Haukkuva koira puri, mutta silti veto voitettiin!

La 15.5: 8,5km - 6x100m - Kulku oli hyvää ainakin satasen rullauksissa.

Su 16.5: A: 6km - 5xrullailu - Hyvä fiilis koiraa lukuunottamatta. I: SM-maastot 4km 13.39min, 62. sija - Aivan hyvä juoksu, kolmatta kilsaa lukuunottamatta.

Ma 17.5: LEPO - Jäykkäkouristusrokotuksen takia ei juoksua.

Ti 18.5: 8,5km rento - Vähän tuo jumista oli. Saakelin kuumakin oli.

Vuosi on uhottu, lupailtu, pelätty, tuskailtu ja nyt se on ohi. Alkuperäinen tavoite oli juosta SM-maastojen 4km kovempaa kuin Tuomo. Tuomolta kuitenkin loppui iskarit ennen kuin päästiin edes alkuun. Tuomo siis oli jo tässä vaiheessa vedon hävinnyt. Luikuri kun on, se keksi kuitenkin etten saa hävitä kärkeen yli kahta minuuttia tai maksua ei suoriteta. Tai ne chicken wingsit se kyllä joka tapauksessa lupasi maksaa. Nyt tämä koitos on ohi ja tässä tunnelmat Lahdesta:

Lauantai

Aamu alkoi A:lla eli aamupalalla. Jiri tomerana veteli puuroa ja leipää, kun kilpakumppani Arimo nokki nakkeja ja lihapullia. Lähdin siinä aamutuimissa sitten tarkastelemaan kisatunnelmia

Kovaa siellä jangsterit huiteli. Pihalla oli jopa kuumempi kuin Scandic-hotellin viereisessä Siwassa. Jännitystä oli havaittavissa myös Karjalaisen pojassa, kun väkisin piti mies varjoon työntää. Startti olikin sitten heti 12.15.

Lähettäjä juoksu

Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä joku korstoksi kasvanut ihmislapsi lähti tykittämään ihan hullua vauhtia. Jahtikolmikossa Jiri, Julius Uutela ja Arimo Koskela katselivat malttamattomina.

Lähettäjä juoksu

Ohjeistin rauhalliseen kiinniottoon, koska johtava kaveri oli iso ja katseli jo taaksepäin. Toiselle kierrokselle lähdettäessä kolmikko olikin jo ajanut johtomiehen kiinni. Tämä oranssi vauhdinpitäjä pysyi kyydissä vielä puoli kierrosta, kunnes se kuuluisa noutomies tuli kauluksiin kiinni.

Lähettäjä juoksu

Etukäteistaktiikassa oli, että ylämäessä muut jätetään, mutta Uutela-Koskela-kaksikko jaksoi pysytellä kannoilla. Mutkassa ennen laskua Jiri lopulta nykäisi pienen kaulan Uutelaan. Arimo oli jo jäänyt varmistelemaan kolmossijaa.

Lähettäjä juoksu

Kiri piti loppuun asti ja Jiri nappasi toisen Junnumaastojen kultansa. Maalissa odotteli sitten kolme kalpeaa juoksijanuorukaista.

Lähettäjä juoksu

Odottelivat muuten vielä pitkän aikaa, koska tulosten saanti ja palkintojen jako tapahtui 2-3 tunnin päästä. Lauantain järjestelyt olivat muutenkin vähän harmonikasta. Veteraanit sutjuttelivat vielä helteisessä säässä omat starttinsa., mutta minä häivyin tässä vaiheessa jo hotellille ja syömään.

Joensuun loppusakki saapui komealla pikkubussilla siinä neljän tietämillä. Seuran oman Keken kyydissä ehjänä olivat perille päässeet. Bussissa oli lämpöä riittänyt suurin piirtein sopivasti, koska ilmastointi oli auton valmistusvuonna pois muodista.

Sprintteriviiksinen veijari iski sieltä meikäläisen huoneeseen, joka olikin ihan luxus-luokkaa. Sängyt olivat viimeistä huutoa, käytännössä huutivat viimeisiään ja ilmanvaihto oli varmistettu toimimattomaksi. Aivan sopivasti tarkenimme kahdestaan pienessä huoneessa. Lenkille piti lähteä iltasella ja näinhän sitä sitten tehtiinkin. Ruokaa oli tarkoitus sitten nauttia tämän jälkeen. Juoksu tuntui helvetin hyvältä, vaikka aavistuksen reipas oli juoksuseuran vauhti minulle. Käytiin sitten illalla syömässä Raxin salaattipöydät tyhjäksi. Siinähän se loppuilta meni sitten hikoillessa ja paskaa puhuessa.

Sunnuntai

Unta tuli sopivasti ja edellisiltana hiottu aikataulu oli seuraavanlainen. Aamulenkki - Brunssi - Miesten pitkän seuraaminen - Hotellille elpymään - Kisa - Hymy naamalla kotiin.

Aamulenkki oli siis ensimmäinen toimenpide. Taas oli lämmin ja suuntasimmekin korkeuksiin eli Radiomäelle. Keli oli hieno ja valitsimme pienen polun. Sitä 50m juostuamme hyökkäsi jostain edestä pieni Welsh Gorgi-koira kimppuumme. Irvistys oli kuin Hapolla 12km:n juoksussa ja karvaturri kiiti kohti. Koiranomistajana ajattelin, että on fiksuinta olla vain paikallaan, eikä tehdä hätiköityjä liikkeitä. Koira kanttasi sen verran minua kiertäessään, että hampaat osuivat pohkeeseeni. Seuraava kohde oli Jukka. Jukka suojeli jalkojaan käsillä ja koira sai ilmeisesti kopattua jollain Jukkaa sääreen. Siinä vähän äänenkäyttö nousi ja omistajat sen kuin möllöttävät vaan. Omistajan mielestä "Se on paimenkoira, niin sen kuuluukin näykkiä. Ei se pahaa tarkoita." No ei varmasti niin, mutta hyvälläkin tarkoituksella pureminen tapaa sattua. On myöskin aika PERKELEEN TYPERÄÄ kuljettaa tuollaista koiraa vapaana! Koiraa en syytä, mutta omistaja olisi voinut saada kyllä hyväntahtoisen tietoiskun jos olisi ollut miespuolinen. Emäntä vaan poltteli sätkää, eikä meinannutkaan tumpata sitä. Nuorempi nainen taisi sentään omistaa jonkinlaiset aivot, koska kysyi tuliko haavoja. Eihän niitä siinä näkynyt, mutta lenkin edetessä sitten minun pohkeeni alkoi verestää. Jos voi käyttää sanaa absurdi, niin nyt tuo tilanne oli sellainen.

Lähettäjä juoksu

Sitten me pojat mentiin syömään ja aamupalalle tuli toistamiseen myös tuleva pronssimitalisti Vattulainen itsevarmuutta uhkuen. Päätin sitten pienten taivutteluiden jälkeen puhdistaa haavan, oikeaoppisesti noin 2h tapahtuman jälkeen. Siihen sitten rakkolaastari päälle ja menoksi.

Helteessä käytiin katsomassa miesten 12km, joka vaikutti kyllä aikamoiselta hellehelvetiltä. Melko groteskin kuvagallerian olisi saanut huoneen seinälle, kun olisi viimeisellä kierroksella ottanut kuvan viisikosta Pörrö-Happo-Måre-Virta-Hell. Oli nimittäin raastoa. Enkä ihmettele yhtään. Aivan tappo keli ja aivan tappovauhtia piti Jussi. Kovin suoritus Jussilta mielestäni kuitenkin lipun kiinniotto loppusuoralla. Kuin keihään olisi noukkinut ilmasta. Erä-Jorman tappio ei ollut heikoutta vaan Jussin kovuutta.

Lähettäjä juoksu

Juoksun jälkeen lähdettiin sitten hotellille jännittämään. Aivan mieletön oli helle. Siinä sitä vain odoteltiin ja pakkailtiin kamppeita. Vihdoin tuli aika lähteä. Pukuhuoneessa oli tungosta ja peruskettuilu jo käynnissä. Jonkin verran oli jännitystä itselläni. Käytiin katsomassa naisten juoksun ensimmäistä kierrosta ja siitä sitten piakkoin verryttelemään. Tällä kertaa oli hieman lämpimämpää kuin Polvijärvellä. Join tunnissa varmaan 1,5 litraa vettä.

Melko kiireellä kävin vessassa ja vedin kompressiosukat jalkaan. Olin päättänyt juosta Eliteillä ja niin myös tein. En tiedä oliko hyvä ratkaisu, mutta ihan ok kuitenkin. Verryttelyalueella moni kävi toivottamassa onnea vetoon. En olisi uskonut, että se niin tiedossa/kiinnostuksen kohteena oli varsinkaan kun Toho ei juossut.

Kisa

Viime hetken vihje tuli Jukalta: "Älä lähde kovaa. Muut vetää täysiä kuitenkin alun ylämäkeen." Tottelin. Juoksin Rahkos-Jukan peesissä lähes koko kisan. Alun puruosuus oli ankean pölisevää, mutta sen jälkeen tiellä vauhtia oli helppo pitää. Lopun suoraa lasetin ehkä liiankin kovaa, mutta kun oli niin hyvä kulku. Yritin ajatella, että "Hei, tämähän on siistiä. Tätä sinä haluat tehdä, älä nyt luovuta ja päästä itseäsi helpolla." Aika hyvin pysyi tuo päätös. Toisella kierroksella ei sitten niitä vähiäkään ylämäkiä kaivannut ja puruosuus hyydytti aika lailla. Tuomo Hippi jäi lihaksikkaassa vartalossaan taakse. Pikkuveljen entinen kilpakumppani Kalle Ikonen jyräsi tasaisesti edellä ja takana. Purun jälkeen alkoi taas kulkemaan. Pitkälle suoralle tullessani yritin kiristää, hyydyin kuitenkin parin sadan metrin jälkeen. Ikonen tuli ohi. Taas kiristin. Koko viimeisen lenkin ajan joka puolelta kuului huutoja. "Toomio, 1.30 kärkeen! Anna mennä, Toomio!" Kannustus oli loistavaa. Viimeisen muistamani väliajan huusi varmaan Mikko Virta: "1.52 kärkeen! Anna mennä jos meinaat ehtiä!" Kiristin ihan hulluna. Tuntui pahalta joka paikassa ja maaliintulon jyrkkyys ja kaarre oli aika tiukka jopa minun vauhdilla. Maaliin tultiin kolme miestä rinnakkain. Olin aivan kuollut kuumuuteen.

Jälkitunnelmat

Aika kauan odottelin virallista tulosta. Moni jo onnitteli, mutten ollut valmis uskomaan. 1.56 kärkeen oli lopullinen tuomio. Tarkkaa työtä. 29sek/km hiljempaa kuin Jukka. Suunniteltu juttu. No ei todellakaan. Vauhdinjako oli lopulta aika paska. 3.21-3.13-3.35-3.16-0.11. Reitti siis oli 4080m pitkä meikäläisen mittarin mukaan.

Harmittamaan jäi vähän se, että Tuomo ei pystynyt juoksemaan. On se kuitenkin alkanut harrastamaan Amin Asikaisen lajia. Tuomo treenaa.

Kiitos ihmiset kannustuksesta. Hieno oli juosta tuossa huudossa. Homma hoidettu ja uusia haasteita kohti. Kohteena Antti Leskinen ja 800m.

Rauhallista odottelua.

To 13.5: 8,5km rento - Alku oli nihkeää, mutta lopuksi kulki jo hyvin.

Pe 14.5: 8km - 1*500m+5*200m/32"/1.30' - SM-maastojen radalla. Pirun hyvin kulki.

Taitaa olla niin, että sitä ollaan nyt asian ytimessä. Täällä siis katsotaan Suomi-matsia viinirypäleitä syöden Lahdessa. Kiva oli ajella nelisen tuntia ilmastoimattomalla autolla tässä helteessä. Perille päästiin ja Jirin kanssa on jo reititkin käyty tsekkaamassa.

Reitti on kyllä mukava. Ei siinä ole oikeastaan yhtään mäkiä. Sama kuin isoa kolmiota juoksisi, mutta tällä kertaa se ei minua jostain syystä haittaa. Kovaa tullaan menemään niin junnuissa kuin aikuisissa. Tämä reitti nimittäin mahdollistaa sen. Veikkaisin äkkiä, että nelosella lähelle 2.50-vauhditkin on ihan mahdollisia. Toki se tarkoittaa, että alle 3.20/km pitää mun laputella. Mutta kyllä siihen nyt piru vie pitäs pystyä. Startti tulee olemaan aikamoinen sumppu ja pullonkaula, että shabumainen lähtö ei tällä kertaa tule kysymykseen. Täysiä pitää alku runtata.

Eipä tässä. Söin yksin tuossa hotelliravintolassa äsken meriahventa. Ravintolassa ei ollut ketään muuta. Ruoka oli hyvää ja omassa seurassakin viihdyin mainiosti. Huominen otetaan aurinkoa ja katsotaan ääripäiden kirmailuja ja sitten sundagina kopsutellaan itse.

Täältä tuohon.

Ps. Sordiino-Jardaani Tsoikkeli veteli 234km MM-ultrassa. On sekin kyllä rohmuke!

Tavoite: enemmän kuin 100 chicken wingsiä.

Ke 5.5: Vesijuoksu/-jumppa 45min + 3km metsäkävelyä - Perusmeininki

To 6.5: A: tasapaino 45min + 2x500/1.29-1.30/2'+7x200m/30-33"/1.30 I: hieronta 40min - Aivan hyvää, vaikka olikin raaka juosta pihalla.

Pe 7.5: 11km kevyt - Hemmetin hyvä kulku, mutta lopussa alkoi ottaa hengitykseen siitepöly.

La 8.5: LEPO - Joensuu Maratonin setittelyt vei kyllä voimat.

Su 9.5: 10km - 2km kova + 2km VL - Piti juosta 4km kovaa, mutta oli eilisestä niin väsy, ettei jaksanut runtata.

Ma 10.5: A: 14km kevyt I: 10km kevyt - Vähän aamulla tuli nälkä, mutta kevyttä oli. Ja helppoa.

Ti 11.5: A: vesijuoksu/-jumppa 45min I: 7,5km reipas - Vähän väsymystä havaittavissa, mutta vauhti oli helppoa ja sykkeet matalalla.

Ke 12.5: A: liikkuvuus 45min I: Hieronta 50min - Teki kyllä ehdottoman hyvää hieronta.

Aika lähellä ollaan tavoitetta, joka noin vuosi sitten Tuomon kanssa asetettiin. Tuomo jäi matkan varrelle. Ei vaan uskaltanut tappaa itseään vedon takia. Ei itselläkään ihan suunnitelmien mukaan ole mennyt. Aika pitkästi tuli taukoa flunssan ja epämääräisen selkäkivun takia. Viimeinen neljä viikkoa on ollut kuitenkin aivan hyvää treeniä.

Lahteen matkustelen huomenna. Lauantaina on junnujen maastot ja Jiri siellä kirmaa. Tietysti veteraanien juoksutkin kiinnostavat. Harmi vain, että Vainikka teloi itsensä kilpailukunnottomaksi. Vähän epäilyttää oliko sittenkään vahinko?

Sunnuntai on mielenkiintoinen päivä. En ole kuukautta ennen SM-maastoja ollut koskaan terve. Se on syönyt paljon itseluottamusta ja jonkin verran myös kuntoa. Nyt on lisäksi astmalääkityskin kohdallaan. Tuomon asettamaa tavoitetta lähden tavoittelemaan. Eli alle 2min kärkeen. Reitti on kyllä utriaismaisen nopeaksi tehty eli sieltä en minä saa apuja. Kärki menee kovaa. Mutta ei se tietysti ole selitys.

En usko, että olen 3.15/km kunnossa. 3.20/km-vauhtiin pitää kaiken onnistua nappiin. Keli ainakin vielä suosii minua. Kostea ja lämmin. Olen kuitenkin tyytyväinen jos pääsen 3.20-vauhtia koko lenkin. Toki se oikeiden juoksijoiden mielestä on paska aika. Mutta se ei ole minulle paska aika. Ei ole koko vuonna ainutta yli sadan kilsan viikkoa ja kyllä se niitä vaatisi jos oikeasti meinaisi pärjätä. Ei vaan talvea kestä paikat. Kiva olisi jos minäkin joskus yllättäisin itseni ja juoksisin hyvin. Jännitystä ei vielä ole. Odottava mieliala, sillä lailla sopivasti. Pelkät chicken wingsit ei riitä mulle.

Kirjoittelen vielä huomenillalla jos saan nettitunnukset hotellilta. Vähän tarkennuksia reitistä jne.

Ps. Tsekatkaa Jardaanin juoksua täältä. Se on muuten hullu jätkä.

Maraton-muistio

Siihen on tultu, että Joensuu Maraton on pidetty ja viikko olisi aikaa SM-maastoihin. En kuitenkaan ala vielä SM-maastoja spekuloimaan, vaan teen sen lähempänä ensi viikolla. Nyt aion läpikäydä Joensuu Maratonia näin järjestäjän kulmasta koettuna. Siitä voi sitten kukin miettiä, millaisen työmäärän joutuu tekemään siihen, että 600 ihmistä saa juosta 6 tunnin ajan. Käyn tietenkin läpi vain omalle kohdalleni osuneet hommat. Tuomohan näet on tehnyt suurimman osan, mutta kuten tulette huomaamaan, kisat eivät ihan yksikseen pystyyn nouse.

Valmistelu

Taustatyötä oli tehty jo kuukausien ajan. Esimerkiksi reitin kanssa tuskailu on työllistänyt ihan kiitettävästi. Mutta reittiin jo tartuttiinkin aikaisemmin näillä nurkilla. Toimitsijoita on haalittu (pääosin Tuomon toimesta) ja kaiken maailman lupia pyöritelty. Tuumasin, että kirjoittelen tähän kaiken, mitä tein perjantaina Maratonin eteen:

• Keräilin juomasaavit ja maitotonkat kellarista.
• Etsiskelin Tuomon kanssa hirvittävän määrän opastekylttejä.
• Selvittelin, onko mistään saatavilla maalilakanaa.
• Tein palkinnoiksi 20kpl lahjakortteja.
• Käytiin Tuomon kanssa tukusta hakemassa vaatimattomat 90kg banaaneja + muita romppeita.
• Metsästettiin suolakurkkuja.
• Vietiin tukun tavaroita kentälle ja Areenalle.
• Käytiin hakemassa palkintopyörä ja muita palkintoja.
• Kasailtiin hullu määrä rompetta kisatoimistoon ja kisakeskukseen. (Vuokrapaku oli laitoja myöten täysi.)
• Purettiin nämä tavarat pitkin poikin kisakeskusta.
• Hain tonkkien putsaamista varten sitruunahappoa apteekista.
• Pesin nuo tonkat.
• Järjestelin kevyesti kisatoimistoa.
• Jaoin hullussa kiireessä numeroita ennakkoon ilmoittautuneille.
• Laitoin tietokoneen täyteen musiikkia, mitä sitten voipi soitella kisan aikana.
• Pakkasin koneen ja kamppeet seuraavaa päivää varten.
• Tutustuin hiukan lähtölistoihin, että voipi sitten edes joitain nimiä mainita kuuluttaessa.

Tässä listassa on siis aika kevyeltäkin kuulostavia hommia, mutta tuo päivä oli sellainen 12h pitkä, eikä siinä suurempia taukoja ruokajuttuja lukuunottamatta ollut. Aamulla ehti kuitenkin lenkille, kun pirun aikaisin lähti.

Kisapäivä - Ennen starttia

Herätys oli 5.30. Aamupala ja koiran kanssa pihalle. Sitten täydellisessä räntäsateessa kolmen lämpöasteen hellimänä kohti kisakeskusta. Autoradiossa soi The Cultin The Rain. Se kuvasi fiilistä aika lailla. Reitinmerkkaajat olivat jo taipaleella ja jäimme Tuomon kanssa kisakeskukseen duunailemaan. Tässä listaa aamun toimista:

• vessojen siirto paikoilleen.
• huoltopisteen pöytien siirto paikoilleen.
• osittainen reitin kierto ja muutaman kyltin nosto paikoilleen.
• tonkkien pesu ja täyttö ja autoon lastaus.
• kuuluttamon valmistelu. Eli tietokoneet paikoilleen, äänentoiston testaus jne.
• mikrofonien säätöä ainakin tunnin verran. Langattomat mikrofonit on toimiessaan oikein hieno keksintö. Muuten ei.
• Yleisöaidan pystytystä.
• Liikenteenohjausliivien etsiskelyä ja liikenteenohjauspalaverin pitoa.

Ja kaikki tuo tapahtui reippaassa kiireessä. Eli tutut ihmiset, joita en ehtinyt jututtaa; tuossa syy.

Kisapäivä - selostus/kuulutus

Jo toisena vuotena peräkkäin tuli minun osakseni kuulutus. Se on oikeastaan ihan mukavaa, mutta Maraton tuli taas talven tauon jälkeen ja sanat olivat aluksi hukassa. Se on mukavaa myös, jos ei joudu samalla tekemään kaikkea muuta. Haastetta on riittävästi jo siinä, että noin 600 ihmistä odottaa nimensä mainintaa. Heistä jos pystyt 200 mainitsemaan kerran, on mennyt hyvin. Tässä lista mielenkiintoisista asioista, mitkä vaikuttavat kuuluttamiseen:

• mikrofonien toimivuus.
• kaksi mikrofonia, joista toinen kuului pihalle ja toinen sisälle.
• pirun kylmä keli. Ei ole kiva seisoskella sateessa ja plärätä märkiä papereita numeroita etsiessään.
• hankalat sukunimet.
• mahdolliset ja aina todennäköiset virheet starttilistoissa.
• tutut, joiden kanssa tahtoisi jutella.
• yllättävät kuulutuksen ulkopuoliset asiat, joista on ainoana tietoinen. Kuten palkintolahjakortit.
• kolme päällekkäistä juoksusarjaa.
• reitin sijainti kuuluttamokoppiin nähden.
• pirunmoinen nälkä ja jano.
• äänentoiston voimakkuus tuulesta ja muusta möykästä johtuen.
• häiriöt tulospalvelussa.
• tyytymättömät kilpailijat, jotka eivät ymmärrä käyttää painokelpoista tekstiä mikin ollessa auki.
• palkintojen jaot

Kisapäivä - jälkihuminat

Yllättävän nopeasti oli koko porukka maalissa. Viimeiseltäkin meni vain piirun verran päälle 5 tuntia matkan taittamiseen. Se on vähän. Tämän jälkeen alkoi sitten kaikenmoinen lopun säätö. Aluksi kuitenkin söin soppaa. Se, mitä muuta tapahtui on seuraavassa:

• kahvion purku
• kuuluttamon purku
• kisakanslian purku
• yleisöaidan purku
• opastenauhojen purku
• opastenauhoituksen purku
• ylijäämäpullien syöminen
• kaikkien tavaroiden purku
• vessojen siirto takaisin
• tavaroiden kuljetus toimistolle
• vuokra-auton palauttaminen

Tämä kaikki siis tapahtui vielä kisan jälkeenkin. Päivä alkoi klo 6.00 ja samoihin aikoihin illalla olin kotona. Veto täysin pois. Saunassa kun kävi, niin Suomi-Tanska-pelin auvoisuuteen oli hyvä nukahtaa.

Minä kun olen tällainen listaihminen, aion laittaa vielä kolme listaa tähän alle.

Mitä emme mielestäni hoitaneet riittävän hyvin maratonilla:

• Jälki-ilmoittautumisia otettiin vastaan liian myöhään. - Vaikeuttaa tulospalvelun toimintaa.
• Maaliintulon opastus kentällä olisi pitänyt olla selkeämpi. - Osa porukkaa juoksi houreissaan, pituushiekkalaatikon läpi.
• Äänentoisto olisi pitänyt tarkistella ennemmin. - Vaikeutti minun toimintaa kaksijakoinen kuulutusjärjestelmä.
• Maali voisi olla juhlavampi - Maraton on kuitenkin ihan hieno saavutus.
• Minimaratonin maaliintuloon enemmän porukkaa. - Vaikka se onkin pieni osa tapahtuma, pitää se jatkossa tehdä tarkemmin.
• Palkintojenjako pitää miettiä kokonaan uusiksi. - Sarjoja on ehkä liikaa. Tasoerot ovat myös niin suuria, ettei kärkikolmikkoa saa millään yhtäaikaa mihinkään.
• Tulosten esiintuonti. - Pitää seuraavana vuonna pitää tulokset täysin epävirallisina, niin kauan että kaikki on tarkasteltu.

Minkä onnistui mainiosti järjestelyissä:

• Soppatykkiruokailu - Aivan mahtavan helppo ja aikatauluvapaa järjestelmä.
• Kisakanslian toiminta - Välttämättömästä kaaoksestakin huolimatta loistavaa toimintaa.
• Huoltopistejärjestelyt - Kaikki toimi, vaikka olikin helvetin kylmä.
• Uusi reitti - Moni kävi kehumassa reittiä, vaikka siellä on pari tiukkaa mutkaa. Mutkat ovat kuitenkin mielestäni pieni haitta rantaraitin kallistukseen verrattuna.
• Reitin merkkaus - Selkeä. Aina tulee muutama yltiöväsynyt, joka onnistuu juoksemaan ohi maaliintulon, vaikka nuijalla kopauttaisi.
• Rakentaminen ja purku - Siitäkin huolimatta, että aika paljon itse pitää tehdä ja järjestää, oli talkoolaisista helvetin iso apu ja homma saatiin kasaan hyvin.
• Tulospalvelu - Pienistä kisan aikaisista ongelmista huolimatta kaikki saivat oikean ajan ja yhteistyö toimi hienosti.

Sitten vielä sellainen muistilista ihmisille, joiden mielestä kaikki ei mennyt putkeen:

1. Kun tulet siihen tulokseen, että aiot huomauttaa/valittaa/antaa palautetta jostakin, OTA SELVÄÄ KENELLE VALITAT. - Se, että valittaa jollekin kisoissa töissä olevalle, ei automaattisesti tarkoita, että palaute kohdistuu oikein. Esimerkiksi kisamitaleja jakava pikkutyttö, ei välttämättä vastaa reitin merkkaamisesta.
2. Kun aikasi ei olekaan oikein ja sarjakin on väärä, niin KYSY SYYTÄ TULOKSISTA TULOSPALVELUSTA VASTAAVALTA. - Kahvion työntekijä ei ehkä ole perillä chip-ajanottojärjestelmän kommervenkeistä.
3. Kun olet tullut maaliin ja ihmettelet, miten kuuluttaja ei ehtinyt sanomaan sinun aikaasi, vaikka vain 15 tuli maaliin yhtäaikaa, ODOTA RAUHASSA TULOKSIA. Jos kuitenkin olet niin malttamaton ja epäluuloinen, ettet oman kellosi aikaan usko ja päätät silti kysyä muutenkin kiireisiltä tulospalveluihmisiltä sijoitustasi ja aikaasi, ILMOITA SARJA, MATKA JA NIMESI. - Kysyttäessä "Monesko minä olin?" jää aika paljon arvailujen varaan.
4. Kun olet onnistunut ja päässyt jopa palkinnoille, ODOTA VUOROASI RAUHASSA. - on aika todennäköistä, ettei Veikko 60v vie sinun N40 sarjan pronssipokaalia.
5. Isojen tapahtumien järjestäjät ovat myös usein tapahtumapäivänä melko kiireisiä, joten ODOTA SOPIVAA JA RAUHALLISTA HETKEÄ. - varsinkaan miehet eivät voi puhua puhelimessa ja jakaa palkintoja samaan aikaan.
6. Kun sitten viimein tulet tulokseen, ettet aio kestää sitä, että sarjasi on väärin tai nimestä puuttuu yksi kirjain ja alat henkisesti hajoamaan, niin ETSI AVAUTUMISELLE OIKEA PAIKKA JA AIKA. - Pienten lasten aikana on aika ikävä kuulla kun kuuluttajaa haukutaan pelleksi (vaikka sitä onkin) ja suusta tulee vain sielunvihollisen synonyymejä. Ja tiedoksi myös se, että fyysinen päällekäyminen ei useinkaan jouduta asioiden selvittelyä.
7. Ennen pelihousujen repimistä on myös syytä miettiä, ONKO "nimi väärässä listassa 15min"-tyyppinen ONGELMA NIIN SUURI, ETTÄ ON SYYTÄ NOLATA ITSENSÄ niin järjestäjien kuin muiden paikallaolijoiden silmissä. - Kuten aika usein, niin myös maratonilla, mikrofoniin huudetut julkeudet leviävät äänentoiston myötä myös ison porukan kuultaviin.
8. Pääsääntönä kuitenkin se, että kannattaa miettiä ONKO AVAUTUMISELLE PERUSTEITA JA VOIDAANKO SE ONGELMA KORJATA. - Yletön kohkaaminen ja kusipääksi haukkuminen on hiukan lapsellista, eikä varmasti helpota yhteistyötä jatkossakaan.

Homma toimi kaameasta kelistä huolimatta komeasti ja juoksut saatiin juostua. Valtavat kiitokset järjestelyihin osallistuneille. Oltais Tuomon kanssa liemessä ilman teitä. Kaikkia emme voi Tuomon kanssa miellyttää, emmekä yritäkään. Isossa urakassa ei vain voi ja pysty kaikkea ajattelemaan. Siksi mieluusti jaammekin vastuuta halukkaille talkoolaisille.

Ps. Itsetutkiskelun tuloksena aion osittain myös pahoitella Polvijärven pm-maastojen haukkumista. Koen sen kuitenkin osittain oikeutetuksi, koska selvästi oli aistittavissa, ettei valmisteluja juurikaan oltu tehty. Jos olisi oikeasti tosissaan yritetty, niin olisin jättänyt heille vain parannusehdotuksia.

Asfalttiprinssi mä oon!

Ma 3.5: kevyt 11km - Junnujen kanssa juoksentelua. Jalat oli väsyneet Kalliojärvestä.

Ti 4.5: A: lihaskunto 45min I: pm-maastot 5,4km @Polvijärvi - Paskat kisat ja liian lyhyt verry, mutta muuten hyvä kulku.

Enpä tiedä onko ikinä ollut tällaisia pm-maastoja missään, mutta ainakaan minä en moisissa ole ennen ollut. Joissain kisoissa on onnistunut järjestäjät aikalailla ryssimään, mutta nyt tulee kyllä oman urani pohjanoteeraus.

Ennen kisaa

Alunperin oli tarkoitus lähteä Tiomila-voittaja Airilan kanssa katsastamaan pm-maastot. No suunnistajalla tuli pupujussi pöksyyn siinä vaiheessa kun räntää alkoi puskemaan taivaalta. Keli oli siis mainio: 3 lämmintä, kova tuuli ja räntä-vesisade. Ihan perus maastojuoksukeli.

Kisat oli merkattu alkavaksi klo 18 eteenpäin ja siellä kun oli ne 17-sarjatkin, niin arvelin olla hätäilemättä lähdön kanssa. Kuitenkin starttasin kohti Polvijärveä liian aikaisin suunnitelmiini nähden. Minkäänlaisia opasteita ei ollut. Turha tietysti ollakaan, kaikkihan nyt Polvijärvellä on käynyt ja tietää Jyrintien pururadan. Satuin näkemään Räsäsen Jarin ja koukkasin siihen suuntaan. Kisakeskus oli näemmä maitolaituri-tyyppinen koppi keskellä peltoa ja metsää. Olin paikalla 17.25.

Kun auto oli saatu kunnolla parkkiin mutalätäkköön, menin varmistamaan ilmoittautumisen. Käytiin seuraava keskustelu:

- Terve. Tässä olisi nämä Katajan ilmoittautumiset. Mikäs on aikataulu?

- Päivää. Ei me vielä tiedetä. Katsotaan, kunhan nähdään paljonko on porukkaa.

- Jaha. No ei kai ne nyt yhtäaikaa starttaa, kun on naisia ja eri matkoja?

- No ei varmaankaan.

- Onkos tässä mitään paikkaa, missä voi suihkussa käydä?

- Tuossa on tuo vapari vähän matkan päässä. Ajat vaan tietä ja käännyt seuraavasta risteyksestä.

- Selvä. Minäpä käyn viemässä nuo kamppeet sinne.

Silleesti. Vapari?!? Mikä se on? Lähdin kuitenkin ajamaan ja käännyin risteyksestä. Oli kyltti, että "vapaa-aikatalo". Olisko se sitten vapari? Menin pihaan, jonne matkaa tuli 700m. Sisään pääsi kolmannesta ovesta, mutta opasteita ei ollut. Menin yksin pukukoppiin, josta en tiennyt kenen se oli. Lätkänpelaajia siellä pyöri. Mustonen tuli suoraan pukukopeille vähän minun jälkeeni. Ei sekään tiennyt aikataulusta.

Lähdin siitä kisapaikalle, jossa olin 17.47. Siinä kysäisin Polvijärven miehiltä aikataulusta:

- "Tasalta lähtee."

- "Täh? Kaikkiko yhtäaikaa?"

- "Niin vissiin."

Helvetinmoisella kiirellä autoon kaikki kamppeet ja verkkaamaan. Roivas pölähti paikalle 6min ennen starttia ja verrytteli vielä vähemmän. Ehdin juoksemaan vajaan puoli kilsaa ja otin 30metrin aukkarin. Lyhyissä kuitenkin juostiin. Olihan Toukokuu.

Kisa

Kun Roi oli saanut kengät solmittua, soi pilli. Siitä sitä sitten pamautettiin valtavassa viiden toimitsijan ja yhden Eeron yleisössä liikkeelle...

Reittinä toimi Jyrintien pätkä, joka oli varustettu mutaisella, mutta kovalla hiekkatiellä ja asfalttiakin oli jonkin verran. Tietenkin. Lenkki oli n. 1,7km pitkä ja siinä oli jyrkkä ylämäki ja pitkä alamäki. Kuitenkin 39m korkeuseroa. Eipä ole tullut ennen juostua maastokisoissa asfaltilla.

Niin kiire kuitenkin tuli lähdössä, että unohdin nostaa kompressiosukat ylös. Pysähdyin mäen päällä nostamaan ne. Aivan helvetisti poltti keuhkoja, kun ei ollut lämmitellyt. Siinä sitä juostiin. Hukka, Räsänen ja Luoto lähtivät kovaa. Roi oli siinä melko lähellä. Luoto kuitenkin oli lähtenyt liian kovaa ja sain sen kiinni. Juoksin siinä peesaillen kolmeen kilsaan. Siinä vaiheessa alkoi tuntua hyvältä ja verrytelleeltä.

Tuntui, että kulku kasvoi ja jätin sitten Luodon taakseni. En tajunnut, että sehän juokseekin vain 4km. Kuitenkin jaksoin aika hyvin lopunkin ja Roi oli näköetäisyydellä. Ei kuitenkaan 7sekunnin päässä, niin kuin tulosluettelo sanoo. Sanoisin, että 30s. Ei nimittäin ehtinyt kello hakea satelliitteja, niin en tarkkaa aikaa saanut. En kuitenkaan ollut niin lähellä. Luulisin, että 3.25/km oli keskivauhti.

Loppuhulinat

Maaliin tultiin ja lämmintä päälle. Sanottiin, että kopissa on lämmintä mehua. Ei ollut, oli kylmää. Kysyin, että ehtiikö ennen palkintojenjakoa loppuverkata. Vastattiin "Toki". Siitäpä Roin kanssa kiertämään lenkkiä. Kun palattiin, olivat kaikki häipyneet. Ei kai muuta kuin suihkuun ja kotiin.

Kisa-arvostelu:

hyvää:

- suihku ja avainten säilytys.

- kulku oli kohtuullinen.

huonoa:

- Ei opasteita.

- Onneton ilmoittelu etukäteen.

- Suihku kaukana.

- Kisa tiellä, vaikka pururadallakin olisi voinut juosta.

- Älytön aikataulu.

- Asfaltti.

- Kylmä mehu.

- Paska parkkipaikka. Pari autoa vedettiin pois.

- 17 osallistujaa. Kaikkiin sarjoihin.

Jos tämä on nyt se, miksi ei kannata järjestää muiden piirien kanssa yhteisiä kisoja, niin en ymmärrä. Vaikka Tanhuvaarassa viime vuonna oli vähemmän meidän piiriläisiä, voi kysyä oliko niillä juoksijoilla kivempi juosta. Sarjoissa kuitenkin oli parikymmentä osallistujaa. Nyt ei sitä ollut kaikkine osallistujinekaan.

Harvoin viitsii omaa piiriä haukkua, mutta kyllä tämä antoi nyt viimeistään sen kuvan, että aluejako olisi parempi piirijaon sijaan.

Valtimot auki!

Ke 28.4: A: Kehonhallinta 45min I: 9km kevyt - Sisäreisi kosketusarka, muttei juoksua haitannut yhtään.

To 29.4: A: Liikkuvuus 50min + 3x500m/1.27-1.34/2'+10x200m/30-32"/1.15-1.45 I: 7km kevyt - Aivan huippukulku vedoissa. Elitet vaan tuntuu vieläkin vähän jäykiltä ja uusilta.

Pe 30.4: 8km rento - kevyesti kiihtyvä aamulenkki. Tosi mukavata menoa.

La 1.5: 14km kevyt/rento - 700m kova - Hengitys ei pelannut. Pitäähän se paskakin juoksu välillä tulla.

Su 2.5: Kalliojärvi-juoksu 5,4km@Valtimo 19.03min. 13. sija - Hyvä juoksu, ei kuitenkaan sellaista irtiottokykyä vielä.

Vähän turhanpäiväiseltähän se tuntuu omista vässykkätuloksista kertoilla, kun ovat tänään juosseet vähän kovempaakin jossain. Kuitenkin. Tuli käytyä Valtimossa tai Valtimolla tai miten vaan.

Taustoja

Kalliojärvijuoksu juostaan täysin keskellä ei mitään. Kalliojärvi on Valtimon kylä ja Valtimokin on keskellä ei mitään. Valtimo on suhteellisen lähellä Juukaa, joka sekään ei ihan Suomen napa ole. Juuka sentään on vain 100km päässä Joensuusta, joka taas on lähellä. Lähellä Venäjää. Tosiaan varsin pienessä taajamassa kisailtiin. Sää oli mitä epävakain eli välillä paistoi ja välillä sitten reippaasti sateli. Itse kisan aikana sää kuitenkin tasoittui sateettoman kosteaksi pilvipoudaksi. Tuulta kuitenkin aukeilla oli ihan kotitarpeiksi.

Kisa oli ennakolta kovan tynkä. Wannas, Francis, Pennanen + monta kovaa paikallista ja paikatonta menijää. Reittiennätys oli Kari Pietarisen nimissä ja sitä oli ennenkin yritetty rikkoa. Rahapalkinnot olivat messevät juhlavuoden kunniaksi. Sillä saattoi pienen pieni vaikutus olla varsin kovatasoiseen kisailijakaartiin.

Reitti on järjestäjän mukaan 5,6km, mutta 5,4 se oikeasti on. Ei ainakaan enempää. Korkeuseroa kutakuinkin 40m. Alustasta 1km asfalttia ja loput pirullisen irtokiviseksi lanattua savihiekkatietä. Ihan mukava lenkki, joka yllättäen kiertää Kalliojärven. Kisakeskuksena toimi vanha koulu, jonka iästä kertoo seinillä roikkuvat Jani Sievisen "altaassa ei tupakka pala"-julisteet. Mila Kajaskaan ei ehkä enää ole suurinta fanikatrasta ympärilleen keräävä urheilija. Voin tietysti olla vähän väärässäkin.

Verryttely

Kisajulisteessa aloitusaika oli 12, mutta startti oli kuitenkin vasta 12.40. Otin jopa pienet torkut siinä pukuhuoneena toimivan "liikuntasalin" lattialla. Sitten vain vesisateeseen verkkaamaan. 3km kevyttä juoksua ja vessan kautta vaatteiden vaihtoon. Vaikka keli näytti ankealta, se ei kuitenkaan ollut kylmä. Eli lyhyissä juostiin. Oikeastaan taas polvipituisissa trikoissa ja kompurasukissa. Pitkä paitakin oli. Ja hanskat. Kävin ennen starttia vielä ottamassa pari-kolme aukkaria. Jalat olivat juostavat, joten en viitsinyt enempiä lämmitellä.

Kisa

Lähtölaukaus tuli vähän puun takaa, joten jäin Shabuninmaisesti taka-alalle. Sieltä pikkuhiljaa nousin kohti kärkeä. Tarkoitus oli ottaa eka kilsa hissukseen. Kärki kuitenkin meni hirmuista vauhtia ja omakin aika oli alle 3.15. Löysäsin vähän ja tyydyin sellaiseen 3.30-vauhtiin. Metsätaipaleella hinasin itseäni lähemmäs edellä meneviä. Ainakin Lieksan Oinonen jäi taakse 3km:n kohdalla. Tuuli oli kova, joten en 3,5km kohdalla olevassa mäessä viitsinyt vielä kiristää vaikka varaa olisikin ollut. Odottelin, että olisi nelosen ja vitosen välissä olevan suoran saanut juosta hiihtäjän hartioiden takana tuulensuojassa. Mutta mitä paskaa, sinnehän ne jäivät selän taakse venkoilemaan. 4km:n kohdalla avautui näkymä kuin Simpsiön huipulta: peltoa, lato, peltoa, lato, peltoa, Lapua, peltoa, lato. Eli sieltä näkyi viimeinen maili. Ei kiva. Pystyin silti vauhdin ylläpitoon ja 5km:n kohdalla vähän nykäisinkin. Siinä kuitenkin "liukastuin" irtokiviin ja rytmi hetkeksi sekosi. Näkyisi olevan, että Kimmo Alesmaa hyökkäsi takaa vierelle. En kuitenkaan moista kauaa katsellut. Kiristin ohi ja karkuun. Loppu ei tuntunut pahalta, mutta vähän sellaista irtiottokykyä jäin kaipaamaan.

Loppusanat

Wannas veti kovaa. Oli jättänyt Franciksen puoli kilsaa ennen maalia. Jäin 2.45 kärkeen. Eli liikaa jos ajatellaan SM-maastoja. Aika 19.03 oli kuitenkin 30s parempi kuin viimeksi juostessani Valtimolla. (Silloin muuten juoksi senkin verran legendaarinen hahmo kuin Olli "Opa" Toivola samaa kisaa ja menin vielä häviämään sille.) Pennanen juoksi hirvittävää vauhtia. Pitääkin ruskettuneena juosta. Toisaalta paikalla oli ruskettuineita, jotka olisivat voineet juosta kovempaakin. Arturokin hiippaili lainakengillä kovasti. Eihän sitä nyt kengät ensimmäisenä tule mieleen kun kisoihin lähdetään.

Ylihuomenna on sitten Polvijärvellä pm-maastot ja 6km. Siellä aion testata SM-kisavauhtia ja lähden juoksemaan alle 3.20-vauhtia ja katsotaan kuinka pitkään se kestää. Maastostahan se riippuu, mutta menisi nyt vaikka se 3km.

Erä-Jorma höyläsi 20sekkaa kympin enkasta pois ja luku näyttää nyt 28.32. Se on kovaa se. Olisin jäänyt Kalliojärvellä kyydistä. Harjamäkikin lähenteli EM-rajaa. Sekunti vielä. Ja suunnistajaklopitkin menivät ottamaan Tiomilan voiton. Näyttäisi siltä, että hyvä on sunnuntai ollut kestourheilurintamalla.