lauantai 18. heinäkuuta 2009

Toomio vs. Toomion pää 0-1

Ke 15.7: Pm-kisat 5000m Outokumpu, 16.43,? ja 4.sija - Aivan kuin olisin sanonut juoksevani kuitenkin 16.40...

To 16.7: LEPO - vasen pohje meni ihan täysin kramppiin, just ja just pysty kaljaa terassilla juomaan.

Pe 17.7: 12km rento, Toho mukana jonkun matkaa - Pohje väsyi kyllä melkoisesti, illalla ei taas kävelty kunnolla. rokkiväki myös noteerasi juoksuasuisen miehen keskellä Joensuuta.

La-Ma: Rokkia, rokin siivousta, helvetisti kävelyä ja kipeä alapohje, perkele!


Joojoo ja jeejee. Kauheesti asiaa ja kauheen vähän voimia. Aloitetaan tästä vitosen kisasta.

Menomatka. Tuomo lähti vaimonsa kanssa mukaan Outokumpu-sitiin. Keli oli hiostava, sadetta enteilevä ja melko hiostava. Kentälle päästyä mentiin tyyppilliseen tapaan katsomoon näyttämään niin epäurheilulliselta kuin mahdollista. Tuomon seurassa se olisi onnistunut, mutta Johanna pilasi meidän hampuusi-lookin liialla sporttisuudellaan.

Alkuverkka. Itselleni ominaisesti joogailin vähän alkuun ja sitten lähdin lompsuttelemaan. Outokumpu ei niin tuttu paikka ole, joten kiertelin turvallisen matkan päässä kenttää, etten eksy. Matkaa kertyi ehkä 4km ja muutaman reippaammankin pätkän otin. Aina on sellainen voimaton olo jaloissa kun verkkaa. Jotenkin kai lihakset jännittää kisaa. Tai ehkä sitä itsekin jännittää, mutta ei ollut hyvä fiilis jaloissa.

1000m-3000m. Pistooli ei pamahtanut kuin vasta ekalla ja jäin Shabuninmaisesti metrin startissa. Runttasin itseni kuitenkin neljänneksi heti Makkos-Jussin kantaan. Ja kantapäillekin melko useasti. Jussi nimittäin tikkaa noin 40cm:n askeleella. Oma askel on semmoinen noin 4m helvetin hitaalla maakontaktilla eli nilkoillehan se tulee. Päätin pysyä ihan peesissä kiinni jos vauhti on ok. Eka kilsa taisi olla 3.16. Toinen 3.18 ja kolmas 3.19. Siihen asti meni hienosti.

3000-5000m. Olin kuitenkin luvannut, että 4. kilsa ei hidastu. Sepä tiesi sitä, että Tomi kärkeen ja hirveä paahto päälle. Paahto kesti kaikki 200m, sitten vaan alkoi askel tahmaamaan. Oikeammin tämä johtui kyllä lihaskunnon puutteesta. Selkä väsyi kummallisen paljon ja asento tippui normaalia enemmän. Näin kierroksen jälkeen Makkos-Jussi paineli ohi ja minä jäin pikkuhiljaa taaemmaksi. Siitä sitten läpsittiin maalia kohti. Neljäs kilsa 3.27 ja viimeinen 3.23.

Loppuverkka. Paljain jaloin hissuttelua pitkin nurmea. Vasempaan pohkeeseen sattui pelottavan paljon, joten en hirveän paljon uskaltanut verrytellä.

Henkinen kantti. Ajatelkaapa olkapäille istumaan se sarvikaveri ja sitten se enkelisiipinen veikko. Viiden tonnin juoksussa pitäisi mielestäni tämän pirullisemman olla vahvempi. Minulla ei ole. Pyhimystyyppi huutaa suoraan korvaan, että "Anna jo periksi! Luovuta nyt ihmeessä! Miksi kiusaat itseäsi?". Sielunvihollinen jää auttamatta alakynteen, eikä sen piipityksestä saa selkoa. Suomeksi siis mun pää ei, jumalauta, kestä noin pitkää kisaa. On helpompi antaa periksi, kun alkaa tuntua pahalta. Luulen, etten ole juossut elämässäni montakaan kisaa niin, että olisin kaikkeni antanut. Henkinen tuskansietokyky on kyllä juoksuradalla sellainen pullonkaula noille tuloksille. En tiedä onko se jännittämistä vai mitä helvettiä, mutta monessa treenissä olen juossut oksennuksen partaalle ja oksentanutkin. Kisassa vain kerran. En tiedä mitä pitäis tehdä, mutta tässä häviän Tuomolle kyllä aivan murskalukemin. Oon liian mukavuudenhaluinen.

Viikonloppuna oli sitten Ilosaarirokki ja siellä vietettiin aikaa. Ei kovinkaan kummoisia bändejä ollut liikkeellä, mutta yllättävää kyllä kolme parasta keikkaa heitti PMMP, Kotiteollisuus ja lähes paikallinen Supersounds. PMMP:n välispiikit oli niin teiniä kuin olla voi, Kotiteollisuuden soitto oli vähän mitä sattuu ja Supersounds oli aivan väärällä lavalla. Eli Kotiteollisuuden välispiikit, Supersoundsin soittotaito ja PMMP:n biisit niin aika jeps olis ollu. Paskoina mainittakoon Stam-yks-na ja Egotrippi. Ei ne vaan lähtenyt ulkoilmassa. Varsinkin Stam1nan miksaus ei onnistunut ollenkaan. Alueella näkyi myös muutama urheilija, joista voi jonkinlaista tanssivideota tännekin laittaa.

Jukan juoksusta jäi hyvä maku. Mutta Ranskan poika otti kyllä tuuletuksineen sen verran pattiin, että voisi toivoa sen kärähtävän ajoissa.

ps. Tuomokin kirjoittaa sitten joskus kun ehtii eli ehkä Elokuussa. Itsellä on nyt tuo pohje sen verran kipeä piikkarivitosesta, ettei pysty juoksemaan varmaan ennen perjantaita.

Sit hommiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti