Vaarojen Maraton 2009

"Ei oo paljo välii ootko kissa, ootko hiiri
kun sä juokset minkä pääset
Eihän sill' oo välii, kun sä juokset minkä pääset
ootko koira, ootko vuoristosusi"

Aamu alkoi herätyksellä klo 6.30. Siinä vedettiin naamariin raparperi-mansikkakiisseliä, Ehrmannin maitorahkaa, mysliä, omena, vettä ja tuoremehua. Loputkin kamppeet reppuun ja näin oltiin valmista poikaa lähtöön.

Komeassa nollakelissä liukasteltiin Tuomon, vaimonsa ja Jardaanin kanssa Kolille. Matkalla jauhettiin paskaa hologrammipannoista aina Pohjanmaalle muuttaviin homoihin asti. Noista hologrammipannoista tulen kyllä vielä avautumaan jossain vaiheessa täälläkin. Kolilla oli kylmä, mutta muuten kaikki kunnossa. Paikan päällä hakemaan chippiä ja numeroa ja siitä suoraan pukemaan varusteita päälle.

GEAR:

• Alushousut - bokserimalliset ja vanhat, puhtaat kuitenkin
• Katajan pitkät trikoot - Nike, musta
• Juoksusukat - Nike, musta-oranssi
• Pitkä juoksupaita - Nike, musta
• Tekninen T-paita - Vaude, musta
• Huivi - Buff, musta
• Juoksuhanskat - H&M, mustat
• Juoksukengät - Nike Pegasus Gore-Tex
• Stressi-panta - Suunto/Firstbeat
• Ranne-GPS - Garmin Forerunner 405
• Juomavyö - Mallia Kessi, modifioitu ilmastointiteipillä ja niiteillä kantamaan kahta Niken juomapulloa, kahta saippuapullosta tehtyä juomapulloa, yhtä astmapiippua, kolmea geeliä (Squeezy), kännykkää (Nokia 6220 Classic)
• Nahkaranneke + kaulakoru + korvakorut
• Numerolappu + chippi + kartta

Puolta tuntia ennen söin vielä omenan ja Squeezyn energiapatukan ja join vettä, jossa oli appelsiinituoremehua ja ruususuolaa (Jardaanin vinkki). Enää puuttui talkkia ja valkovaseliinia strategisiin paikkoihin. Sekin tuli hoidettua. Eikun lähtöalueelle.

Vaikka oli kylmä, ei ilma tuntunut kevyessäkään varustuksessa jäätävältä. Tavalliseen tapaan kenkien nauhat piti sitoa noin 39 kertaa uudelleen. Lähtöpaikka oli Kolin huipun alapuolella oleva parkkipaikka. Jaakko Leppänen siellä verrytteli ihan oikeastikin väsyneen näköisenä. Mieshän oli keskiviikosta asti tallannut polkuja valmiiksi kisailijoita varten.

Lähtöalueella klo 9.45.

0-5km:

Lähtölaukaus. Pam. Siitähän sitä lähdettiin Jaskan kantaan. Sää oli kirkas ja ensimmäinen 3km oli semmoista suht leveää polkua. Joku lähti vielä kovempaa kuin minä ja Jaakko. Jaakko kuitenkin lähti ihan hyvää vauhtia ja jopa kärkeen. Lähestyttäessä isompaa tietä, oli polku kuitenkin sen verran vaativaa, etten Jaakon ja sen toisen kaiffarin perässä pysynyt helposti. Nilkat eivät olleet vielä lämpöiset ja juomavyö vaati myös asettelua. Kun päästiin tiellä, oli 3 miestä minun edelläni ja olisinko ollut parin sadan metrin päässä kärjestä. Hengityksessä ei tuntunut mitään. Totesin,etten pärjää Jaakon perässä polulla. Siispä nostin vauhtia ihan reilusti ja lähdin karkuun koko sakkia. Kaikki oli hienosti ja juoksu kulki äärimmäisen helposti.

kilsavauhdit: 4.24 - 4.02 - 5.42 - 4.14 - 3.58

Viiden kilsan fiiliksiä.

6-10km:

Käännyttäessä pois Kolin rantatieltä metsän uumeniin oli Jaska näköpiirissä, mutta suhteellisen kaukana silti. Oli jättänyt toisen kärkimiehen taakseen ja jahtasi meikäläistä yksikseen. Tiesin, että tuleva osuus on oleva teknisesti vaativampi ja sisältää jyrkkiäkin nousuja. Kevensin vauhtia selvästi, mutta silti pyrin pitämään rytmin hyvänä tasaisemmilla osuuksilla. Olin erittäin tyytyväinen kenkieni pitoon. Kyllä vanha kunnon Nike-pohja pitää parhaimmillaan todella hyvin. Juoksu tuntui mahtavalta, mutta en silti tuudittautunut hyvänolon tunteeseen. Mietin, että viiden joukkoon sijoittuminenkin on hyvä. Sillä takana oli kovia maastospesialisteja. Jauholanvaaralle tultaessa olin aika yllättynyt, kun ei Jaska ollut saanut vielä kiinni. Kyllä se takana näkyi, mutta tavoitti maltilla. Imaisin geelin kympin kohdalla ja reippaasti vettä päälle. Niinkuin opetetaan, geelithän tulee nauttia ensimmäisen kerran vasta itse kisassa ja kaikenlaiset testailut on täyttä huuhaata. Arvalla vaan katsotaan onnistuuko tankkaus juoksun aikana. Ei kyllä ollut mitään ongelmia.

kilsavauhdit: 4.16 - 6.41 - 6.07 - 5.21 - 5.47

Kympin kuunnelma.

11-15km:

"Kumpi ajaa kovempaa,

kumpi kumman kiinni saa,

kumpaa karkuun laukataan?"

Sittenhän se Jaakkoo sai kiinni pikkuisen Lakkalan museotilan jälkeen. En kyllä millään tapaa yrittänytkään karkuun. Todeta täytyy, ettei mies ollut niin freshin oloinen kun oletin. Silti suunnistajan askel teki tehtävänsä ja teknisemmillä osuuksilla oli vaikea pysyä mukana. Edelleen juoksu tuntui kevyeltä. Tietenkin etureisissä pientä tuntemusta oli takana olevien nousujen ja jyrkkien laskujen takia. Vaarojen maratonilla ei ainakaan minun mielestäni tarvitse niinkään kovaa hapenottokykyä vaan ennemminkin järjetöntä lihaskestävyyttä. Kovin monessa paikassa reidet eivät saa levätä.

Kilsavauhdit: 5.18 - 5.27 - 5.17 - 5.57 - 5.37

Leppänen sai kiinni ja joutuu kameraan.

16-20km:

Kohteliaasti herra Leppänen kysyi, mennäänkö samalla veneellä yli Kiviniemeä ennen olevasta vesistöstä. Näin mentiin. Vene oli uskoakseni parikin minuuttia nopeampi kuin vaihtoehtona ollut lossi. Jaakko kertoi, että aikoo juoda ihan kunnolla Kiviniemen vesipisteellä. Mietin hiljaa mielessäni, etten tarvitse nestetankkausta, koska pulloissa oli vielä hyvin jäljellä. Toisena asiana vaakakupissa painoi Jaakon kova polkunopeus. Näinpä päätin ehkä vähän epäurheilijamaisestikin kiristää tahtia kunnolla tieosuudella. Kyllähän jaloissa jo tuntui, muttei kramppien oireita ollut pätkääkään. Vedin geelin ja odottelin vaikutuksia. Edessä oli Kolinvaaran nousu, joka ei todellakaan ole mikään leppoinen mäennyppylä. Liukasta ja kivikkoista. Jaakko ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Mielessä alkoi pikkuisen kummitella ajatus Jaakon jättämisestä. Saattahan kovakin guru väsyä.

Kilsavauhdit: 5.26 - 6.01 - 4.22 - 6.27 - 6.37

Puolivälin Krouvi

21-25km:

Puolimaraton taittui ajassa 1.54. Eli maastoon nähden aika reippaasti siihen asti. Reittiennätys on nimittäin päälle 4h. Vaikkakin reitti on nyt muuttunut, mutta silti. Se meni komeasti 23km asti. Aloin tuntemaan uhkaavaa viilinkiä oikeassa jalkaterässä. Ajattelin aluksi, että varmaan jotain hiertämisongelmaa tahi muuta vastaavaa. Jaakko tuli noin 24kilsan kohdalla ohi. Tällä alueella nousut on semmoisia, ettei etenemistä oikein juoksuksi voi mainita. Olisin kyllä muun jaksamisen puolesta voinutkin lähteä roikkumaan Jaakon peesissä, mutta ajattelin säästellä jalkapohjaa. Kilometri sen jälkeen kun J tuli ohi, iski semmoinen kramppi tahi kiputila oikeaan jalkapohjaan, ettei kärsinyt varata sille yhtään. Tunne oli absurdi. Jouduin vain seisomaan paikallani. Olihan minulla nyt ennenkin jalat krampannut, muttei tätä voinut kyllä mitenkään verrata noihin aikaisempiin kokemuksiin. Alustavasti kiroilin jo mielessäni tilannetta. Odotin kuitenkin, että homma helpottaisi. Siitä sitten meni muutama muukin ohi seisoskellessa.

Kilsavauhdit: 5.54 - 7.22 - 8.57 - 7.15 - 9.09

25km ja paska meininki.

26-32km:

"Mä kävelen pois, pois tilanteesta

Turhasta pois, tärkeempää päin"

Ryläykselle noustessa piti tuhota vähän kansallispuistoa ja repiä joku karahka tukemaan nousua. Söin siinä murheeseen myös viimeisen geelinkin. Energiat olivat hyvät. Että jos tiellä olisi juoksemaan pystynyt niin, olisin pärjännyt lopun kyllä ilman geelejä. Sakkia meni ohi kuka kovempaa, kuka hiljempaa, mutta menivät ohi kuitenkin. Ryläyksen päällä huusin kaikki osaamani suomalaiset kirosanat melko kovasti Herajärvelle. Tämän jälkeen kävelin 20 metriä ja siellä kuusennäreen takana oli joku 50v nainen kuvailemassa maisemia. Terve. Mieliala alkoi olla maissa ja Tuomollekin viestitin tilanteen olevan tällainen. Jääräpäisesti yritin juosta aina kun kipu pikkusenkin helpotti. Ne ei todellakaan ollut pitkiä pätkiä ne. Olin jotenkin vielä uskossa, että menen maaliin vaikka mikä tulisi. Mutta siinä vaiheessa kun ohi tuli nainen koiran kanssa, päätin homman olevan tässä. Siinä sitten istuin kannon nokkaan ja mietin elämäntarkoituksia hetken aikaa. Tassuttelin juomapisteelle ja soitin järjestäjälle, että hakekaa nyt helvettiin minut täältä.

Kilsavauhdit: 7.31 - 17.04 - 14.08 - 9.59 - 16.47 - 15.18 - 18.34 - 14.51

Ryläyksen paska.

Iloinen ilme.

Kannon nokasta.

Mitä sitä nyt päässä liikkuu.

Loppufiiliksiä.

Sieltä sitä sitten auton kyydissä Kolille. Ei voittanut Jaskakaan, vaan Mäkelän Ville. Oli tullut vissiin ihan miehekästä tahtia lopun. Jaskan kanssa voitetaan sitten ensi vuonna. Ens vuonna sitten... Kävin saunassa ja poreammeessa. Päässä oli iso tyhjyys ja kostonhalu. Kelle sitä sitten kostaisi? En tiedä tankkasinko huonosti, oliko energiaa sittenkin liian vähän, oliko liian vähän pitkiä lenkkejä vai onko sitä vaan paska? Helevetisti pännii tuo keskeytys. En ole koskaan keskeyttänyt, mutta järjen ääni sanoi, että jalka ei ainakaan parane jos kävelen vielä jäljellä olevan kympin. Tuntui myös, että kyytimiehet olisivat lähteneet menemään jos olisin senkin kävellyt. Hienosti järjestetty tapahtuma. Ainut johon ei voi olla tyytyväinen on oikea jalkapohja. Koska juoksu oli jopa liian hyvää siihen asti. Olishan se nyt ollu kumma jos olisin jossain pärjännyt.

Nyt sitä pidetään hiukan ylimenokautta ja tehdään aivan oikeasti se lopputyö pois kuleksimasta. Saatan jopa Tuomon kanssa syödä Dollyssa hampurilaisen tai Fiestassa pizzan. Illallahan tuli sitten vähän tankattua ja katottua Bondin Jamesia ketutuksen jälkimainingeissa. James se on kova jätkä. Ei jalat paljoa kramppaile. Arvostan.

Leuhkat eväät.

Lainaukset ovat Kolmannen Naisen uudelta levyltä. Se sentään oli hyvä.