Paskan maastojuoksijan paluu.

Katos vaan. Tämä jäikin jostain syystä luonnos-vaiheeseen.

Tuli todettua, että taidan olla melkoisen onneton maastojuoksija. Ei nyt kummoinen muutenkaan, mutta miten sitä ei maastossa tuon enempää irti saa?

Lempäälä oli valmentajan ja seurajohtajan ominaisuudessa mahtava. Juoksijana keskinkertainen. Kulkua olisi pitänyt olla, jalat olivat sopivan jäykät, hengitys pelasi, mutta vauhtia ei ollut eikä maalissa tuntunut miltään. Lähdin varmaan liian hiljaa.

Rikkonainen rataprofiili ei toiminut niin ollenkaan. Ei ehtinyt pääsemään rytmiin missään vaiheessa. Viimeinen 500m oli ainut mikä jotenkin kulki. Tähän blogin otsikko.

Jos jotain radalla juoksis...

Lista.

Hotellissa klo 22.51.

• Varmistukset - TEHTY 
• Lenkki - TEHTY
• Aukkarit - TEHTY
• Ruoka - SYÖTY
• Venyt - TEHTY
• Spekuloinnit - TEHTY 
• Kengät - VALITTU
• Numero - KIINNITETTY
• Euroviisut - IHAN SAMA
• Pepe Willberg - HÄMMENTÄVÄ
• Moby Dick - PUOLESSA VÄLISSÄ
• Herätys - 7.15
• Startti - HUOMENNA 16.30

Täältä. Tähän.

Viikon päästä sitten...

Se on kevät niin paljon kuin SM-maastojen aika. onhan siihen vielä viikko, mutta työkiireiltä ei tule niin paljon kirjoiteltua kun joskus aluksi.

Voisi kerrankin sanoa, että kevät ja talvi on treenien suhteen mennyt hyvin. Tai mitä se nyt "kerran päivässä jotakin"-metodilla voi mennä. Lämpöisenä talvena on tiet olleet sellaisessa kunnossa, ettei vammoja ole tullut ja treenit on tehty suunnitelman mukaan.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksinkertaisemmaksi tulee. Harjoittelu ainakin. Perusrunko on ollut seuraavanlainen:

Ma: kevyt + jooga
Ti: A: vähän jalkapalloa I: VK 6-10km 1-5km pätkissä.
Ke: lihashuolto tai vesijuoksu
To: jalkapallo + jotain terävää 100-200-metrisiä
Pe: aitakävelyitä+hyppyjä
La: 8-10km vauhtileikittelyä
Su: 16-23km pitkä lenkki.

Ei siis mitenkään kummallista. Tänään päälle on tullut satunnaisesti hiihtoa, pyöräilyä ja joka ilta leuanvetoa.

Pääsiäisenä juoksin Malmijuoksun ennätyksen yli minuutilla, eilen am-maastojen 6km ihan metsäalustalla 3.30/km ja viikko sitten maanantaina 4x1km 3.14-keskiarvolla. Kunto on ihan hyvä.

Eilisestä meni jalat sen tuhannen jumiin, ettei ole kyllä hetkeen mennyt. Maasto oli sammalmätästä ja pehmeää hiekkaa. "Suunnistajan maasto", niin kuin kaikki missä on enemmän kuin kolme käpyä radalla.

Sm-maastoissa menee tällä kertaa vain yksi yö, joten valmistautuminen on parempi kuin aiemmin toivottavasti. Alusta lienee nopea, mutta uskon sen sopivan kuitenkin paremmin kuin eilisen umpimetsän. Jos pystyisi alle 2min päässä keulaan olisin varmaankin tyytyväinen.

Eiliset kisat oli alustaa lukuunottamatta parhaat, mitä itse olen maastoissa Joensuun aikana käyneet. Järjestelyt olivat erinomaiset.

Nyt perusvalmistelut niin eiköhän se tästä.

Tutkalla taas

Huhtikuu. Horisontissa vilkkuu Sm-maastot. Välipysäkkinä Malmijuoksu pääsiäisenä.

Juoksijat on Ameriikan raitilla ja suunnistajille ei enää kelpaa lenkkiseuraksi kun Bekele.

Voin sanoa olevani hyvässä kunnossa, vaikka jalka eli vasen takareisi vähän takkuaakin. Kyllä (kyllä) se Ranella korjaantuu. Ajattelin yrittää Sm-maastoissa juosta kovaa. Katsotaan miten onnistuu.

Kausiennakko.

Päivää vain. Mennyt vähän tuon toisen blogin päivittelyssä aika.

Kaiken vaivastelun jälkeen olen taas päässyt jonkinlaisen treenin makuun. Uudenvuoden testijuoksussa tuli runtattua kymppi vähän reiluun 38 minuuttiin. Ei täydellistä, mutta on se huonompaakin ollut.

Käyttäjä Kosusen kanssa tuli lyötyä typerä lupaus. Juostaan 400 metrin aidat kesällä JTC Classicissa. Näinhän se sitten on tehtävä. Aitoja on treenailtu ja lihaskuntoa olen huoltanut aika hyvin. Juoksu kulkee aika hyvin lihaskunnon osalta, mutta pidempiä lenkkejä olen tehnyt aivan liian vähän. Varsinkin sitä ajatellen, että pitäisi siellä Pogostassa kai hiihtää. Kai.

Jos ei viime viikonloppuna olisi iskenyt jumalaton räkätauti pariksi päiväksi, olisin juosta täräyttänyt tällä viikolla tonnin testinjuoksun. Jätetään se vähän myöhempään ajankohtaan. Antaa Jirin juosta tällä viikolla.

Edelleen olisi ajatus juosta kasi kovaa hallissa joskus maaliskuussa. Saattaa olla, että se on vain seurakisa. Sähköaika kuitenkin olisi toiveissa. Ehkä tuosta Karjalaisen klopista on sen verran vetäjäksi, että voisi ekan neljäsataa johonkin 62s huitaista. Katsotaan sitten kuinka paljon toinen nelkku hyytyy. Varmaan paljon.

Jos tämä kunto sitten kantaisi jotenkin tuonne Lempäälän SM-maastoihin, niin olisi hyvä juttu. Kesätreenaus on kuitenkin hiljaisempaa työtehtävien takia. Syksyllä sitten jos pääsisi Lidingöön maastorunttaukseen.

Piikkaritkin muuten löytyi. Ne oli loogisesti koiranruokapussissa.

Jäissä

Maa on jäissä, mutta niin on mieskin.

Lauantaina kävin lenkillä. Tai oikeammin lähdin lenkille. Juoksin kilometrin, kunnes vasen jalkaterä/pohja kipeytyi. Aluksi tuntui, että siellä on joku kivi. Sitten ei vaan pystynyt askeltakaan juoksemaan. Kävelin pois 1,2km, kesto 15min. Kiva. Nyt se kramppaa viiden minuutin kävelyn jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi saat häntäluun kivun. Nostin kotosalla pyykkikoria kyykistyen reippaasti. Tyttö oli siirtänyt pianotuolia sen verran, että paukautin häntäluuni niin kovaa tuolin reunaan, että taju meinasi lähteä. Silmissä ihan aidosti sumeni.

Tilanne on siis se, että kävellä ei juuri pysty, juoksusta puhumattakaan. Myöskään istua ei oikein pysty. Vesielementtiä pitäisi kokeilla. Tämä kaikki tapahtuu oikein kivasti juuri ennen viikonlopun Vuokatin keikkaa. Oli nimittäin aikomus hiihdellä siellä.

Tonnin juoksu tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta haaveelta.

Vaarojen Maraton 2013 - juoksijan silmin.

"Isi, minne sinä menet huomenna?"

"Isi menee semmoiseen juoksukilpailuun."

"Älä mene. Sinä et osaa Isi juosta."

Aika oikeassa oli tyttö.

Kerrankin edellisenä päivänä kaikki tavarat, geelit, juomat ja kengät oli laitettu valmiiksi. Jopa koiranruoka oli valmiina, ettei tarvinnut aamulla kuin syödä, ja käyttää koira pihalla. AP noukki minut kyytiin 6.58. Rennosti spekuloiden ajeltiin lähes Kolin huipulle asti. AP oli nimittäin Duo-sarjassa, ja sai ajaa auton ylös. Kiitos. Kamat kantoon ja kohti vaatteiden vaihtoa. Hetken päästä sinne pölähti SP ja Sädemies.

Vaikka kamat on kuinka hyvin pakattu, on sääntö että pieni kiireen tuntu tulee. Ihan perinteinen unohdettava tarvike on sakset tai leikkuri, jolla saa chipin nippusiteen katkaistua. Valkovaseliini unohtuu myös helposti. Onneksi Sädemies pelasti.

Tällä kertaa varustelistaa oli tuunailtu edellisistä vuosista:

• Katajan polvitrikoot (Adidas)
• Pitkähihainen juoksupaita (Nike)
• Kompressiosukat (CEP) - On muuten ollut vuodesta 2009 asti. Edelleen puristaa.
• Buff-huivi
• Kengät (Inov8 X-talon 190) - Hyvin piti, paitsi märillä pitkospuilla.
• Juomareppu (Camelback 2l)
• Juoksuvyö (Spibelt) - Olin ennen skeptinen, mutta tähän toimi hyvin. 8kpl geelejä meni taskuun helposti.
• Niken juomapullo taskuineen - Maestrolta lainattu vuonna 2009. Tuskin palautan koskaan.
• Kameratasku (Lowepro) - Känny menee mukavasti, jotain pientä muutakin.

Ravintona:

• Squeezy Energy Forti Drink-urheilujuomaa - Ihan hyvää. Melko mautonta, ja mielestäni jopa toimivaa.
• 5 Squeezy-geeliä - Ei ikinä enää. Pikkuisen pahan makuisia.
• Squeezyn juotava geeli - Ihan hirveää sekin. Vaikutus varmaan hyvä, mutta ei pysty.
• 2 suolatablettia - Näistä oli mielestäni kyllä selkeä apu. Krampit iskivät vasta 34km kohdalla. Eikä muualle kuin ennalta-arvattaviin paikkoihin.
• Merisuolaa - Imeskelin sitäkin välillä. Tuntuu auttavan.
• 2dl Cokista - Ilman happoja. Pahaa sekin, mutta sokeria siinä on.

Alkupätkä 0-6km

Ihan odotettavissa oli, ettei Garminin lötkö ehdi löytää satelliitteja ennen starttia. Puolisen kilsaa myöhässä sain ajan käyntiin. Eipä se tosin sen suuremmin haitannut, olinhan päättänyt pysyä Reimanin kannoilla, ja hänen kellossa pyöri kokonaisaika. 

Alkupätkä on nilkkojen lämmittelyä. Osa poppoosta painaa niin helvetinmoista kyytiä. Olen vuosien varrella ainakin sen oppinut, ettei ensimmäisellä pätkällä juuri ratkaista. Tielle tulin jopa ennen Reimania. Nyyssös-Marko meni ihan liian kovaa jossain edellä. Lemmetty ja joku hovimestari siinä painelivat suunnilleen sopivaa vauhtia. 

Hovimestari oli kloppi joka juosta lönkkäsi ihan asiallisesti puku päällä. Tai puvun takki ja kauluspaita. Kuulemma sen verran arvokas tapahtuma, että näin kuuluu tehdä. Tämä herrasmies sitten läksi kiristelemään vauhtia. Miehen hengityksestä päättelin, että tulemme vielä myöhemmässä vaiheessa tapaamaan. Näytti alkuvauhti sen verran reippaalta.

Jauholanvaara 7-17km

Polulle mennessä otin geelin. Ei herkullista, muttei vielä kamalaakaan. Tällä kertaa seurasin esimerkkiä ja kävelin jyrkät mäenpätkät. Vauhti ei muutenkaan ollut kova, mutta mitäs sitä yksin tempomaan. Sädemies oli vähän kauempana takana tulossa. Saavutti koko ajan, mutta en siitä huolehtinut. Tiesin miehen olevan kunnossa. Jossain alamäessä joku mies, iältään vajaa 50v, rynni metsän kautta ohi. Veti siinä hullut turvat, ja totesi että  "haluaa juosta alamäet kovaa". Liekö sitten järkevää, kun ainakin pari kolme kertaa kaatui matkalla juuri noissa ohitustilanteissa.

Niin paljon join etukäteen ja matkallakin, että luonto kutsui hiukan ennen Lakkalan tilaa. Lakkalan kohdassa sain letkan helposti kiinni. Siinä oli kymmenkunta ukkoa. Nimeltä tunsin muutaman. Reiman, Lemmetty, Miikkola. Jari ei niinkään kovalta vastukselta tuntunut, mutta Reiman ja Miikkola vähän hirvitti. Sitkeitä sissejä molemmat.

Kiviniemi kun oli parin kilometrin päässä, nykäisin Reimanin rinnalle ja kärkeen. Vesistönylitystä ajatellen halusin vähän eroa, ettei ruuhkaannu. Suppean polkujuoksentelun jälkeen teki myös hyvää vähän muuttaa rytmiä. Hyvin helposti tehtiin Reimanin kanssa reiluhko ero seuraaviin, ja pääsimme ensimmäiseen veneeseen.

Kiviniemi-Jero 18-30km

Terävästi pomppasin rantaan pitäen reippaan tahdin yllä. Join mukin vettä, ja jatkoin juoksua. Nyt oli Sädemiehen antauduttava ureoimaan. Pidin lyhyen tieosuuden verran itselleni helppoa vauhtia. Reiman taisi jo huolestua, että näinkö kovaa aion mennä. Hiimailin kuitenkin metsään päästyä, ja Kaitsu sai kiinni. Näillä seuduin otin myös ensimmäisen kahdesta suolatabletistani. Se friskasi huomattavasti.

Hovimestarihan se sieltä tuli selkä edellä vastaan. Kuuleman mukaan oli nesteytys epäonnistunut pahemman kerran. Hetken mukanamme roikkui, sitten tuli nouto. Reiden lähentäjät alkoivat muistutella kireydestään. Jutut vähenivät muutenkin. Keskittyminen oli enimmäkseen polussa.

Vaeltajia oli edellisiin vuosiin verrattuna reippaanlaisesti. Varsinkin tällä pätkällä. Ryläyksen laavun tietämille, inhoamallani pitkospuuosuudella, lensin perinteisesti perseelleni. Siinä ei mennyt kuin tovi noustessa, mutta Reiman pääsi hyvinkin sen 50 metrin päähän. Olo ja voimat olivat kuitenkin hyvät, joten tiesin saavuttavani hänet uudelleen. Näin kävikin, ja hetkessä olimme Jeron tieosuudella. Veikkaisin, että oli helpoin Ryläyksen pätkä ikinä.

Jero-Rantatie 31-40km

Jeron jälkeen meni nelisen kilometriä siihen, kun se kuuluisa puristava tunne iskeytyi toden teolla pitkiin lähentäjiin. Alamäet ja tasaiset ei mitään ongelmaa, mutta pienikin ylämäki teki etenemisestä tuskaa. Toivoin, että jäisi vain lyhytaikaiseksi. Reiman kuitenkin meni menojaan. Huusinkin hälle, että "anna mennä vaan!" Ei tainnut kuitenkaan enää kuulla. Toivoin tielle pääsyn tällä kertaa helpottavan tuskaa.

Juoma-asemalla huitaisin vesimukin naamaani ja kaivoin kofeiinia sisältävän nestegeelin repusta. Se oli totaalisen järkyttävää kamaa. Se tehosi, mutta hyvää ei ollut. Tie kulki kohtuullisesti. Näin Sädemiehen keltaiset trikoot edessäni, noin sadan metrin päässä. Paljon siellä oli muitakin vaeltajia. Mike sieltä raahusti ohi. Ylöspäin ei ollut jakoja. Onneksi alkoi se ruohikkoinen alamäkiosuus. Pysyin siinä ihan mukavasti Miken kannassa.

Rantatie on edelleen koko reitin paskamaisin osuus. Soraa ja pitkiä suoria. Ei toimi. Tällä tiellä kävelin ensimmäisen kerran. Oli pakko. Kipu oli sen verran tuhoava. Pirullista sinänsä, ettei sellaista energian loppumisen tunnetta ollut ollenkaan. Etukäteen heikoilta tuntuneet pitkät lähentäjät vain olivat tulleet tiensä päähän. Odotin lyhyttä pyrähdystä laskettelurinteessä. Sieltä se tuli. Itseäni tuo lenkki inspiroi. Ylämäki on raskas kyllä, mutta alamäki tuo toivottua vaihtelua soratien jumitukseen.

Tahkosin jonkun kanssajuoksijan kanssa sijoitusta vaihdellen. Hänen jalkansa esti alamäen juoksemisen, omani ei kestänyt ylämäkeä. Rantatielle palatessa olo oli aika mukava. Tiesin, ettei ennätykseen tultaisi. Kohtuulliseen suoritukseen kuitenkin.

Satama-Maali 41-43km

Minua pelotti tuon hepun ylämäkivoimat. Riskillä ajattelin luukuttaa tien alamäen kovaa. Vauhti olikin Garminin mukaan 3.40/km. Ihmiset kannustivat jatkamaan samalla vauhdilla lopun mäkiosuuden. Paskanmarjat. Jaksoin kyllä taistella kipua vastaan mäen puoliväliin, mutta sitten nivusista vain loppui potku. Juoksin loivemmat osat, mutta jyrkkiin ei pystynyt.

Viimeiset tappotöppyrät ei taittuneet mitenkään. Mietin mielessäni kuinka helvetin hiljaa ihminen voi kävellä. Sisäreisiin sattui niin paljon, että oikeasti meinasi taju lähteä. Energiaa oli edelleen ihan hyvin. Ketutus ja kipu muodostivat sellaisen duon, että kannustajien kuvista voi kukin lukea tunteet. Tosin ilman lopun kannustusta ei olisi tullut edes sitä 20 metrin raivokiriä, joka nyt tuli. Fincken sanojen mukaan katse oli aika zombimainen. Maalissa ajassa 4:33.21. Sijoitus 16. Keskivertosuoritus. Ei tyydytä.

Orastavaa tuskaa. @AP Kaivosaari

Ilon kautta. @Tuukka Turkka

Juoksun jälkeen

Andy numerolappu rinnassa. @AP Kaivosaari

Tällä kertaa ei ollut heikko olo. Tokihan se paha olo pysähtymisestä tulee, mutta ruoka maistui ja otin väkisin banaanin, cokista, myslipatukan ja mustikkasoppaa. Siitä saunaan ja syömään. SP oli voittanut aivan järkyttävällä vauhdilla. Ei vaan pysty ymmärtämään. Tosin vielä vähemmän ymmärrän ultraajia. Ja kaikkein vähiten Auvista, joka sunnuntaina jo ultran jälkeen laittoi kuvia maastopyörälenkiltä. Tietty.

Ehkä kuitenkin omassa juoksussa olisi jotain pitänyt tehdä toisin. Mielestäni lähteä kovempaa. Jalat olisivat krampanneet kuitenkin, mutta aika olisi ollut parempi. Ehkä aamulla pitäisi syödä ihan ruokaa, ettei tarvitsisi geelejä - varsinkaan pahoja - kiskoa noin paljon. No, ei voi mitään. Ensi vuonna luulen osallstuvani Lidingön 3-kympille. Vaaroilla ehkä katsojana.

Kiitokset

Kotiporukoille, Finskelle spekuloinnista, Ranelle sisäreisien elvytysyrityksestä, Reimanille hyvästä seurasta siihen asti kuin se kesti ja Karsulle kisasta.