La 1.8: Matkustus Helsinkiin ja häät Suomenlinnassa.
Su 2.8: Linnanmäellä ja matkustus Joensuuhun.
Eli viikonloppuna yhteensä semmonen 1300km autolla-ajoa! ...myös hieman boolia...
Ma 3.8: 10km rento-reipas polkuja pitkin - ei kulussa mitään vikaa, mutta vasemman jalkaterän kanssa on nyt joku ongelma.
Ti 4.8: 6km-1km kovaa 3.03 - Ihan jees, mutta on tuo kyllä aika pirun kipiä tuo jalkaterä. Varmaankin tukipohjallisen päivitys on tuonut liikaa täytettä sisäsyrjälle ja nyt askel tulee liian ulkosyrjälle ja on ärsyttänyt sitten jotain kudosta.
Ke-To: lepoa vaan ja kylmää jalalle.
Pe 7.8: 8km pyörällä + 35min joogaa - ainakin meni takareidet lukkoon pyöräilystä.
La 8.8: 6km pyörä + 2x15min vesijuoksua järvessä - Eipä se vedessä tuntunut, mutta perkele kun ei uimahallit oo auki tässä kaupungissa!
Su 9.8: 10km pyörä
Ma 10.8: LEPO - oltiin koko ilta Vattenfall-kisoissa.
Ti 11.8: 10km pyöräily Kovaa - ihan jees, mutta kun ei pyörä oikein oo lyönnissä.
Ke 12.8: 16km pyörä + 30min jooga. - 3päivää annettu ultraääntä ja kylmää jalkaan, ehkä se vähän helpottaa...
Eli semmonen on ollut tämä vammajakso. Vammailu on perseestä, kun ei saa nukuttua eikä ruuansulatus toimi, haisee hieltä koko ajan ja muutenkin on "joojoo"-olo.
Tuumin tässä, että voisi kertoa taustoja huivista ja aurinkolaseista. Ne kuuluvat aikalailla meikäläisen vaatetukseen aina. Tuomo väittää, ettei ole nähnyt minua ilman huivia kuin 2 kertaa.
Huivi:
Kaikkihan on varmastikin alkanut Francesco Panettasta, joka huiteli ainakin jossain vaiheessa uraa melkoista vauhtia huivi päässä. (Muistelisin ainakin Vuosituhannen Juoksijat-kirjassa olevan semmoisen kuvan.) Eihän mistään Alavudelta silloin huiveja saanut, joten siirryin lippikseen, jonka käänsin väärinpäin siinä vaiheessa kun kiristin vauhtia. Loppujen lopuksi juoksin lippis väärinpäin kaikki kisat. Tavaramerkiksi tuli sitten seeprakuvioinen San Jose Sharks-lippis. Rumahan se oli, mutta omaperäinen. Sitten se lopuksi vaihtui mustaan Nike-lippikseen. Kyproksen treenileiriltä sitten ostettiin jossain vuosituhannen alussa tuollaiset oranssit feikki-Oakley-huivit. Niillä mentiin sitten kovastikin junttimaisella lookilla ihan lähes Joensuuhun tuloon asti. Sitten alkoi Buff-aikakausi ja siitä lähtien, minut ainakin näillä seuduilla tunnetaan osittain tuosta huivista. Ja onhan sille sitten ihan järkiperäinen selityskin: auringonpistos, jolle olen aika herkkä. Usein olen myös selittänyt sitä sillä, että tästä kuontalosta melkoisesti tippuu karvaa. Se ei ole ollenkaan kivaa kun ruuassa on hiuksia. Minä en ainakaan tykkää.
Aurinkolasit:
Luulen, että suurin innoitus laseille tuli Lapuan Virkiän Ville Hautalalta. Mies oli EPU:n piirissä aika kova sana mun nuoruusvuosina ja juoksi melkein aina lasit nenällä. Itse juoksin halpojen markettilasien kanssa aina inttivuosiin asti. Armeijassa hyppykoulutuksen aikana oli aika paljon päänsärkyä. Kävin silmiä tutkituttamassa. Löydös oli valolle yliherkät silmät. Joten sain erivapauden pitää SA-intin komeita "Keke"-Ray-Baneja. Jostain syystä jäivät pitämättä. Ostin sen jälkeen jotkut Dieselin rumat lasit, jotka olivat silloin muotia. Niiden hajottua ostin Oakleyn Minutet. Oakleyt siksi, että silmälääkäri suositteli niiden linssejä. Tekevät eri tekniikalla kuin muut ja siten tulee vähemmän häiriötä verkkokalvolle. Eli Oakleyt on tarkemmat. Minutet hajosivat sitten kovassa käytössä ja tällä hetkellä on Oakleyn Half Jacketit. Toisaalta selitän laseja myös sillä, että kovassa vauhdissa kärpäset ei oo kivoja silmissä. ( Kovaa toki pääsen vain pyörällä.) Myös henkinen puoli pitää muistaa: lasit päässä tuntuu kuin olisi yksin. On oma rauha juosta ja suorittaa. On muka sitten vähän kovempi fiilis.
Sunnuntaina Juki juoksee. Perkeles!
Oranssi Oakley huivi löytyy myös mun urheiluvaatekomeron ylähyllyltä, eipä oo kovin kovalla käytöllä hetkeen ollu.
VastaaPoista