lauantai 25. kesäkuuta 2022

Juoksutarinoita 5. Ensimmäinen Jytinän hölkkä 1992

- Ei sitten neljää pidempään!
- Ei mulla oo kelloa!
- Käyt kattomassa koululta. Neljältä kotia!
- Joo joo...

Neljältä. Vain tunti jalkapalloa, josta iso osa menee matkoihin. Mitä järkeä on mennä vain tunniksi pelaamaan?

Otan mustapunaisen polkupyöräni. Tehtiin se itse Heikin ja Tuomon kanssa. Siinä on vanha Monarkin runko ja keula jostain muusta pyörästä. Edessä on 20- ja takana 28-tuumainen rengas. Isän mielestä se on tehty purkamalla ehjiä pyöriä. "Markan seppä tekee kympin vahingon".

Tulen koulun kentälle. Jätän pyörän maahan. Jussi on jo paikalla, samoin Heikki ja Tuomo. Matti ja Tommi varmaan tulee kohta. Ehkä Petri ja Markokin. Eilen ne ainakin lupasi levähdysalueen kyläkokolla. Naurettiin, kun Antero oli päissään, eikä pystynyt soittamaan haitaria.

Äkkiä on tunti mennyt. Käyn soittamassa Heikin kotoa lisäaikaa. Pyöritän numeron 45325. 

En saa. Huomenna on kisat. Perkele!

---

Jytinän hölkkä. Mitä on jytinä? Ajetaan Jokivarren nuorisoseuran lähelle. Korjaamon pihalle. Meillä on valkoinen Toyota Camry. Se on hieno auto. Mittarissa 220 km/h.

Ihmisiä on hirveästi. Kävellään ensin ilmoittautumaan. Ei saa jäädä jälkeen. Haisee oudolta, kuulemma linimenttiä. Minusta täällä haisee myös paska. 

Pojat 12 4,3km. Aika pitkältä kuulostaa matka. Käydään verryttelemässä. Mikko on näköjään täälläkin. Kyllä minä ainakin sen voitan.

Kuulutus kutsuu juoksijat lähtöviivalle. Isä juoksee myös saman matkan. Juoksijoita on muutama sata. Vanhoja miehiä sukkahousuissa. Pujottelen kengännauhat. Minulla on uudet Reebokit Rasin sportista.

"Lähtöön minuutti!" 

Jännittää. Isä käskee juoksemaan lähellä ojan viertä etten kaadu ja jää isojen jalkoihin.

"Pam!" 

Tuntuu, että käsistä lähtee tunto. Juoksen niin kovaa kuin pääsen. Isot miehet rynnii ohi. Ollaan jo peltoaukealla. Pikitien reuna on vähän vinossa ja hankalasti juostava.

Tienhaara oikealle. Kuraista hiekkatietä. Uudet lenkkarit likaantuu. Katson näkyykö muita lapsia. Edessä menee joku valkotukkainen poika. Juoksee ihan urheilutakissa - Peräseinäjoen Toive. Mistähän se on? Saisinko sen kiinni?

Tullaan kuuskutoselle. Isolle autotielle. Tuntuu aika pahalta. Isä sanoi, että puoliväli on vasta tältä tieltä poistuessa. Juoksen vanhojen miesten kanssa.

- Ootkohan lähtenyt liian kovaa?

En ole. Mutainen ja mutkainen välipätkä. Taas tullaan pikitielle. Isä käski kiristää tästä, kun ajettiin ohi ennen kisaa. Edessä on vanha mies, jota isä sanoi Ylliksi. Ohitan Yllin. Se hengittää raskaasti ja pitää naisten sukkahousuja. Outo tyyppi. 

Korpisen kauppa. Ei voi olla pitkä matka. Yritän vaihtaa rytmiä, mutta jalat eivät toimi enää. Kuulutus alkaa erottumaan askelten äänten ja hengityksen takaa. 

"Pojat 12-sarjan voittoon juoksee Kari H."

Otan vielä loppukirin ja ihmiset taputtavat. Isäkin on jo auton luona. Sanon puoliksi ääneen "perkele!" ja saan jostain vielä yhden vaihteen. 

"Ja toiseksi kiristää Tomi Pyylampi ajalla 20.14!"

Ensimmäistä kertaa minun nimeni kuulutetaan. Valkopäinen poika hymyilee silmiään siristäen ja kävelee ottamaan mehua. Tuon minä vielä joskus voitan. 
---

Kävimme tuohon aikaan useana iltana koululla pelaamassa kavereiden kanssa jotain. Kesällä jalkapalloa, joskus pesistä. Talvella jääkiekkoa. Tunti oli vähän. Kolme tuntia keskiarvo. 

Jytinän hölkkä oli iso pääsiäistapahtuma aina toisena pääsiäispäivänä. Jokivarren nuorisoseura sijaitsi naapurikylällä, joten sinne oli helppo mennä. Tuohon aikaan ei juuri nähnyt trikoita, joten kuntoiluhullut juoksivat naisten sukkahousuissa, joiden päälle oli puettu juoksushortsit. Ylli oli tällainen. Mukava mies muuten ja kiinnostunut minunkin urasta vielä pitkään tuon jälkeen. 

Kari H:sta tuli merkittävä kilpakumppani pitkäksi aikaa. Ja tuon "rossipyörän" osti muuten seuraavana vuonna mummoni, joka oli silloin 73-vuotias. Hän ajoi sillä Ähtärin keskustaan ja pääsi lehteen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti