Jalat jumissa ja hiukset miten sattuu...

KESKIVIIKKO:

• 11km reipas, ylämäet kovaa
  
• 47min, klo 19
• +18, vesisade

TORSTAI:

Aamu:

• kevyttä hölkkää ja joogailua Artun kanssa

Ilta:

• kuntorastit, Kerolankangas 5,6km
• 52min, kunnon 15min pummilla
• +17, aurinkoista

PERJANTAI:

• 6km hölkkä
• 30min, klo 16
• +20, aurinkoista

LAUANTAI:

• 10km reipasta
• 45min, klo 9
• +21, aurinkoista

Jumaleissön, että on jalat raskaat. Kilsoja on tullut minulle aika paljon. Verrattuna normaaliin. Olen myös jättänyt autoilun ja siirtynyt pyöräilemään. Kunto on ok, mutta jalat on sen tuntuiset ettei oikein lähde.

Aamusta käytiin Isännän kanssa kevyellä kympillä. Oli minulle kyllä reipasta, mutta hyvä setti kuitenkin. Tulee tehtyä noita välivauhtisia laputteluja, mikä on ihan hyvä rentouden kannalta. 

Eilen hiippailin katselemaan kahta juoksusuoritusta, joista ensimmäinen ainakin kuulosti raastamiselta. Lähestyin kolmiolenkin maalisuoraa, mutten nähnyt ketään. Kauhea korina, puuskutus, rykiminen ja epämääräinen örvellys kantautui korviini. Kun hahmo tuli näkyviin, tunnistin sen Tuomoksi. Mies ei oikeasti ollut kaukana hylkimisreaktiosta. Juoksi vain sitä tasan 4min/km. Itse veikkasin kyllä alle. No, ei se tuosta.

Myöhemmin tarkkailtiin Tuomon kanssa himpun verran vauhdikkaampaakin menoa. Todistettavasti Tuomo teki koordinaatioliikkeitäkin. Saatte siitä videomateriaaliakin, kunhan ehdin latailemaan sen tänne. K-18 ei riitä leimaksi siihen.

Saatari, mikä parturikeikka tänään. Hiukset vastasivat ennen leikkausta koiramme Wiskin kuontaloa. Lopputulos ei kyllä ole sen kummempi. Kesken leikkauksen kampaaja sai viestin, että miehensä joutunut sairaalaan. Seurasi uunomainen viimeistely ja värjäys jäi tekemättä. Jos viimeistely oli uunomainen niin lopputulos on kuin Sörsselssönillä elokuvassa Uuno menettää muistinsa. Voi helvete.

Huomenissa katsomaan kuinka Erä-Jorma & Co. vetelee tonnivitosen. Oikeastaan pitäisi vielä kuuluttaa tuo kisa. Keli pitäisi olla kohdillaan.

Testipäivä

Jännitys, epätoivo ja ahdistus. Ensimmäinen tiukka rypistys varmaankin vuoteen edessä. Ei ole pystynyt edes bloggailemaan kaikelta tältä ahdistukselta ja pelolta. No nyt se oli tehtävä.

Eiliseltä takana kuusi kilometriä lipsuttelua viikon ainoana treeninä. Olo ennen testiä oli siis pirun herkkä. Fiksuna miehenä ajattelin, että on parempi jollei veryttele liikaa ennen testiä, jottei aloita liian kovaa. Hölkkäsin siis 500 metriä. Aineenvaihdunta ei näköjään oikein toimi, sillä normisti piti aina käydä metsähallituksen puolella ennen kovaa. Noin niinkuin rituaalina ennen kovaa treeniä. Nyt ei edes ollut hätä. Oli siis vain juostava.

Ja minä poikahan juoksin. Lähdin lipsuttelemaan pitkällä askeleella ensimmäistä kilometriä. Taktiikkana oli passailla ensimmäinen kilsa, iskeä höökaa pönttöön toisella, rimpuilla kolmas ja kiristää loppuun. No 700m kohdalla askel rullasi kuin pesukarhulla kun Reima huuteli kannustuksiaan. Näytin kennel-liiton merkkiä ja jatkoin eteenpäin. Ajattelin juoksevani 4.10/km, mutta sehän livahtikin 3.52! Toisella alkoi painaa, mutta vetelin vain rennosti menemään. Paalu tuli vastaan 3.59. Eli painoi siis aika helvetisti. No rullailin taas menemään kuin Hellsteni SM-maantiellä. Eli jäykästi, huonolla frekulla ja äärimmäisen tuskaisesti. Hiukan ennen kolmosen paalua mieleen pääsi saatanallinen ajatus: 2,5v sitten vetelin tätä vauhtia 25km TV-lenkkejä kovien treenien välissä. Tyly on kaiku askelten.

Kolmosen paalu 4.06. Ja jumankauta se on alimittainen ja pahasti koko kolmas kilsa. No ei auttanut kuin alkaa tempomaan ihan raasto.comina. 400m ennen loppua meinasin laatata, koska suu oli niin täynnä kuolaa. Pakko lopettaa N-merkkisen aineen säännöllisen käytön lisäksi myös satunnainenkin käyttö, jos meinaa edes silloin tällöin juosta kovaa. Ei meinaan tunnu kivalta, kun happi ei kulje ollenkaan, kun kurkussa on puoli litraa kuolaa. Olo on kuin koiralla. Tosin koirahan mä/mie toisaalta olenkin. Laiha kuin ajokoira, vinttikoiramainen rynnijä, rakkikoiramainen räksyttäjä.

Näillä ajatuksilla viimeiselle ylipitkälle 750m pätkälle, joka kulkee yllättävän hyvin. 3.02 menee aikaa ja elokuvamaisesti kello pysähtyy aikaan 14.59,9. Eikä ole oikeasti mikään vitsi. Puuman lailla maalipaikalle hiipinyt, tarkkailemaan tullut Tomi voi todistaa. Eli keskivauhti niin tasan 4.00/km kuin vain voi olla.

Testin jälkeen Tomin kanssa kävely takaisin Mehtimäkeen. Ei vahingossakaan yhtään juoksuaskelta enää. Kentällä oli sitten hiukan eri meininki, sillä siellä oli oikeat urheilijat töissään. Vedin parit koordinaatiot ihan vain sen vuoksi, että muilla olisi treeneissä hauskempaa. Hyvä henki ennen kaikkea.

Mutta niin vain oli meikäkin tyytyväinen. Mukava runnoa menemään vaikka olikin tuollaista räpiköimistä. Päivän opetukset:

- Ylipaino tuhoaa hapenoton.

- Kuola ei maistu hyvältä, jos sitä on suussa 0,5 litraa.

- Kalja maistuu hyvältä treenin jälkeen, varsinkin kun lähikaupassa oli Olvin mäyräkoira tarjouksessa!

- Meikä ei ole yhtä liikkuva kuin Johanna.

- Kessin juoksu oli muutaman piirun herkempää kuin mun.

- Joensuun vesieste on vaihdettava.

- Vaimon mielestä mun treenaaminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, painan kuulemma liikaa. Ihme valittaja.

- Tomi pelkää. Ai miksikö? Siksi että se lähti laulamaan virsiä treenien jälkeen.

Facts: Iso Kolmio (3,75km) 29.5.2009 +19C 14.59,9 4.00/km -> aikataulussa ollaan.

PAINO: 86KG

Ruoka vs. Mössö + Suomi vs. Muu Maa

Tässä sitä on meikäpoika syömästämässä. Paikkana Joensuun Dolly. Ruokana salaattisetti, johon saa valita jäävuorisalaatin lisäksi 6 täytettä.

Oikein mainiota ravintoa.

Ei, en ole kasvissyöjä. Tuossakin salaatissa on broileria.

Kun taas tässä kuvassa on Herra Lehtinen omassa urheilullisessa lookissaan. Paikka on sama Dolly. Ruokana hampurilaispuffet, jossa saa syödä samaan hintaan niin monta hampurilaista kuin haluaa ja niin paljon ranskalaisia ja limsaa kuin napa vetää. Oikein mainiota, nimittäin vedon kannalta.

Tuomokaan EI ole kasvissyöjä.

Päivän lenkki

• 10km kuhasalossa, rentoa polkujuoksua
• 50min, klo 19.00
• +20, puolipilvistä

Jalat oli aika raskaat edelleen, mutta polkujuoksun jälkeen ne kummasti alkoi toimimaankin. Tuomi kukkii ja muutenkin on kesä tuloillaan. Keuhkot ei yhtään tykkää tuomesta (eikä Tuomosta). Ei ole varmaan nuorena poikana niihin tottunut, kun Pohjanmaalla ei tuomia ole. No tähän keuhkopolitiikkaan yritetään saada ratkaisu.

Sitten aion omalta osaltani kommentoida tätä maahanmuutto-/kalevan kisa-settiä... Lähtökohtahan on se, että itse en ole ollut lähelläkään pääsemässä Kalevan kisoihin. En lähelläkään. Olen kyllä valmentanut Kalevan kisa-urheilijaa. Olen siis "ulkopuolella". Luulen, että asiaa kommentoivat ovat osittain liian lähellä tätä sekasotkua ja eivät aina näe kokonaisuutta.

Ensinnäkin olen myös sitä mieltä, että on ankeaa jos muualta muuttaneet rikkoo Suomen ennätykset. Ei se ole oikein. Perseestähän se on. Mutta siinä vaiheessa kun suomalaisjuoksijat alkavat boikotoimaan Kalevan kisoja siksi, että siellä juoksee Rotich ja kumppanit käy todennäköisesti seuraavalla tavalla: Ihmiset, jotka eivät tiedä juoksusta juuri mitään tai eivät muista kuin Virenin alkavat naljailla. Niin kuin tekevät muutenkin. Tulee kommentteja siitä kuinka "suomalaiset ei uskalla juosta, kun eivät pärjää" ja "turha mennä kisoihin kun tummat pojat ovat ylivoimaisia". Kukaan vähänkään ulkopuolinen ei valitettavasti tiedä kuka on Takala, Lehtinen tai Räsänen. Edes Joensuussa ihmiset eivät tunne Räsäsen Mattia. Ei aina Jukkaakaan. Ihmiset eivät ajattele, että "onpa typerää kun nuo saavat edustaa Suomea tai kisata Kalevan kisoissa."

Toisekseen se ei yhtään paranna juoksun arvostusta jos ei edes yritetä pärjätä tai kisata. Paljon vaikuttavampaa on kisata itsekin ja mainita sitten vasta asiasta jos nämä muut miehet vievät kärkisijat ylivoimaisesti. Siten kommentointi menee paljon paremmin perille. Sodat loppuu sotimalla, ei sitä välttelemällä. Ja tässä tarkoitan sodalla kilpailemista. Jos joku haluaa jonkinlaisia tuloksia uransa aikana tehdä ja olisi esim. pistesijakunnossa Kalevan kisoissa, niin olisi se nyt melko typerän kuuloista vanhempana sanoa, ettei juossut kun boikotoi Liiton edustusoikeusjuttua vastaan. Montako jenkkiurheilijaa muistatte nimeltä, jotka boikotoi Moskovan olympialaisia? (Z ei saa vastata.) Kuitenkin Moskovan mitalisteja muistetaan.

Tämähän on vain ja ainoastaan tälläisen perusnylkyn mielipide. Sellaisen, jolle juokseminen Kalevan kisoissa olisi uran kohokohta. Ei minua haittaa vaikka joku jääkin pois kisoista boikotoidakseen, mutta juoksun arvostusta se ei paranna. Ehkä mieluummin näkisin jonkun taannoisen aloituskiekkoseisahduksen tapaisen protestin. Esim. laukauksessa jäädään viivalle pariksi sekunniksi ja sitten vasta perään. Tämä herättäisi kysymyksen "miksi?". Ja vaikka itse paska olenkin juoksemaan eikä minulla ole mitään käsitystä tuon tason juoksemisesta omalta kohdalta, niin ei nuo Rotich ja kumppanit NIIN kovia ole, etteikö niitä voisi voittaa.

Tämä on siis vain mielipide ei sääntö eikä ohje. 

Kolmen lenkin viikko ja boikotin boikotointia

Hähää Tomi! Kolmen lenkin viikko takana. Olo on suht koht paska, muttei toki juoksemisesta.

Viikko alkoi 50 minuutin rilluttelulla Tomin kanssa, jatkui 40 minuutin rullailulla Artun ja Joonaksen kanssa torstaina, ja päättyi puolen tunnin pakkolenkkiin Norjassa Naattorin ja Säären kanssa. Viimeinen oli jo liikaa. Norja on raskas maa. Hulluna mäkiä. Pojat veti liian kovaa mun nykykunnolle, piti oikein huilata välillä. Tosin ne taisi vetää liian kovaa omallekin kunnolleen eilisen tuloksista päätellen. Heikosti juoksivat, jos suoraan saa sanoa. Ja saahan sitä, koska sanovat ne sen itsekin.

Joka tapauksessa mun juna on raiteillaan. Tälle viikolle tavoitteena sama kolme lenkkiä. Jossain vaiheessa pitäisi tempaista se 3,75km testi. Oma veikkaus on 15.15, eli 4.04/km. Tuohonkin joutunee raastamaan täpöillä.

Parranpärinää edustusoikeuksista. Alkaa kyllästyttää koko sekoilu. Joku jo lähetteli Norjaankin asti viestiä, että kaikki barrikaadeille kenialaista ylivaltaa vastaan. "Ei osallistuta Kalevalaisiin, pukeudutaan punalippuun, sidotaan itsemme vesihautaan kiinni, hillutaan Stadionin tornissa alasti (niin no Hell voisi tuon tehdä ilmankin rotesti-lauluja), juostaan rataa väärään suuntaan".

On varmasti jo käynyt kaikille selväksi, että minä olen asiassa täsmälleen samaa mieltä muidenkin asiaa kritisoineiden kanssa. Edustusoikeuden kanssa pitää olla jatkossa tarkkana ja sääntöjä tulee tarkistaa. Seurat eivät saisi käyttää löytämiään porsaan aukkoja tietoisesti hyväkseen. That`s it.

Mutta haloo nyt hyvät juoksijaveljet! Älkää keskittykö vääriin asioihin. On hyvä tuoda mielipiteensä esiin, mutta älkää luulko itsestänne liikoja. Mitä joku boikotti auttaisi? Joku vertasi tilannetta klassiseen Nevala-Kinnunen akselin tempaukseen ammoisina aikoina. Suhteellisuudentaju, missä pelaa? Jos Kalevalalaisista jäisi ulos kaksikko Takala ja Wannas adjutantteineen, ketä se kiinnostaisi? Kaikella kunnioituksella kyseistä barrikaadi-kaksikkoa kohtaan, mutta kompetenssi ei riitä. Allekirjoitan vielä: arvostan teistä jokaista, mutta järki käteen pojat. Jukka Keskisalo ja Janne Holmén ovat ainoita suomalaisia juoksijoita, joiden tekemisillä ja mielipiteillä on oikeaa painoarvoa tällaisissa asioissa.

Kestävyysjuoksun asema SUL:n sisällä on aivan olematon, eikä laji valitettavasti ole katsojienkaan suosikkilistan keulilla. Boikotti ei kiinnostaisi ainakaan kisajärjestäjiä, saati ketään muutakaan. Meidän omaa pikku sisäpiiriämme ehkä, mutta siihen se jäisikin. Herrat Kinnunen-Nevala olivat oman aikansa Räikkönen ja Palander. Miehet joilla oli oikeasti sanavaltaa ja mediatilaa. Ajat ovat muuttuneet. Nyt pitää keskittyä olennaiseen. Olennaista on se, että jokainen pyrkii juoksemaan kovempaa ja pyrkii omalta osaltaan tekemään työtä lajinsa eteen. Itse veikkaan että SUL tulee joka tapauksessa muuttamaan sääntöjään lähitulevaisuudessa. Sen verran asia on herättänyt mielipiteitä.

Kalevan Kisat ovat monen nuoren urheilijan kesän pääkisat. Ei niitä kannata pilata sohvalla istumalla. Itse en olisi omana kilpa-aikanani tuohon suostunut ja tiedän monen muun ajattelevan täsmälleen samoin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, ja oikeus valita kilpailunsa. Herroille Kinnunen-Nevala yksi Kalevan Kisa mitali tai mestaruus oli isossa mittakaavassa aivan sama.

Mielestäni jo Obedin PM-kisasta sulkeminen oli siinä ja siinä. Sitä en toki tiedä, olisiko mies edes halunnut juosta, mutta enivei. Mies on saanut edustaa Suomea jo monessa edustustehtävässä, juossut yhden SE:n ja nyt yhtäkkiä edustusoikeutta aletaan rajoittamaan. Ei enää ihan reilua yksittäistä juoksijaa kohtaan. Ymmärrän toki kyseisen asian takana olevan logiikan, mutta hiukan laittaa arveluttamaan silti.

Kyseessä on ns. "turha kitistä kun paskat ovat jo housuissa" -tilanne.

Ärsyttää.

Lenkki:

• 15km Repokallio - muuten reipasta, mutta 3,8km kovaa 14.05 = 3.40/km-vauhtia
• 70min, klo 16.15
• +20, aika kuivaa edelleen vaikka vettä vähän sateli

Lenkki oli jotenkin väsynyt. Jalat ei tuntunut hyvältä, eikä meno ollut rentoa. Se tietää huomiseksi jotain todella kevyttä. Ehkä vesijuoksua tai joogaa. kovempi pätkä oli kuitenkin aika helppoa keuhkoille, jaloille ei. Vähän on puhti pois.

Joku vei omakotitalon nenän edestä. Perkele, että ärsyttää. Alkaa riittää tämä kerrostaloasuminen. Juon ärsytykseen pintin ja syön sipsiä. Huomaa Tuomo: SYÖN SIPSIÄ!!!

Rentoa läpsyttelyä ja rutosti ruokaa!

Eilisen päivän lenkki

• 15km Mehtimäellä, (Isännälle kevyt, itselleni ehkä rennon reipas) 
• 68min, klo 10.30
• +19°C, aurinkoista ja kuivaa edelleen

Aamusta lenkkiä heittämään. Jalat oli aavistuksen tahmeat, mutta hengityksen kanssa ei ongelmia. Vettä kuitenkin toivoisi jo satavan. Päivä meni lasten olympialaisia tuijotellessa ja omakotitaloa ihaillessa. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ehkä uuden huivin osto. Edelleenkään ei tarvitse hiuksia pestä, vaan voi vetää vaan huivin päähänsä.

Pizza Buffassa käytiin syömässä ja en syönyt ainuttakaan palaa pizzaa. Käytännössä salaattia vain. Sitä voisi T.Lehtinenkin käydä koittamassa tuollaisena mentaalipuolen treeninä. Voi olla liian kova pala tässä vaiheessa vielä.

Iltasella sitten aamulenkin Isännälle saunomaan ja syömään. Luulin, että paino olisi noussut järjettömyyksiin tuolla syömisellä, mutta alle 72kg vielä on. Meikäläisen kulutus kun ei hirveän suuri ole. Jos on vapaapäivä niin peruskulutus on 1300-1500kcal. Se ei ole paljon se.

Aika kova usko tuntuu porukalla olevan Tohon kuntoon äänestyksen perusteella. Alle 4min/km on työn ja tuskan takana vaikka matka olisikin vain 3,75km tasaista hiekkatietä. Itse ajattelin vähän niin kuin kiusallani käydä juoksemassa saman matkan kovaa tuolla Repokallion maastossa tänään. Pyrkimys lyödä jauhot suuhun heti kättelyssä tuolle vuonojen miehelle.

Ps. Happoradio on pääosin paskaa! 

Tyhjät pois.

Päivän lenkki:

• 15km Repokalliolla - sykkeet/5km:135/145/155 
• 73min, klo 19.00
• +18°C, aurinkoista ja kuivaa edelleen

Eilinen meni aikalailla tsuppiduppaillessa. Mökillä tuli oltua koiran kanssa remuamassa ja sitten käytiin koittamassa lajinvaihtoa. Siellä selvisi kaksi asiaa. Se, että kompassi kannattaa olla ja se, että en lähde Fincken lajiin pyörimään. Hukattiin rasti tai se pysyi hukassa ja sitten lähdettiin pois. Huono reitti, huono maasto, huono keli ja muut tekosyyt. Näin myös kaverin synttäreillä Don Johnson Big Bandin livenä. Ei ehkä suosikkibändi, mutta ei huonokaan ollut.

Tänään pyörittiin Tuomon kanssa kentällä ja todettiin, että nykyteinit ne vasta helvetin rasittavia onkin. Ihan meinasi hermo mennä meikäläiseltäkin. Kertoo paljon teinien liikuntatunnista se, että opettaja oli farkut jalassa. Teinien hurjaakin hurjempi tehtävä oli juosta 6 minuutin cooper ja tytöillä 800m. Surullista oli. Paras poika juoksi 2400m ja 2200 suorituksella sai vielä "todella hyvä juoksu"-huutoja! Puolet tytöistä ei jaksanut juosta kuin 400m. Siinä sitä on meillä tulevaisuutta. Silloin kun minä olin nuori, niin jumalauta ei tunnille päässyt farkut jalassa.

Kaupassa tein kolmannen kerran elämäni aikana saman virheen. Oli semmoinen mehutarjoilu ja sai maistaa eri tuoremehuja. Join sitten jotain 20 hedelmän ja 6 porkkanan mehua. Kassalla alkoi tuntua oudolta ja sitten kohta jo oksensin kaupan nurkalla. Jotenkin ei sovi nuo monihedelmäkeitokset pötsiin. Tuli ulos, saatana.

Illalla vointi koheni ja lähdin sitten läpsyttämään lenkkiä ja se kulki ihmeen hyvin. Tohokin lähti Norjaan ruskettumaan. Veikkaan että tiukka 3 lenkkiä viikossa jää herra urheilutoimenjohtajalta saavuttamatta.