Myytinmurtajat: Onko Tiinanmäki mahdollista juosta alle 3min?

Ma 21.6: 8,5km rento - Ihan helppoa, mitä nyt oikea polvi oikkuilee

Ti 22.6: 12,5km - 11x100m/höl/13-15" - Oikea etureisi kovasti kireä, sataset kyllä kulki hyvin.

Ke 23.6: LEPO + jooga 30min - Oikea patellajänne kipeä ja arka.

To 24.6: 4x300m/45-47"/2'+2x200m/1.45'/30-32"+2x100m/1.15'/13" - Ei kipuja, mutta juoksuun ei ehtinyt jotenkin mukaan. Liian nopea rata minun hermotukselle...

Pe 25.6: 8,3km kevyt - Ihan kevyt tossuilu ennen ajomatkaa.

La 26.6: LEPO - Eliittikisat

Su 27.6: 10km - 1km TÄ - Tiinanmäen ennätysyritys.

Ma 28.6: 9,5km rento-reipas - Ajomatkan jälkeen aikamoista hakemista.

Jätän Myytinmurtamisen loppuun, jotta joutuisitte lukemaan tyhjänpäiväistä lätinää alkupalaksi. Juhannus oli ja meni. Juhannuskin on hiukan juhlana yliarvostettu, mutta hienoja urheilumuistoja siihen kyllä liittyy. Aika monta juhannusta on mennyt kisoissa. Kilpailijana tai katsojana.

Tällä kertaa olin juhannuksen Pohjanmaalla ja siihen kuului pikkuisen tapahtumanohjaushommia Kuortaneen Eliittikisoissa. Kuortaneella on mukava olla hommissa. Porukka on niin rutinoitunutta (...eli iäkästä). Jokainen lajijohtaja on varmaan jo ollut Bubkan telineitä siirtämässä silloin aikojen alussa, joten tehtävät sujuvat. Kuortaneen pääjuttu on lähes aina ollut alustavasti keihäs. Niin nytkin. Norski vei omansa, kuinkas muuten.

Itselleni odotettu tapahtuma oli Shabun juoksu. Siinä täyttyi kaikki Shabun ominaispiirteet: krapulainen habitus - kahden sekunnin myöhästyminen startista - kova loppukiri. Saakelin käpy vielä runttasi toiseksi. Eihän aika älytön ollut, mutta jos tuollaisella meikäläisen Quasimodo-ryhdillä vedetään 3.47 ja vielä 40-vuotiaana, niin pitää arvostusta löytyä.

Jukka ja Matti napsuttivat aika odotetunlaisen suorituksen ja "iso musta mies" pääsi kaikista varotoimista huolimatta jälleen väliaikoja huutamaan sisäpuolelle rataa. Samana päivänä tuli vielä kaksi hienoa uutista: Utriainen ja Hamm EM-kisarajan alle. Alkaa olla mukavasti juoksijoita siellä. Vielä Harjamäki Espoossa rajan ali, niin alkaisi ihmisillä olla melko vähän perusteita vinkua juoksun huonolle tasolle. Pontta tarvitsisi ainakin miesten kuula: kaksi osallistujaa Kuortaneen Eliitissä...

Saarijärvelle piti sitten mennä juoksemaan se 800m. En mennyt ja menemättä oleminen oli monen sattuman summa: auton pakoputken ongelmat - väsyneet jalat Eliittihommista - helvetin tuulinen sää - ongelmat koiran kanssa - nauste. En tiedä nausteesta mitään. Se löytyy Norjasta paikkana, mutta täällä Idässä tuntuu olevan trendikästä viljellä sanaa vähän joka paikassa. Jos tällä tulisi sitten yhtä urheilijaksi, kuin sananviljelijätkin.

Pitää sitten torstaina takoa Jämsässä 1500m. Mysteerivastus ei ilmaannu paikalle. Valitettavasti. Uskon, että syy oikeasti on se, että tällä kertaa vastus muisti hääpäivänsä etukäteen. Edellisinä vuosina minun on pitänyt siitä muistuttaa. Jämsässä riehutaan muutenkin koko viikonloppu, lauantaita lukuunottamatta. Silloin on erinomaisen tärkeä tapaaminen Tuska-merkkisillä festivaaleilla.

Jalkapallo on torvista huolimatta osoittautunut mielenkiintoiseksi. Tohon ja Vainikan vankkumaton Saksa-fanius taitaa tänä vuonna saada boostia, kun kaalinpurijat koneistaa kovia maita kyykkyyn. On muutamia tuomarimokiakin nähty, ihan suuremman luokan pöllöilyjä, mutta oletan Saksan siitä huolimatta olevan kova. Harmi on se, että Argentiina saa tuon maan vastaansa. Tulee matsien matsi siitä. Jos saksa häviäisi, saisi Diego vielä pari päivää vieroitushoitoa. Muuten taitaa olla turmion tie.

Sitten myytinmurtoon. Toisena juhannuspäivänä (onko sellaista edes?), no joka tapauksessa 2 päivää aaton jälkeen vuonna 2000 olin armeijan suorittanut kloppi ja viettänyt väsyneimmän juhannuksen ever väsynneimmässä viettopaikassa ever eli Kalajärvellä Peräseinäjoella. Siinä sitten tylsyyden ja ärsytyksen huumassa lähdin Tiinanmäkeen eli kotikyläni pururadalle. Isä tiedusteli lähtiessäni, että mihin olen menossa. "Tekemään Tiinanmäen ennätyksen!", vastasin. Entinen ennätys oli 3.06,3. Ajoin Camrylla radan viereen, venytin takareidet ja juoksin aivan täysiä mäen päälle ja sieltä sen mitä jaksoin maaliin. Kello sanoi 2.56,93. Tuota ei oikein uskottu kylänväen piireissä tai ehkä uskottiin, mutta ei ihan varmana pidetty. Varsinkaan kun en todistajien läsnäollessa juossut jälkeenpäin kuin 3.01. Tuo kierros on 997m pitkä.

Nyt kun sitten tasan 10 vuotta myöhemmin olen mielestäni hyvässä kunnossa ja Saarijärvikin jäi välistä, päätin lähteä testaamaan paljonko Tiinanmäki kulkee. Ihan samalla metodilla en kyllä verkkaillut, vaan juoksin kokonaiset 4km alle ja kiersinkin radan tutkiskellen juoksulinjoja. Rataprofiili on suunnilleen sellainen, että ensimmäinen 50m on loivaa nousua - 100m loivaa laskua - 150m loivaa nousua - 200m hyvin jyrkkää nousua - 50m hyvin jyrkkää laskua - 100m loivaa laskua - 150m hyvin jyrkkää laskua - 50m jyrkkä nousu ja loivaa laskua loppusuoralle. Pohja on ihan rehtiä sahanpurua. Vanha kunnon pururata, jonka puoliväli on mäen huipulla. Tiesin, että pystyn juoksemaan mäen päälle melko kovaa, mutta kovavauhtinen alamäki tiukilla mutkilla pelotti. Ei vauhdin suhteen, vaan nivelten ja polvien.

Isä tuli autolla todistamaan suoritusta. Isän oma ennätys on 3.15, joka on juostu 36-vuotiaana. Alitin sen muistaakseni yläasteella. Niin paljon jännitti, että syke oli 165 viivalla.

Starttasin matkaan. Ensimmäinen nousu tuntui kankealta, loiva lasku ja ensimmäinen mutka oli hieman pehmoinen, enkä saanut juoksua askeleen päälle. Ärsytti ja teki mieli luovuttaa (tätä ilmiötä, ei kovin usein muualla tule!). Loiva ja pitkä nousu kuitenkin kulki hyvin ja vieressä kulkeva oja tuoksui täysin samalta kuin 20 vuotta sitten pienenä poikana. Siitä tuli hyvä mieli ja runttasin isän neuvojen mukaan "päkiällä ja lyhyellä askeleella" mäen ylös. Viimeinen jyrkkä nyppylänousukin meni ihan hyvin. Mäen päällä käännöksessä katsoin kelloa: 1.26! Toinen puoli on vähän pidempi, mutta laskuvoittoinen, joten aikalailla samoissa ajoissa kuin ennätys. Kädet puutuivat alamäkeen lähtiessäni, joten ylämäki oli tultu kovaa.

Alamäessä mietin vain lantion asentoa ja tarkkailin askeleita. Tiukka mutka meni hyvin ja osuin arvalla vielä kovalle linjalle yleensä aika pehmeässä alamäessä. Viimeinen jyrkkä nyppylänousu kuitenkin hyytyi aivan älyttömästi ja viimeisten 200 metrin aikana kuiva puru alkoi polttaa kurkussa. Juoksu hajosi aivan hirveäksi loppusuoralla, mutta en miettinyt sitä vaan yritin pitää askelrytmin tiheänä. Isä odotti kellon kanssa, kuin niin monta sataa kertaa ennen tätäkin juoksua. Itse en saanut kelloa pysähtymään, mutta 2.55 oli näytössä kun viivan ylitin.

"Paljon meni?", kysyin. Isä ei ilman laseja nähnyt, mutta arveli 2.55,9. Olin pirun tyytyväinen. Lopulta aika oli 2.55,86. Käsiaikojahan nuo tietysti oli, mutta pienestä asti Tiinanmäessä on laskettu myös sadasosat. Kotiin juostessani keuhkoja poltti aivan helvetisti. Pahalta tuntui.

Vaikka palautuminen ja rohkeus ei ole enää 19-vuotiaan tasolla, niin oli erittäin hieno todistaa itselleen, että pystyn vielä juoksemaan noin kovaa. Ei tuo tietysti tässä "paperilla" niin kovalta tunnu, mutta Sapsalammen pururadalla voi käydä koittamassa. Reitti ei ole helppo juosta kovaa. Ystäväni T. Patonki löi joskus isän kanssa vetoa, että juoksee alle 2.35 tuon reitin. No ensiksi olisi tietysti radalla pitänyt juosta tuo aika... Uskon kuitenkin, että 2.45 alkaa olemaan huipuillekin kova suoritus tuossa. Utriaisen Jussin alamäkitaidot voisivat olla parasta toppia tuolle radalle. Tällä hetkellä reittiennätys on minun ja siihen on kyllä vielä tossua kulutettava myös kylämme nuoren lupauksenkin. Omat kykyni saattaisivat riittää 2.50:een. Koitetaan sitten 10 vuoden päästä.