Vaarojen Maraton 2001-skeptaakkeli

Tällä kertaa tekstiä onkin luomassa kaksi henkilöä. Toisena kirjoittajana tietysti minä itse, mutta sen lisäksi omia tunnelmia kertaa velipoikani Sammy D. On todennäköistä, että seuraava teksti on aikamoinen soppa selvitettäväksi. Voi siis olla parempi olla yrittämättä. Luovitte vaan loppuun. Teemmekin siis niin, että laitamme aina nimemme ennen omaa tekstiä. Ja suorat lainaukset sitten kursiivilla.

Perjantai-ilta:

Toomio - Aika perinteinen Pyylammen veljesten valmistautuminen: Ruokaa, paskan jauhamista ja todellisen pakkaamisen välttelyä. Siinä sitä poukkoiltiin ja hiukan hiplattiin kampetta kasaan. "Ajoissa nukkumaan" oli tällä kertaa 23.30. Jännitystä

ei juurikaan havainnut.

Sammy - perjantai olikin aikamoinen hulapallo, sillä palasin päivällisaikaan neljän päivän kertausharjoituksista, mikä viittaa toki mitä ammattimaisempaan valmistautumiseen. Päästyäni Tikikseltä takaisin Kuopioon olin jo ehtinyt taistella Jyväskylän matkakeskuksella puoli tuntia junalipun kanssa ja istumaan kotvasen lemmikkiosastolla. Melko hätänen pakkaaminen ja kaaralla ripeästi Joensuuhun. Ilta mänikin varsin lepukoissa tunnelmissa ja tunnustan olleeni mukana yllämainituissa riennoissa.

Kisa-aamu:

Toomio - Herätys 6.35. Hetki päänsisäistä kelausta, että mites tästä nyt sitten matkaan. Kamat kuitenkin saatiin aika tarkalleen mukaan. Aamupalaksi maitorahkaa mustikkasopalla, vettä ja tuoremehua. Lisäksi vielä banaani.

Matka Kolille taittui Pedron ja Pirkka-Pekan Yömyöhien ja Led Zeppelinin tahtiin. Vaimo lähti mukaan "kuvaamaan" ja huolehtimaan. Paikan päällä olimme hyvissä ajoin ja pikimmiten sitten valmistautumistouhuihin.

Sammy - Herätys 7.10, jos en väärin muista. Aamu ei ollut maratoninmakuinen vaan lähinnä jugurtin, mustikkasopan, ruisleivän ja väsymyksen seos. Sain kuitenkin siinä sivussa taiteltua kapsäkin matkakokoon. Automatka taittui samoin tavoin yllättävän kivuttomasti. Taisin itse tuottaa suurimman kivun soittamalla kännykästä California English -biisiä melko nastalta Vampire Weekend -viihdeorkesterilta; muut eivät tykänneet.

Gear:

Toomio:

- Cep-kompressiosukat

- Nike Pegasus Gore Tex

- Nike Dri-Fit pitkät trikoot

- Nike Dri-Fit pitkähihainen paita

- Ctrl+-huivi

- korvakorut - nahkaranneke - kaulakoru

- alushousut samat kuin viime vuonna

- Garmin Forerunner 405 + sykevyö

- Viritelmä juoksuvyö: Dexalin juomavyö + Dexalin vinopullo-juomavyö

Kameratasku, jossa känny ja kartta

GPS-paikannin (järjestäjiltä)

Niken pullotaskut ja 2 pulloa

Dexalin 0,7 l juomapullo

Dexalin 2dl juomapullo x 2

Lucky kiipeilysolki vyön kasassa pitämiseen

Astmakiekko

Squeezyn energiapatukka x2

Squeezy geelit x 4

Squeezy geelipullo

- Numerolappu + nilkkachippi

Sammy:

- Nike Dri-Fit sukat

- Nike Dri-Fit pitkät trikoot

- Puma Velosis 2009 (susikappaleet)

- Crivit Coolmax-pyöräilypaita, Lidlistä tietysti

- Ctrl+-huivi

- Craft alushousut

- Drontin Polar-kello

- Sandisk Sansa Clip mp3-soitin ja perinteiset PortaProt

- Vaude 3,5l juomareppu täynnä tapwateria

- H&M perushanskat, jotka pysy kädessä 10min

- Squeezyn ja jonkun puolituntemattoman firman geelejä 8kpl

- Squeezy geelipullo

- Dexal Energy Bar 3kpl

- Kartta ja tavan Nokia

Ennen starttia:

Toomio - Pienellä kiiruulla lähtöpaikalle. Siellä vielä astmasuihke nassuun ja parit komeat kuvat. Keksimme ajoissa idean joukkuekisasta. Lähtöön oli nimittäin 1min 40s, kun Jaska käski ilmoittaa joukkueen Varjoankat. Minä, Sammy D, Jaska ja Lukkarisen Tuomo. Kun sain puhelimen taskuun, niin pyssy pamahti.

Sammy - Ei mitenkään liiallisella kiiruullä starttialustalle. Siinä napsittiin rumia fotoja parit kappaleet ja tallusteltiin hiljalleen kohti lähtöviivaa. Lähinnä kiristelin ja auoin repun solkia ja mietin, onko paitavarustelu tarpeeksi lämmintä päivän säähän. Vuoden 2012 voittajajoukkue Varjoankat syntyi tämän kaiken keskellä. Alla paskamaisia ilmeitä.

Minkä voi, jos on niin fiksu.

Katse tulevaisuuteen

0-5km

Toomio - Alun polkuosuus mentiin Jaakon peesissä. Jalat oli pirun kylmät ja kankeat, joten vaativat alamäet piti aika tarkasti mennä. Ikolanaholle ilmestyessämme pölähti jostain maamehiläispilvi. Itse en saanut tulitusta osakseni, mutta Jaakkoa taisi takaraivoon osua. Kärki meni aika haipakkaa. Jaakko karkasi tavalliseen tapaansa tielle laskeuduttaessa. En edes yrittänyt kivikossa peesiin. Tiellä sain helposti porukan helposti kiinni. Ja siitä jatkoimme neljän porukassa.

Km-vauhdit: 4.42 - 4.42 - 6.16 - 4.33 - 4.20


Sammy - Virittelin maneereistani poiketen soittimelle Antony & the Jonhsonsin Her Eyes are Underneath the Groundin. Aiemmin olen vahvasti liputtanyt Rage Against the Machinen People of the Sunille, mutta kiireetön fiilis ja syksyinen näyttämö tuntui mukavammalta pianomusiikin tahdissa.

Todettakoon jo tässä vaiheessa, etten ollut juuri missään vaiheessa kiinnostunut kilometreistä, vauhdeista tai muista toissijaisista asioista. Tavoitteena oli päästä loppuun niin, että itse voisin olla tyytyväinen. Lähdin siis läpsyttelemään hyvin leppoisasti ja samalla otin ensimmäiset kunnon juoksuaskeleet lähes viikkoon, sillä kertausharjoituskin oli pelkästään luokassa mutustelua. Hieman kankeaa oli alkumetreillä, mutta lämmin tunne levisi nopeasti pitkin kroppaa ja pelot liian ohuesta paidasta ns. kankikaikkosivat, hah & hah.

6-10km

Toomio - Havukanaholta metsään ja metsässä ihan Jaakon kintereillä. Jaakkokin oli malttavinaan ja piti maltin jyrkissä nousuissa. Polulla mentiin kuitenkin ihan mukavaa vauhtia. Suunnistajahirmut tulivat väkisin läpi pajupuskan ohi. Olimme Jaakon kanssa siinä sijoilla 5-6. Geeliä otin 25g/30min. Lähinnä odottelin Sammyn viestiä keskeyttämisestä.

Km-vauhdit: 5.02 - 6.46 - 6.32 - 5.46 - 6.18

Sammy - Noin kuudessa kilometrissä kissamaisen oranssit Puma Velosikset alkoivat kovasti kamppailemaan käyttäjäänsä vastaan. Eipä siinä auttanut kuin ajatella, että olisiko toisenlainen tossuvalinta ollut järkevää. Missä esim. Salomonit tai muut offroad-läpsyttimet? Velosikset puristivat ja kiristivät oudosti päkiöistä ja jokaisella askeleella tuntuma oli astetta ikävämpi. No päätös oli tehty ja tässä vaiheessa kärsittiin. Muuten käynti oli sangen reipasta ja soittolistakin oli sopiva jylhiin maisemiin.

11-15km

Toomio - Jauholanvaaralta alas. Pari aika raakaakin pätkää. Suunnistajien nastat kipinöivät kivikoissa, itse lohnustelin kumitassuilla. Duon kärki otti meidät kiinni. Sitä ei kuitenkaan päästetty karkuun. Jaakko testaili vähän kulkua ennen siltaa, siinä pysyi hyvin perässä. Osalle kuitenkin tuotti tuskaa tuo nyppäys.

Km-vauhdit: 5.11 - 5.33 - 5.19 - 5.31 - 5.37

Sammy - Ei auttanut kuin nyrpistellä päkiöiden kanssa. Tilanne muuttui vain pahemmaksi, vaikka vauhti oli edelleen kasassa ja juoksun rytmi oli hallinnassa. Jäin näillä vaiheella hetkeksi korjailemaan asustusta reitin sivuun ja päästin samalla takana olevia vaivattomasti ohittamaan. Sain selkääni läpsäyksen ja huudahduksen tyyliin "mukaan vaan Sami". Hetken mietin, kuka oli asialla, mutta tarkasteltuani muutaman hetken läiskijän huomiotaherättävää hiusmallia tunnistin hänet Kaima-Lööffiksi, joka vallan näppäränä metsänkävijänä tunnetaan. Pääsin vauhtiin mukaan ja unohdin jalkojen tilanteen hetkeksi, vain hetkeksi.

16-20km

Toomio - Pienessä nipussa luikittiin vesistönylitykseen. Ensimmäisenä veneeseen, mutta toisina rannalle. Ei se kuitenkaan ratkaissut mitään. Tällä kertaa en höntyillyt, vaan jäin rauhassa täyttämään vesipullon. Geelipullo ja roskat roskiin. Jaakko oli hiukan nopeampi tankkauksessa ja nykäisi pienen kaulan. Ei päässyt kauaksi ja yhdessä sitten sovittiin rauhasta seuraavissa ylämäissä. Vaativammissa alamäissä Jaakko kuitenkin vilautteli sitä itselleni surullisen kuuluisaa alamäkivauhtia. Ei siihen vaan ole vastausta. Krampeista alkoi olla aavistus hiekkatiellä. Yhdessä silti Heraniementielle ja viime vuoteen verrattuna aika lailla freshimpänä. Sammy oli Babizin ja nousi kuolleista. Paskat jututkin lisääntyivät.

Km-vauhdit: 5.33 - 6.10 - 5.03 - 6.30 - 6.22

Sammy - Vesistönylitykseen saavuin hyvällä flowlla ja oikeastaan ilman odottelua pääsin hyppäämään mannertenvälisen aluksen kyytiin. Yksi suunnistajan näköinen poju kyllä ns. otti ohjat omiin käsiinsä jonotuksessa, mutta mahduin silti paattiin mukaan. Epäurheilijamaisuus oli silti selvää. Kaima-Lööffi jäi tekemään vesipisteen läheisyyteen hyötysuhteeltaan vaatimatonta, yhtäaikaista tyhjennystä ja täyttöä. Sanoin hänelle, että "nähdään taas" ja tiesin sen valitettavasti olevan totta. Sain kuitenkin tahkottua parisataa metriä eroa ja jatkoin matkaa hetken yksin omassa seurassa.

21-25km

Toomio - Joo-o. Sitten oltiin siellä murheiden mailla. Kulku oli hyvä. Tai no sanotaan kohtalainen. Pieni väsy alkoi painaa ja joku puhelias hiihtomies iskeytyi kantaan. Vähän siinä vaihdeltiin energiajuttuja ja sitten annoin miehen mennä. Joku muukin siinä ohitti. Aavistuksenomainen epäilys on, että tuo olisi ollut neljänneksi sijoittunut Varis. Jaakko meni menojaan. Alamäessähän sille häviää sata nolla. Taidan hävitä aika monelle muullekin noissa alamäissä. Jaakostahan on olemassa sananlasku: "ylämäet konttaa ja alamäet istuu aisalla." Jos tällainen pieni leikinlasku sallitaan.

Km-vauhdit: 5.42 - 6.56 - 8.55 - 6.24 - 7.27

Sammy - Veikkaisin, että myös minun murheiden taistelutantereet sijoittuivat tänne neljännessatasen tietämille ja näillä vaiheilla mietin keskeyttämistä useaan otteeseen, sillä kipu päkiöissä oli sietämätön, vaikka suunta alkoikin muuttua jo kivusta tunnottomuuteen. Toni Niemisen kovasti hehkutettu paras tekeminen oli kuitenkin vain unelmaa. Varjoankkojen maine mielessäni päätin kuitenkin jatkaa matkaa; osittain kävellen, osittain juosten ja osittain pysähdyksissä. Mätin myös geeliä poskeen ja totesin samalla oksennusrefleksin toimivuuden. Vaihdoin soittimesta hetkeksi YleX:n, jossa soiteltiin minulle kirotuimpia Himotuimpia. Uniklubi oli viidettä viikkoa peräkkäin ykkösenä. No onneksi Happoradio ja Tap ovat tukevasti kiinni seuraavissa sijoissa.

26-30km

Toomio - Seuraava väli alkoi oudokseltaan kulkea. Toki kävelin siinä kyllä yhden pätkän, kun ei vaan ylämäkiin ollut potkua. Muuten meni hyvin. Olisiko energian saanti ollut oikeilla kohdin, mene tiedä. Tuleekohan sanonta Go & Know sanoista? Asiaan: Uniikki-kortin tiedusteluun verrattavaa ärsytystä aiheutti risuihin kompuroiminen. En kaatunut kertaakaan, mutta sellainen kuokkiminen vie voimat. Ryläyksen päällä oleva pitkä pitkospuupätkä oli pohkeille totaalisen tuskainen koettelemus. Hetki tietä ja takaisin metsään. Sammy jossain kaukana.

Km-vauhdit: 7.51 - 9.32 - 6.49 - 7.48 - 6.27

Sammy - Täällä kolmenkympin tietämillä minut ohitettiin moneen kertaan, koska meno oli mitä verkkaisinta. Muuten sumuisesta viisikilometrisestä jäi kuitenkin mieleeni minulle tuntemattoman herran ajatuksenlaukka, jota hän aloitti selvittämään juuri minua ohittaessaan: "Tiesitkö, että pohjalais- ja kainuulaishiihtäjille tehtiin testi, missä pohjalaisten jalkojen nostovoima on 200 ja kainuulaisten 600? Se on vaan kolmasosa! Ei katos oo niitä mäkiä siellä Pohjanmaalla"

Että kiitoksia vuan.

31-35km

Toomio - Tultiin takaisin tiestölle. Juomapaikalla vettä pulloon ja Pääjehun ajellessa autolla yritin keksiä miten pohkeita käytetään. Sainkin vauhdin parhaimmillani jopa 3.30/km-tasolle, mutta ei siellä niin pitkään ollut tasaista, että sitä olisi yhtä kilsaa pystynyt pitämään. Ruohikkoinen tie ja pari tyyppiä kiinni. Alamäet meni aivan käsittämättömän helposti. Tasaiset jotenkuten ja ylämäet ei ollenkaan. Sisäreidet tai tarkemmin ottaen räätälinlihakset olivat ihan tyystin loppu. Sivuaskeleita ei kannattanut harkitakaan. Nälkä alkoi olla ja mielessä siinteli limsa, pizza ja mustikkasoppa.

Km-vauhdit: 6.07 - 6.44 - 6.03 - 5.07 - 5.03

Sammy - Lönköttely vaan jatkui ja täydet viisi tuntia alkoi olla kohtapuoliin kasassa. En tässä vaiheessa enää uskonut keskeyttämiseen, odottelin vaan viimeisiä mäkiä. Huonosta fiiliksestä en jaksanut enää välittää. Suurinpiirtein 33km kohdalla takaani hyökkäsi myös noin 30v mies huutaen: "On tää vaan niin mahtavaa!". En yhtynyt huutoon, mutta valittelin jalkapelejä. Hän neuvoi käyttämään kevyempää askelta ja naurahti räkäisesti päälle. Miestä täytyy arvostaa, sillä hänen gearina oli adidas-huppari, 3 stripes löysät tuulipuvun navy blue housut, tavallinen Haltin reppu ja ruotsalaismallinen liehuletti. Muuten olisin saattanut hänet invaliditilaan.

36-40km

Toomio - Kolin rantatie oli paskamaista soraa, jota ei ollut hyvä juosta. Pohkeet olivat kaikesta huolimatta tottuneet tiepohjaan ja vauhti oli jonkinmoista. Sain tyyppejä kiinni, mutta heidän sarjoistaan ei ollut mitään tietoa. Sen verran alkoi voimat olla lopussa, ettei jaksanut enää videoihin paljon kommentoida. Ipattivaaraan kun tieltä koukattiin, ei ylämäkijuoksusta tullut enää mitään. Reisissä ei vaan ollut panoksia. Duo-sarjan naisetkin juoksivat kevyesti ohi. Kävelin ylämäet ja alamäet sekä tasaiset juoksin. Kolin satamaan pudotellessa olivat mietteet kahtalaiset: Matka alkaa olla lopussa ja jonkinmoinen ylämäki edessä.

Km-vauhdit: 4.59 - 4.59 - 5.55 - 8.36 - 7.09

Sammy - Tämä olikin jo jollain tapaa iloisempaa jyystöä. Taitoin matkaa muutaman varsin mukavan lönkkyseuralaisen kanssa. Yksi kaveri pääsi minusta karkuun tasaisella, huudahti suonenvedon viettelemänä tuskaisesti ylämäessä ja sain hänet joka kerta uudestaan kiinni. Tätä jatkui pari kilometriä, jonka jälkeen teimme sanattoman päätöksen yhteisestä matkanteosta. Rannan soratie kaikessa ärsyttävyydessään oli minulle silti suotuisaa ja rymäytin häneen pitävän eron. Tässä vaiheessa musiikit oli jätetty jo pois ja odoteltiin enää pelkästään Koli-kylttejä.

41-42,72km

Toomio - Jos ihmetys iski tuosta kilometrimäärästä, niin tuota se minun Garmin näyttää matkan pituudeksi. Helvetillinen ylösnousemus oli edessä. Takaa tuli ohittamani mies, muttei vielä saanut kiinni. Sain Sammyn tapaan kuulla eräältä katsojalta aikamoisen tietoiskun: "Tämä ylämäki on raskas juosta." ...jaa...loppasenko turpaan? Tämä tuli yllätyksenä, joten laskin suosiolla kävelyksi. Todellisuudessa tajunnasta oli jäljellä vain rippeet ja ilma muuttui silmissä autereiseksi. Pieni tasaisempi pätkä meni jälleen juosten. Nousu ja kävelyyn. Takaa tullut juippi tuli ohi ja vastasin ohitukseen kahdella juoksuaskeleella. Enempään ei pystynyt. Viimeinen ylämäki ei jäänyt suuremmin muistiin. Tuttuja kasvoja ja ennakkomatto. Kirosanojen voimilla juosten maaliin. Paska oli takana, mutta ei voittoa taskussa.

Km-vauhdit: 6.59 - 10.23 - 8.31 (viimeinen 720m eli aika kovaa!)

Sammy - Noniin, vihoviimeinen nousukausi. Noin miljoonan gneissin, graniitin, koboltin ja juurenräpsäkän ylittämisen jälkeen olin enää yhtä puristusta vaille valmis. Tilanne oli rauhoittunut ja katselin pääasiassa maisemia ja fiilistelin tehtyä työtä. Laitoin jälleen kerran Antonyt soimaan ja ihan aidosti ja oikeasti juosta nasautin lähes koko paskanyppylän ylös asti. Olin kuulemma lähes ainoa, joka selvitti viimeisen jyrkän mäen ylös juoksuaskelin. Sain osakseni aplodeerausta, mutta jalat alkoivat pettää alta ja lähes menetin tajunnan. Tulin maaliin, kulmaan istumaan ja sitten rakennukseen sisään. Outoa oloa ja kuolleet jalkapohjat. Grillimakkarat loppu.

Juoksun jälkeen

Toomio - Kuuleman mukaan melkoisen kalpeaa poikaa oltiin. Muistikuvissa on pyyntö saada kokista. Hämäriä muistikuvia myös Auvisesta, joka oli laiskan sutjakkana polkenut pyörällä Joensuusta Kolille kisaa katsomaan. Tietenkin polkuja pitkin. Taisi se kysyä, että otanko makkaraan sinappia. Tai sitten se oli unta. Menin sisälle ja lattialle makaamaan. Olen saattanut puhua Jaskan kanssa, mutten juuri muista. Väsytti aivan helvetisti. Nukuinkin varmaan hetken. Join kokista ja lippasin jauhelihakeiton lientä. Jauhelihakeitto oli muuten aivan mahtavaa ruokaa. suolaista ja hyvää. Sammy oli sitten tulossa maaliin joskus. Yritin lähteä katsomaan, mutten krampeiltani ehtinyt. Olin aika ihmetyksissäni Sammyn maaliinpääsystä ylipäätään. Mutta ei hänkään niin iloisalta näyttänyt. Masennusta aiheutti myös ultra-voittaja Siivarin maaliintulo: heppu juoksi kaksi kertaa yhtä kovaa lenkin ympäri kuin minä pääsin kerran.

Sammy - Kisan jälkeen linkuttelin siellä sun täällä. Jauhelihakeitto ei ihan heti maittanut, mutta ryntäsimme Toomion kanssa saunomaan. Suihkussa olin taas pyörtyä, kun valutin vettä jalkoihin. Kirvely oli helvetillistä. Yleinen olotila kuitenkin koki suuria muutoksia ja aloin tuntemaan jonkinlaista onnistumista. Aika oli pettymys ja jaksaminenkin toisaalta. Olin silti uhmannut kipua useita tunteja ja viimeisen mäen puristus tuntui ihmeelliseltä saavutukselta, vaikka pienestä asiasta lopulta on kyse. Tunsin myös vuosien jälkeen jonkinlaista vastuuta omasta joukkueesta, vaikka Varjoankkain tarina on kaikin puolin hyvin koominen.

Lupasin matkalla itselleni, että ensi vuonna en täyttä kierrosta juokse. 1,5h kisan jälkeen lupauduin juoksemaan Varjoankoissa myös ensi vuonna. Ihmisen mieli on arvoitus.

Sammy 200m startin jälkeen. Sammy 200m ennen maalia.

Danger-chat

Tällainen tekstiviestikeskustelu käytiin kisan aikana:

10:27 S: ”Aika huonot jalat kyllä”

10:28 T: ”Vielä on kesää jäljellä.”

Toomio - Tässä olin 5,8km:n kohdalla Jaakon peesissä. Juuri Havukanaholta metsään sännänneenä. Tuntemukset olivat hyvät ja juoksu alkoi vasta toimia.

Sammy - Tämä siis viittausta yleiseen jäykkyyteen ja päkiätilanteeseen. Aika pelottava tilanne.

10:59 S: ”Kirkko”

Toomio - Samster kun paukutti Pirunkirkon viitalla, oltiin juuri tultu Jauholanvaaran nousu ylös. Sami oli siis aika tasan 2km jäljessä.

Sammy - Pirunkirkko oli ainoita asioita mitä Tomin briiffauksesta muistin, pakkohan se oli ilmoittaa.

11:11 T: ”Vanha tila”

Toomio - Tarkoittaa vanhaa Lakkalan tilaa.

10:17 S: ”All the leaves are brown”

Sammy - Halusin kirjoittaa tämän jostain tuntemattomasta syystä. Viestin kirjottaminen oli yhtä haastavaa kuin maasto, jossa tuolloin juoksin. Odotin vastausta "And the sky is grey", ei tullut.

11:29 S: “Old status”

Sammy - Nerokasta, ohittelin tässä vaiheessa tuota Tomin mainitsemaa vanhaa tilaa.

11:34 T:”Aittoosaari”

Toomio - Sami Lakkalan tilalla. Minä saapumassa vesistönylitykseen. Velipoika 3,2km jäljessä. Aittoosaari on sisäpiirihuumoria ja viittaa lossiin. Sami saa valaista Perkiön liittymistä aiheeseen.

11:57 S:”Perkiö”

Sammy - Tämä tietysti ensimmäinen asia, mitä Aittoosaaresta tuli mieleen. Terveisiä asianomaiselle!

Toomio - Samsonite vesistönylityksessä, Minä Jaakon kintereillä luikkimassa Heraniementien yli. Hitusen vajaa 3,9km eroa.

12:30 S:”Hiekkatie”

Toomio - Tässä kohdin kömpimässä Ryläystä kohti. Sami Heraniemen tiellä eli puolessa välissä. Eroa 4,3km.

12:49 T:”Pitkospuut ja kyltti”

Toomio - Ryläyksen laavulla. Aivan hirveää juostavaa yllämainitut pitkospuut. Pohkeiden kramppeja joka askeleella.

13:04 T:”Tie”

13:14 S:”Kaukana”

Toomio - Herajärven tiellä. Vaikka äkkiä luulisi, että tie on kivaa juosta, niin ei todellakaan. Aivan kuin olisi unohtanut miten jalkoja käytetään hiekkatiellä. Sami voi valaista tarkemmin, mistä löydätte Kaukanan.

Sammy - Olin juuri vasta ohittanut pitkospuut & kyltti -kohdan, joten koin aiheelliseksi lähettää jotain masentavaa.

13:56 S:”Jalkapohjissa ei tuntoa.”

13:57 T: ”Sisäreidet täysin naurettavat”

13:58 S:”Poltan pumat”

Toomio - Tahmeaa kapuamista kohden Ipatin vaaraa. Sisäreisistä oli vähän tolkku pois.

Sammy - Kissakengät on valitettavasti edelleen eteisessä. Myytävänä.

14:10 S:”Tie”

Toomio - Juurikin Kolin satamassa. Sami perässä 10,8km eli pikkusen on ero revähtänyt Ryläyksen loivilla kumpareilla.

14:40 S:”Vesipiste ja morkkis”

Toomio - Aivan kuolleena ja taju kankaalla makaamassa niin kutsutussa pukuhuoneessa. Kokista naamaan kumoten.

Sammy - Kukaan ei kertonut, että viimeiseltä vesipisteeltä oli vielä kokonainen kymmenikkö!

14:45 S:”Sain vinkin, käytä kevyempää askelta.”

Toomio - Tomin olotilassa ei suurempia kohentumisia.

15:50 S:”California english”

15:51 T: ”Suunnilleen.”

Toomio - Jonkinmoista sisäpiirihuulta Samilta. Tai tuotahan se hoki koko päivän. Itse en muista vastanneeni mitään, mutta eihän tuossa vastauksessa paljon ideaa olekaan.

Sammy - Koko päivän soi päässä tämä Vampire Weekendin iloitteleva veisu. Lähetin sen viestittääkseni tunnelman ja ehkä myös onnistuin.

Tulokset & muuta

Toomio - Joo. Kahdeksas sija ja 12min Jaskalta turpaan. Ei purrut tämäkään taktiikka Jaakkoon. Nyt on jo jollain tasolla päätetty se, että treenataan ensi vuoden SM-maastojen jälkeen aika lailla vain Vaarojen Maratonia varten. Aikaa meni 4.32.37. Ei huonosti, muttei riittävän hyvinkään (tahko).

Kisatapahtumassa on erittäin hyvä henki. Jos painaa, niin varmasti jokainen kysyy onko kaikki kunnossa. Järjestelyt toimivat hyvin. Itselläni ei ollut valittamista mistään. Päinvastoin kehumista.

Satuin myös kuulemaan, että joku pitää blogiani ärsyttävänä. Hyvä. Sillä olen erittäin ärsyttävä ihminen, eikä tässä blogissa ole koskaan tarkoituksella provosoitu. Pyrin muutenkin pitämään blogin sisällön hyvin vakavana.

Sammy - Tuossa aiemmin jo vähän fiiliksiäni availin. En ole käynyt katsomassa sijoitustani, mutta keskivaiheilla taidetaan olla säälittävällä noin 6.06 ajalla. Olen silti ehkä enemmän tyytyväinen kuin pettynyt.

Järjestelyt toimivat makkaraa lukuunottamatta ilman ongelmia. Jopa paremmin kuin hyvin.

Kiitos & Kunnia

Toomio:

- Pikachulle kärsivällisyydestä ja kokispulloista.

- Jaakolle innostuksesta näihin vetoihin, vaikka on edelleen ylivoimainen.

- Hamus-Heikille yhteistyöstä molemminpuolin, tästä on hyvä jatkaa.

- Tuomolle epäuskosta.

- Sammylle maaliinpääsystä ja ylipäätään osallistumisesta.

- Lukijoille, jotka käyvät klikkaamassa sivuillani.

- Siilitukalle siitä, että esitteli Pedron ja Pirkka-Pekan.

- Jukka-Veelle juomapulloista & Jukka-Ärrälle hieromisista.

Sammyn kiitokset kuuluvat:
-Ketulle kaikesta
-Tommylle tsemppauksesta. Tietysti myös kamoista ja yösijasta
-Rontille puolesta yösijasta ja kellosta
-Varjoankoille mahdollisuudesta
-Itselleni rohkeudesta

Ps.

Team Varjoankat on ensi vuonna vähintään kaksinkertaisella valmistautumisajalla mukana. Siihen menee siis 3min 20s.

Ps. Midlaken sanat kuuluvat näin: "Sometimes I wanna go home and stay out sight for a long time"