Pe 28.8: 10km rento - Pohjallisten päivityksen jälkeen ei sattunut yhtään jalkaan.
La 29.8: 17km kiihtyvä km-vauhdit: 4.45-4.47-4.44-4.45-4.15-4.10-4.08-4.06-3.35-3.53-4.02-3.45-3.21-5.09-5.01-4.53-4.35. + 16km pyörä - Alku oli tahmeaa, mutta kulki kyllä kummallisen helposti. Saa taas askeleen pitämään, kun on pohjallinen.
Su 30.8: 18km kevyt - aivan helkkarin helppoa, ei pysty käsittämään.
Jahaa. Sai tuo viimeinen teksti täytteensä pelkästä valituksesta, joten jos nyt sitten maalailisi vain kauniita kuvia juoksemisen ja musiikin maailmasta.
Eilen oli lankomiehen 40v-bileet. Miehen maratonharrastuksesta johtuen oli aika juoksupainotteista toimintaa. Aavistuksen kuitenkin minulle vierasta porukkaa, eikä ollut intoa juopotellakaan niin lähdin ihan ihmisten aikoihin pois paikalta. Aamulla heräsin hiljaa kumisevaan ukkoseen ja niin pahuksen masentavaan tihkusateeseen. Wiskiä pihalla käyttäessä kuitenkin tulin siihen tulokseen, että tänään se on pitkä lenkki tehtävä.
Pitkät trikoot jalkaan, pitkähihainen juoksupaita, huivi, mutta EI aurinkolaseja. Otin tavoistani poiketen jopa mp3-soittimen matkaan. En juurikaan sitä harrasta, koneista loppuvat patterit saavat tämän ihmisen raivon partaalle. Pienenä Sapsalammen pururadalla olen heittänyt piippaavan sykemittarin metsään, haudannut sen lumihankeen ja viskannut sekkarin kiveen.) Tämä saattaa kulkea suvussa, sillä velipoika on haudannut ihan tosissaan intin headsetiä maahan jossain taisteluharjoituksessa kiukkupäissään.
Klo 11 lähdin läpsyttämään rantoja pitkin kohti Reijolaa. Vaikka sää oli tihkusateinen ja aika viileä, oli juoksu silti tunnelmaltaan jotenkin synkän kaunista. Tiedättehän kun vastaatulevat koirat repivät omistajiaan, yksikään auto ei ole välttynyt kuralätäköiltä ja lenkkarit on märät heti ekan kilometrin jälkeen. Ohiajavassa junassa ihmiset lipuvat kohti maanantain arkea. On semmoinen samanlainen sunnuntaitunnelma kuin viikonloppuvapailtaan palaavalla korpraalilla: hieman kosteat M95:t päällä, äiskän lihapullat mahassa ja väljähtynyttä pepsiä desi jäljellä, vaikka matkaa Kouvolan asemalle on vielä 4 tuntia. Vaikka kuulostaa tahmealta, niin on siinä jotain hienoa. Varsinkin kun ei itse ole tuossa edellämainitussa junassa, vaan 10kilsan kohdalla pitkällä lenkillä. Krapulaiset ihmiset siivoilevat huokaillen juhlapaikan roskia, miettien uskaltaisiko lähteä autolla hakemaan pizzat keskustasta. Lopulta tullaan siihen tulokseen, että eipä ne taida vielä sisällä pysyä eli haetaan myöhemmin tai vielä parempaa: tilataan kotiin!
Se Juoksija-lehdessäkin usein mainostettu flow-tuntemus tuli oikeastaan kahden kilometrin kohdalla ja jatkui koko lenkin ajan. Pieni piikki stressikäyrään tuli kun se patteri sitten lopulta loppui 10min ennen maalia. Soittimessa oli tällä kertaa vain masentavaa indie-, alternative- ja grungemusiikkia, joten Toho olisi varmaankin tukehtunut jossain Vehkalahden tietämillä. Lenkin jälkeen jalat oli kevyet ja nälkäkin oli ihan sopivasti. Hyvä lenkki.
Soittimessa oli biisejä ainakin seuraavilta artisteilta:
- Anathema - täydellistä sadepäivän musiikkia
- Anna Ternheim - Ruattin Anna Puu
- Blackfield - märkä soratie, kiviä ja kuraa kengässä
- Blonde Redhead - hyvää taustamusiikkia vaikka viski-iltaan
- Coldplay - kerron tästä lähiaikoina vähän lisempää
- The Cranberries - tämähän oli kova bändi 90-luvulla, ja on kyl vieläkin
- Danzig - ei tää bändi lähde itsellenikään kuin parin biisin osilta. Come to Silver on ihan nasakka luritus.
- Death Cab For Cutie - bändillä on siisti nimi ja muutama hyvä biisi
- Disco Ensemble - En edes tykkää tästä bändistä, vaikka niillä onkin reipas livemeininki
- Dolores O'Riordan - Cranberriesin laulajanaikkonen, aika samanmoista huttua
- Ed Harcourt - vähän liian tyttömusiikkia kokonaisuudessaan, muutama helmempi
- Editors - nämä muokkaajat tekee jämerätä musiikkia. Jos Coldplay iskee niin miksei tämäkin.
- Elbow - aika samassa sakissa edellisen kanssa, hauska ääni laulajalla.
Coldplayn keikkaa olin muuten katsastamassa tuolla Tukholman stadikalla. Ilta oli lämmin elokuinen. Aurinko paistoi niin kauan kuin paistoi ja sitten tuli pimeää, jopa Ruotsissa. Oli lämppärinä White Lies, mikä ei ollut kyllä Tomin juttu. Vähän tylsä ääni laulajalla. Itse Coldplayn pojilla oli semmoinen Kokkolan kokoinen taustakangas, josta tuli kaikennäköistä aivoja kutittavaa videonpätkää. Soittivat kolmessa eri kohdassa stadionia ja olivat sen verran jostain rahaakin repineet, että olivat ihan ammattimaiset miksaajat pystyneet paikalle toimittamaan. Äänentoisto oli huippuluokkaa. Vaikka bändi tekeekin perusmusiikkia ja Tuomon 70-luvun aivot ei tue enää kyseistä formaattia, niin onhan se nyt hemmetin hienoa jos rumpali paiskii Politikia noin 30 000 ihmisen taputtaessa samaan tahtiin. Kyllä kyseinen bändi kannattaa käydä katsomassa. Ei 35 eukkua ollu paha hinta keikasta. Ja nykyään laivallakin voi jo katsoa muun muassa-yleisurheilua. En muuten tarkoittanut Kokkolalla sitä Lapin Lukon kasin juoksijaa...
Tsäm!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti