SM-maastojen matka alkoi perjantaina. Karjalaisten kaksikko oli kyytipoikina ja matka sujui rattoisasti. Nivala paikkana on aika tylsä. Jos alkuasukkaana olisin siellä main samoillut, niin vielä olisi hetken voinut matkaa jatkaa. Eipä siinä, peltojen keskeltä kaupunki kuitenkin löytyi.
Pikainen majoittuminen paikalliseen Puustelliin, joka oli muodikas varmaan 80-luvulla. Paikkana palveli silti tarkoitusta. Aika nopea varusteiden vaihto ja kohden kisakeskusta. Reitti tarkasteltiin ja taktiikat hiottiin. Sen verran hifisteltiin myös kisakengän valinnassa, että ammattilaisetkin olisivat nauraneet pihalle.
Ruoka oli hyvää ja sitä syötiin paljon. Puuroa matalalta lautaselta ja niin edelleen. Kalaa oli tarjolla niin paljon, että alkoi jo kidukset kasvaa itsellekin. Toisaalta reitti pölysi niin paljon, että kaikki ilmansaantikeinot piti koittaa käyttää. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin. Karjalaisen kaksikko kolusi kaikki Nivalan kaksi hedelmäpeliä niin tyhjäksi, ettei paikallisten pelimummojen tarvitse eläkettään niihin hassata moneen kuukauteen. Illalla katseltiin peli läpi ja sitten unta kuulaan.
Lauantai-aamu aukeaa tuulisena ja aurinkoisena. Aamupalaa naamaan ja suunta Pyssymäelle. Sen verran korkealla oli nyppylä, muuhun maastoon verrattuna, että tuuli pyöritti pölyä varsin ansiokkaasti. Siinä sitä seurattiin startteja ja odotettiin OK-Karjalaisen juoksua.
P14/15 oli junnujen starteista viimeinen. Jännitys oli kova niin valmentajalla kuin valmennettavallakin. Ainakin jälkimmäinen oli lähes valkoinen.
Nuorukaisten startattua matkaan oli selvää, että Alajärven Ihamäki oli taktiikassa Pexin jäljillä - alusta asti kovaa. Siihen lähti Jiri, Uutela ja Hussa mukaan. Ensimmäinen kilometri juostiin kovaa 3.16/km. Ensin pojat kiersivät 1,5 km ns. kisakentällä ja sen jälkeen juoksijat lähtivät lenkille.
Porukka oli hyvin kasassa vielä lähtiessä alamäkeen...
...mutta takalenkin kätköissä Haapaveden Hussa oli letti liehuen siirtynyt kärkeen. Kovaa alkuvauhtia pitänyt Ihamäki piti hopeansa ja OK-Karjalainen juoksi OK-juoksun pronssille.
On hieno juttu, että poikien ikäluokka on kovatasoinen ja kovaan vauhtiin kykeneviä on vielä melko monta. Tämä tietää hyviä kisoja ja aikoja. Mitalisijojahan voidaan kierrättää vielä monta vuotta.
Flying Finns-maastot siis näissä merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti