keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Helsinki tapahtumaohjauksen silmin - Osa 7.

Hiukan myöhässä tulee viimeinen päivitys. Olosuhteista johtuen piti vähän rauhoitella.

9:30
Lähdin lenkille kun aikaa kerran oli. 25 kilometriä tuli kierreltyä. Juoksin jonnekin Tapiolaan ja Westendiin ja jonnekin. Ja takaisin. Keli oli jopa kuuma, mutta ei vielä hiostava.

12:00
Kirjoittelin lenkin jälkeen blogin edellisestä päivästä. Laittaa tämäsin nettiin myös surullisen kuuluisan Mekhissi-pätkän...

14:00
Lähdin tekemisen puutteessa lompsuttamaan kohti Stadionia. Hain viereiseltä huoltsikalta take away-kupposen, ja tunsin itseni hetken kaupunkilaiseksi se kourassa kävellessäni. Suoraa tietä torniin, jossa Pasas-Janne kuunteli kahta biisiä:

Ensimmäinen:
Toinen:
"Olis edes hauskaa elämästä puolet / Eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret." Briljanttia nerokkuutta. Näistä lähtökohdista siis lähdettiin viimeiseen päivään. Tyttöjen farkut sai alkunsa siitä, että itselläni sattui jalassa sellaiset olemaan. En kyllä sitä ostaessani tiennyt.

14:30
Syömään. Seiväsryhmä siellä spekuleerasi kisojen antia. Saatiin myös ihan oikeasti suklaista suklaakakkua. Ja kimmo sai mansikan. Sievis-Japi tuli tekemään Karjalaiseen videohaastattelun. 

15:30
Vaikka aikaa oli roppakaupalla, olikin yhtäkkiä ihan pirunmoinen hoppu ja hätä. Piti käydä YLE:n palaveri ja hoitaa esittelyajat lajijohtajille.

16:00
Viimeinen kisapäivä alkaa. Turnauskestävyys alkoi himpun verran piiputtaa. Ei ihan niin tarkkana jaksanut olla enää. Kuoppiskin herpaantui. Jopa niin paljon, että alkoi kuuluttamaan pohojalaasittain: "Bulukakovaa tuloo!"

16:30
Sitten alkoi epic fail. (Joku teinien termi, en tiedä mitä oikeasti tarkoittaa.) Ensinnäkin videomiksauskone otti ja kaatui. Taas. Videotaulut siis pimenivät. Kuuluttamossa alkoi sen päiväinen härdelli. Vedettiin johtoa ja bootattiin konetta. Manattiin ja taisteltiin. Tämä touhu jatkoi eloaan.

Satuin siinä katsomaan kännykkään. "Kappas, joku tuntematon numero soittaa. Liekö kilpailunjohdosta?" Ei ollut. Jostain ranskalaisesta urheilulehdestä. Soittivat ja kysyivät, saako Mekhissi-videota levittää. Voinko kommentoida jotain jne. Sanoin, etten ole kuvaaja, ja tässä on nyt vähän muutakin pientä päällänsä... Puhelu loppui. Katsoin, että muitakin on soittanut. Ihan vaatimaton 100 puhelua tullut! Ei jumalauta... Seuraavaksi soitettiin Maikkarilta. Ei näihin vain ollut aikaa. Siirsin vastuuta, ja käskin ottamaan yhteyttä kuvaajaan. Löin luuria korvaan muutamille, kun ei vaan ehtinyt. Mailiakin oli tullut. Yli 1700 kappaletta. Samaa aihetta koskien.

Tässä vaiheessa alkoi vanne puristaa päätä. Ohjauksen onnistumiseksi tein radikaalin päätöksen ja poistin videon. Piilotin myös blogitekstit. Alkoi nimittäin mennä kaikki väylät tukkoon.

18:50
Kisojen ehdottomasti odotetuin hetki valuu maahan. Niklas kaatuu. Kuuluttamon kova meteli, vaihtuu seiniin sinkoileviksi kyniksi ja papereiksi. Itseäni ketuttaa niin paljon, ettei loppukisasta paljoa jää muistiin. Jouduin kyllä Atelle huomauttamaan, että pettymyksestä huolimatta kisa kannattaa kuuluttaa loppuun asti. Onneksi sentään Norjan "liimaletti mopopoika" voitti kisan.

19:30
Flag handover alkoi olla viimeinen kohtaus päivän kässärissä. Poissa oli veto. Väsy ja uupumus. Toki myös masennus pituuden ja tonnivitosen pettymyksistä. (Onneksi Nikke kuittasi tämän Lapinlahdella.)

20:00
Kisat ohi. Kisaviikko ohi. Täysi jumi. Matti oli tuonut shampanjaa. Hieno ele, vaikken tykkääkään. Kilpailunjohto kävi kiittämässä. Tarkkailija Bert sanoi, että paremmin tähän ei olisi pystynyt kukaan. Olympiatasoa. EAA:n event presentation-vastaava kävi myös kiittelemässä. Mies oli jättiläinen. Kolme metriä pitkä, puolentoista metrin kädet ja painoi 200 kg. Sit vaan seis.

Lähes Pasila lähes vaikenee.


Larsin laukku.

Oikeassa yläkulmassa norsu. En nähnyt omiani.
Veikkauksen lopulliset tulokset. Vielä kerran.

1 kommentti:

  1. Jes, hyvät jutut. Hieno homma että olit jaksanu kirjotella.

    VastaaPoista