohden, mutta imeytymisongelmia ei ollut. Vauhti ei nouse niin kovaksi.

Ruohikkoinen tie, joka Mäkrän itäpuolta vie kohti Pielisen rantaa oli sisäreisille tuskien tie. Kramppeja tuli tasaisesti molemmin puolin. Alusta oli mutaista, ruohikkoista savitietä, joten kenkä tarrasi kuin purkkaan joka askeleella. Kaivelin joutessani SP:n mainostamat suolapähkinät juoksurepusta. Voi jumaliste, mitä paskaa! Kuin olisi suolaista pahvia rouskuttanut. Ei alas kurkusta niin millään ja muruihin lähes tukehtui. Suolan vaikutuskin oli siinä ja siinä. Toisaalta en ymmärrä miksi niitä edes otin. En ole koskaan niistä pitänyt, joten miksi ne olisi hyväksi raskaan suorituksen aikana? Kulutin noihin ihan liiallisen määrän positiivista energiaa.

Kilsavauhdit: 5.46 – 6.30 – 6.18 – 5.43 – 4.58

Härvääjä:

Metsästä juottopaikalle ja tässä vaiheessa tuli pieni hyvänolon tunne kun tiesi että pystyy vielä jotenkin juoksemaan. En jäänyt juottopaikalla täyttämään vesivarastoja vaan hörppäsin mukillisen vettä, geelin ja lähdin hölkkäämään ylämäkeen. Liian reippaasti, sillä jalat ilmoittivat mäen päällä ettei vastaavaan revittelyyn ole mitään syytä. Katsoin kelloa ja päätin että mokoman rakkineen vilkuilu saa riittää, ilman täydellistä romahdusta tulee oma ennätys ja toisaalta 5 tunnin alitus vaatisi jalkojen ihmeparantumista ja vauhdinpitoa. Päätin keskittyä vain pitämään jonkinlaista hölkkävauhtia yllä, juoksusta on ihan turha puhua. Alamäet kyllä meni ihan rennosti ja niissä saavutin edellä meneviä, vaikka aika kipeää se teki reisille. Ylämäet jostain syystä ei kulkeneet yhtään.

36-40km

Toomio:

Pielisen ranta tuntuu tuossa vaiheessa rallia hyvin pitkältä. Kaunis ruska ja maisema ja plaa plaa. Ei vaan napsi soratie tuohon väliin yhtään. Joku meni edellä, ketään ei näkynyt takana. Retkeläisiä, duolaisia ja ultraajia tuli ohiteltua. Kannustusta ja typeriä toteamuksia tuli kuultua. Sykähdyttävimpinä seuraavat:

• ”Koita nauttia maisemista!"
• ”Saatat olla kymmenen joukossa… tai kymmenen on minut ohittanut tässä tiellä… osa taisi olla ultraajia.”
• ”Ei ole kuin pari nousua enää.”

Odotin peloissani pientä Ipatin rinteelle nousua. Viime vuonna se oli kävelykeikka. Mistä lie johtui, mutta pystyin jyrkimpiä pätkiä lukuun ottamatta juoksemaan koko pätkän. Sain jopa pari tyyppiä kiinni tuon koukun aikana. Periaatteessa olisin voinut koko ajan ottaa juoksuaskelia, mutta totesin rivakan kävelyn olevan nopeampi tapa edetä.

Kilsavauhdit: 5.23 – 4.52 – 5.29 – 5.24 – 8.07

Härvääjä:

Rantatiellä tuli muutama selkä vastaan ja Mäkrän kohdalla karanneet menijät alkoivat kadota näkyvistä. Etenin kevyttä englantilaista jalkapallohölkkää niille main, missä käännytään polulle. Sitten iski toiseen sisäreiteen kramppi, ja taisin karjaista melko kuuluvasti kun edellä menevä kaveri kääntyi katsomaan. Kramppi ei tahtonut hellittää millään enkä päässyt etenemään, mutta sitten kokeilin kävellä hetken takaperin joka auttoikin. Edellä menevä parivaljakko oli kuronut ehkä 100 m etumatkan. Menin laskettelurinteen nousun kävelemällä ja pakotin jalat juoksuaskeliin vasta kun reitti kääntyi laskuun. Se tulikin jalkojen kunto huomioiden reippaasti: otin edellä menneen kaksikon kiinni ja menin toisesta ohi. Kaverin peesissä sitten satamaan ja siitä ylämäkeen. Siinä sitten loppui jaloista viimeinenkin veto, ei vain pystynyt enää. Neljäs kymppi 66 minuuttia, eli eipä sinne juuri alle 5 min kilsoja mahtunut.

41-43km

Toomio:

Viimeinen nousu. Tällä kertaa oli nousu kellotuksen alla. Kuului siis aina PIIP, kun maton ylitti. Loivahkosti nousu lähtee, mutta pituudellaan se tappaa. Ja ihan tarpeeksi jyrkkäkin se on paikka paikoin. Tarkoitus oli juosta koko mäki, mutta taas arvelin loppuajan olevan parempi jos rivakasti kävelen jyrkimmät kohdat. Meni hetki ja A.Varis tuli juosten ohi. Mies oli oikeasti tullut erittäin vauhdikkaasti, koska ei näkynyt häivääkään rannan suorilla. Ylämäki olikin kuuleman mukaan päivän nopeinta. 

MÄKIJUOKSUN TULOKSET

Joku oli jo palstoilla spekuloinut, että pitäisi nousta laskettelurinnettä, jotta olisi tarpeeksi raskas loppunousu. Jonkun mielestä se olisi pitänyt kuivalla kelillä vielä kastella. Joo… Minun mielestä voisi jyrkimpiin kohtiin laittaa jotain esteitä. Pitkospuuosuuksilla voisi joku olla tönimässä ja voishan sitä juoma-asemillakin joka toiseen mukiin laittaa tärpättiä? Hullut. Kyllä se on ihan tarpeeksi haastava noinkin. Juoskaa kaksi kierrosta jos ei kelpaa.


VIDEOLINKKI

Viimeisessä nousussa kannustus oli niin valtavaa, että jaloista irtosi kiri. Samalla taisi irrota miehestä viimeiset energian rippeet. Istuin ottamaan suolaa, kun Airila jo kuulutti Leppäsen Jaakkoa maaliin tulevaksi. Voitin vain minuutilla?!? Ei ollut kaukana, mutta voitin sen silti.

Kilsavauhdit: 6.10 – 7.55 – 7.17

Ihan virallisestikin viimeinen nousu

Härvääjä:

Pari viimeistä ylämäkivoittoista kilometriä tulin kävellen ja jotenkin raahustaen. Edellä mennyt kaveri juoksi välillä ja katosi ehkä kilometrin jälkeen horisonttiin. "Tuu jo!" -kehoitukseen en jaksanut reagoida mitenkään. Joku tässä tuli ohikin vielä, ei toivoakaan lähteä peesiin. Siinä välitasanteella jaksoin ottaa pari juoksuaskelta vain todetakseni, että jalat eivät jaksa enää. Maaliin raahustin hämärässä olotilassa pelikellon näyttäessä aikaa 5.04.37. Juoksemalla täpöllä viimeinen nousu 5 tuntia olisi alittunut. Eipä ollut jalkoja siihen.

Loppusetit

Toomio:

Oletin olevani hyvävoimainen ja lähdin kamppeiden kanssa saunaan. Suihkuun päästyäni alkoi vähän väsyttää. Saunassa istuin alemmalla lauteella ja sitten siirryin pukuhuoneeseen. SP kysyi, että ”pitäsköhän Pyylammen ottaa vähän energiaa?” Kysyin, ”miten niin?” ”Oot aika valkonen.” Sitten nostin jalat seinälle ja makailin pari tuntia saunan pukuhuoneen penkillä.

Olo oli kuin elämäni pahin krapula kertaa kaksi. Sen lisäksi, että koski joka paikkaan, niin myös väsytti ihan poskettomasti. Yritin syödä 1/10 banaania, greippilimsaa ja soijakaakaota. Ei apua. Lopulta Härvääjän tuoma urheilujuoma latasi akkuja sen verran, että mies pääsi yläkertaan.

Tässä vaiheessa palkinnot oli jaettu. SP voitti, Pantteri toinen ja Marto kolmas. Melko odotettua. Kysäisin Vartiaisen sijaintia. SP totesi, että kotona varmaan. Kiva. Mistäs kyyti? Sain hankittua urheilumersukyydin Joensuuhun. Sen verran oli matala profiili, että pohja löi kipinää Penttilän hidasteissa.

Illalla tilattiin pizza. Oli geelit vissiin vienyt pinnan kitalaesta, koska kurkkua karhi niin, ettei syömisestä tullut mitään. Siitä se ilta sitten meni pikkuhiljaa. Yöllä ei uni onnistunut. Sen verran jalkoja jomotti.

Härvääjä:

Toomioon verrattuna taisin olla aika hyvin tajuissani maalissa. Jalat ei toki totelleet tahi kantaneet mutta muuten oli ihan hyvä olo. Jotain kramppeja siinä taisi välillä olla. Menin syömään lihakeittoa ja soittelin Toomiolle, joka piipitti puhelimeen hiljaa olevansa vähän väsynyt ja että Jaska on voitettu. Onnittelin ja manailin paskoja jalkoja ja mutaa. Hetken päästä tuli samalta mieheltä tekstiviesti jossa pyysi tuomaan lihakeiton lientä saunan pukukoppiin. Lientä en saanut salakuljetettua mutta vein pullon urheilujuomaa. Hetki siinä turistiin ja Toomion naamalle alkoi vähän kerrassaan palata väri. Siitä sitten takaisin mökille, saunaan ja muutama olut. Seuraava yö normaaliin maraton-tyyliin koiranunta, hikoilua ja itsekseen nykiviä jalkoja.

Loppusanat

Toomio:

Tapahtuma oli hyvä. Toivoisin, kuten monet muutkin, maratonillekin GPS-seurantaa. Kun kulkuyhteydet ovat järjestäjienkin mielestä heikot, niin seuraaminen olisi mahdollista GPS:n avulla. Maksaisin itse vaikka enemmän osallistumisesta jos seuranta mahdollistuisi. Voihan sitä maraajallekin jotain käydä… Pitkospuut olivat heikossa kunnossa. Ei ehkä järjestäjän ongelma, mutta ikävää se oli.

Oma suoritus oli hyvä. Vaikka nyt vähän harmittaakin tuo kolmen minuutin pummaus, niin ennätys parani 12min. Ja tietysti todistin, ettei Jaakko ole yli-ihminen. SP saattaa olla. Mutta suolapähkinöiden takia ollaan siinäkin arviossa maltillisia. Voitto ei ollut lähelläkään. Ei silti tunnu, että 4h olisi mahdoton suoritus. Ensi vuonna voisi kokeilla kärjen vauhtia ja katsoa mihin se riittää. Se oma kunto siis. Toisaalta pitäisi tietää kuka on kärki?

Suurimman yllättäjän palkinto menee Rantalan pojalle. Miehen perusolemus on aiemmin viestittänyt muuta, lähinnä ei mihinkään ja muita itselleni sopivia määreitä, mutta nyt on keksinyt itselleen mainion kunnon. Ehkä siitä vielä jotain tulee.

Härvääjä:

5 tunnin päällitykseen ei oikein osaa olla edes pettynyt. Koitin miettiä kisan jälkeen, että missä kohtaa tuo muutama minuutti olisi ollut otettavissa, ja vastaus on että nykykunnolla ei oikein mistään. Tasaiset olisi voinut juosta (paljonkin) kovempaa, jolloin olisi ehkä kantannut jo Ryläyksellä eikä vasta lopun nousussa. Ryläyksen olisi voinut yrittää tulla kovempaa, mutta kun ei vaan pääse. Nousut pitäisi jaksaa tulla kovempaa ja jalkojen pitäisi kestää laskut paremmin.

Sillähän se paranisi. Hyvin juostavassa maastossa tuolla tulee vähemmän takkiin kuin noilla rankoilla pätkillä. Toisaalta (paskaan) nykykuntoon nähden tuo on hyvä tulos. Yleisfiiliksenä voisi todeta vielä, että kropassa sinänsä varaa olisi kovempaankin, mutta jaloista tuo nyt on kiinni. Saa nähdä miten ensi vuonna, ensisijainen tavoite on päästä maratonilla alle kolmen tunnin mutta Vaarojen maratonistakin on niin paljon hampaankolossa, että tekee mieli yrittää taas uusiksi. Nyt ainakin tietää mistä se homma on kiinni. Jaskahan tämän niputti osuvasti jälkikäteen, Vaarojen mara on vähän semmoinen reitti, ettei se anna anteeksi oikein mitään juoksijan heikkouksia jos meinaa kovaa juosta. Pillikintuilla tuolla ei pärjätä.

Kiitos kuuluu teille:

Toomio:

Perhe - kaikesta säätämisestä huolimatta, suunnistushanut - spekuloinnista, videolaseista, kettuilusta, Jaakko - hyvästä vastuksesta, Varjoankat – joukkuehengestä, vielä kun sijoitus saataisiin. 

Härvääjä:

Järjestäjille hienosta tapahtumasta ja osallistujille reilusta urheilumielestä. Varjoankoille luottamuksesta. Tomille ja Jaskalle tsemppauksesta. Isäukolle matkaseurasta. Marille kärsivällisyydestä. Ratamestarille...huumorintajusta?