Vaarojen maraton 2011 - Osa 1.

Nyt vasta saan aikaan jotain tekstiä Vaarojen Maratonin osalta. On ollut kiire, kipeys ja saamattomuus. Tänä vuonna vierailevana äänenä Härvääjä – Varjoankkojen luottomies jo vuodesta 2010.

Edeltävä päivä

Toomio: 

Puolittaisen tavallinen työpäivä. Vähän palaveeria ja kevyitä hommia. Kotosalla ruuanlaittoa ja kukkia syövän koiran vartiointia. Helvetillisessä myrskyssä repun, vyön sekä kisavaatetuksen testaamista. Tankkausruokana oli erityisen maukasta broileripastaa. Join merisuolavettä ja illalla pienen paukun Bunnahabhain-viskiä, koska kurkkua karhi. Muukalaisen ääntelystä huolimatta uni oli riittävää.

Härvääjä: 

Toomio jakoi kirjoitusvastuuta tämän vuoden raportoinnista mulle. Vissiin sama kaava kuin viime vuonna: hitain Varjoankka toimii vierailevana blogistina, ja johan tässä oltiin toista kertaa mukana joukkueen luottokanttaajana.

Ajelin Kolille jo perjantaina ja poimin isäukon matkaseuraksi. Oli vähän ajatuksissa käydä ihan lenkillä vielä illalla, mutta laiskana miehenä päädyin pikku kävelyyn ja venyttelyyn. Illallahan tuuli pirun kylmästi ja oli muutenkin jylhä keli, hotellilta kisanumeroa hakiessa kävi taas mielessä että tulikohan nyt haukattua paskaa kun täällä taas mennään.. Kolin rinteen jyrkkyys iskee todellisena vastaan nimittäin vasta siinä vaiheessa kun tulee paikan päälle. Hotellilla oli iltasella jo täysi rähinä, kovakuntoisen näköistä porukkaa pyöri pitkin aulaa ja ilmassa oli sitä kuuluisaa maratonjännittyneisyyttä. Soittelin Jaskalle kun arvelin sen yöpyvän Ryläyksen laavulla, mutta kävikin ilmi että mies oleili vielä Joensuussa.

Kisa-aamu

Toomio: 

Herätys 6:02. Sää näytti lämpimältä eli SP:n veikkaamalta ”superhelteeltä.” Laittelin kootusti kamoja kasaan. Vettä reppuun ja suolaa sekaan. Varalta otin suolapähkinöitä. Sekin SP:n suosituksesta. Myöhemmin tuli selväksi, ettei Finckeä välttämättä kannata jumalana pitää.

Aamupala sisälsi kaksi paahtoleipää Balkan-makkaralla, Valion maitorahkaa kera mustikkasopan ja pähkinöiden, vettä, banaani ja Allpro-soijakaakaojuoma (velipojan suurta herkkua).

SP puoliskoineen noukki kyytiin 7:51, ja mukaan nousi vielä Raivosaari ennen kuin varsinaisesti suunnattiin kohti Kolin mäkeä. Matkalla mietittiin fysioterapeuttien työllisyystilannetta, LIKE-hanketta, Lemmyn luomia ja vanhemmuuden saloja. Huipulle saavuimme Big-Airilan ohjatessa tietä. Chipit nilkkaan ja vermeet kasaan. Ei siinä oikein ehtinyt jännittämään. Piti vain toimia, että ehti hiukan verkkailemaan ennen starttia.

TT, Leppäs-Jaska, Toomio, Härvääjä = Varjoankat

Härvääjä:

Kisa-aamuksi tuuli oli tyyntynyt, lämmintä oli peräti 6 astetta ja yöllä oli tullut reippaanlaisesti vettä. Kävi mielessä, että ainakin kalliot on sopivan liukkaita mutten osannut ajatella että tuo sade saa aikaan myös mutavelliä. Aamupuurot naamariin ja pienen säähavaintokierroksen jälkeen kisavarustus-arpajaiset. Jotenkin kisa-aamu tahtoo mulla olla aina semmoista ihme häsläämistä, tällä kertaa onnistuin mestaroimaan energiapatukat hyvinkin tehokkaan lattialämmityksen päälle pitkäksi toviksi. No niistä tuli sitten geelimäistä mössöä mutta energiasisältö ei tainnut kärsiä. Olo tuntui kaikkinensa ihan hyvin levänneeltä ja luottavaiselta.

Varustus

Toomio:

•          Buff-huivi - pahaenteisellä lohikäärmekuviolla.
•          Nike Dri-fit pitkähihainen paita – Musta.
•          H&M hanskat – halvat ja mustat.
•          Brooks lyhyet trikoot – mustaa ja oranssia.
•          CEP-kompurasukat – mustat.
•          Inov8 Mudroc-kengät – pito mahtava ja vaimennus riittävä kun oli tukipohjalliset.

•          Videoivat aurinkoklasit - mallia made in China.
•          Garmin Forerunner sykemittari – iso, mutta toimiva.
•          Camelback 2l juomareppu – Mainio kapistus, vähän isompaa taskua toivoisi.
•          Dexal-juomavyö – Geelilöille ja puhelimiloille tarkoitettu.

•          2 x Squeezyn geelipullo + 1 geelipussi = 265g geeliä.
•          suolapähkinöitä kourallinen
•          Vettä, jossa vähän sokeria ja merisuolaa
•          71,4 kiloa 31 vuotta kypsynyttä lihaa.

Härvääjä:

Varusteluarpajaisten tulos Ensi vuonna sitten -tyylisesti: pitkä paita (Nike), pitkät trikoot (Craft), kompurasukat ja La Sportiva Crosslite-monot jalkaan, maratonriepu päähän ja Salomonin juomareppu täytettynä parilla litralla vettä, järjestäjän määräämillä pakollisilla varusteilla (kännykkä, kartta jne) sekä jokusella geelillä (Squeezy) selkään. Statistiikkapuolesta huolehti Garmin Forerunner 305, jonka sentään muistin ladata. Kisa-alueen tungosta ennakoiden laittelin juoksuvermeet niskaan jo mökillä. Puolen yhdeksän aikaan siirryin pikaisella moottorimarssilla mökiltä kisa-alueelle.

0-5km

Toomio:

Siinä vielä kasattiin joukkuehenkeä, kun kutsu lähtöviivalle kävi. Hiukkasen liian laiha joulupukki pisti meidät matkaan. Mies neon-vihreässä asustuksessa vastasi vauhdinpidosta. Puolen kilsan kohdalla oli jo pari sataa metriä edellä.

Aikaisempina vuosina alku on tuntunut tahmealta ja jalat kylmiltä ja kivikot vaikeilta, mutta nyt tuo vaihe sujui teknisesti ongelmitta. Siitä huolimatta sykemittari tippui vatsalle parin kilsan kohdalla. Sekös syljetti. Painon pudotus oli kai ollut liian rajua. Tielle päästyä paita ylös ja mittari kireämmälle. Mikäpä siinä muu auttaa?

Turkka ja Rantala leijuivat kivikkoisissa alamäissä ohi. Mittarin korjattuani pistin vähän hönkää ja paukuttelin herroista ohi. Kymmenen kärki läpsytteli n. 100-150m päässä edellä. Näytti, että siellä SP viritteli irtiottoa.

Kilsavauhdit: 4.34 – 3.54 – 5.25 – 4.37 – 4.10

Härvääjä:

Lähtölaukaus ja sitten matkaan. Lähdin turhankin rauhallisesti

liikkeelle, alun helppokulkuisella polkupätkällä olisi voinut juosta reippaastikin. Ajatuksena oli pitää vauhti aika maltillisena ja säästää voimia vaikeisiin paikkoihin. Tokalla kilsalla hitaampaa ohittaessa meinasin kompuroida nurin ja siitä eteenpäin yritin taas skarpata. Tällä kertaa tielle tullessa ei kärkeä tai muiden Varjoankkojen selkiä enää näkynyt. Tiellä olisi periaatteessa ollut menohaluja, mutta hillitsin vauhtia ja yritin vaan keskittyä nauttimaan menosta. Ihan helpolta tuntui meno.