Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mänttä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mänttä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Juoksutarinoita 63. Mäntässä (20.9.1996)

 


Pohjaslahden tie on siisti, mutta äitiä se pelottaa. Kuulemma hirviä, mäkiä ja paljon mutkia. Äiti haluaa kuunnella jotain Scorpionsin lällykokoelmaa.

Ajetaan Mänttään. Ollaan siellä koko viikonloppu. Käydään huomenna kyllä korttikaupassa ja vissiin jossain sählypelissäkin.

Vilppula. Tästä ei ole pitkä matka. Vuohikiska ja Neste. Käydään kyllä pelaamassa Pokeriakin. Jos vanhemmat ei tajuaisi. Otin 140 markkaa mukaan.

Ajetaan pihaan. Jukka on aluksi aina vähän hiljainen. Jarkko käy painien päälle.

- Moro! Olisko pihapelit?
- Moro, joo!
- Ensin käytte viemässä tavarat ylös ja laittamassa sängyt.
- Pojat saa nukkua samassa huoneessa.
- EIKÄ! Jarkko ja Sami saa mennä komeroon. Me ollaan Tomin kanssa meidän huoneessa.
- Eipäs tapella. Pienet pojat komeroon, isot meidän poikien huoneeseen. Sanna ja Tiina voi nukkua olohuoneessa.

Onneksi Matti tuli rauhoittamaan. Muuten olisi mennyt taas tappeluksi.

---

- Isoveljet vastaan pikkuveljet ja Sanna.
- Te häviätte!
- Teillä pitää yks olla maalissa! Meillä on lentävä!
- Miks teillä saa olla lentävä?
- Meillä on vaan kaks pelaajaa, vammanen!
- Joo joo, pelataan jo!

Pelataan puolitoista tuntia. Sitten suihkuun. Niiden suihkusta tulee ihan sikalujaa vettä. Kun sen laittaa hierovalle, niin se ihan sattuu. Suihkuja on vieläpä kaksi. Voi siis ihan hyvin olla sotaa toisen kanssa. 

Syödään uunivoileipiä ja katsotaan yläkerran tasanteella MTv:ltä musiikkivideoita. Until is Sleep siellä ainakin tulee. Mitään järkevää ei televisiosta tule, niin katsotaan Rocky videolta. Pienet ei saa, vaan joutuvat nukkumaan. Saadaan sipsejä Jukan kanssa.

---

Herään. Jukka nukkuu vielä. Otan hyllystä Aku Ankan taskukirjan ja luen sitä. Nro. 201. "Salaiset kansiot". 

Menee päivä ihan hukkaan, kun nössöt nukkuu noin myöhään! Potkin Jukan sänkyä muka vahingossa.

- Mmmtääh?
- Herää, kusipää! Menee päivä hukkaan!
- Mitä kello?
- Puoli ysi.
- Ei jeevi!! Nyt nukutaan vielä! 
- No ei varmasti! Käydään herättämässä pojat! Lähdetään Mellimaahan!
- Ei se vielä ole auki...
- No jotain tekemään! Pelataan jotain tai pyörillä jonnekin. Eihän me nyt nukuta koko päivää!
- Kohta...

Saatana. Ei voi olla tämmöstä. Minä menen vessaan ja poikien huoneeseen. Vedän Jarkolta peiton. Jarkko käy kimppuun ja alkaa painimaan. Jukkakin tulee unisena katsomaan ja otetaan kunnon painit.

---

Mellimaa on karkkikauppa, jossa on hulluna karkkia, mutta myös jäkiskortteja. On Zenithejä ja jotain erikoisia Donrusseja. Ne on kuitenkin kalliita, eikä niitä uskalla monta ostaa. Ostan Toppseja ja ison karkkipussin. Haetaan myös Pelti-Siwasta Friscon Guaranaa ja Manhattan-sipsejä. 

- Jätkä sai taas Marquee Men -kortteja!? Beckettin mukaan ne on helvetin kalliita! Kuka sulla on?
- Joku Ray Bruins...
- Ääliö! Se on Ray Bourque ja joukkue on Bruins.
- No ei siinä lukenut...
- Oot silti ääliö!
- Ei jumaliste, sain tämmösen foliolla päällystetyn kortin! 
- Ota se folio pois! 
- Ei jumaliste, Marquee Men Sakicista! Sen on pakko olla kallis!
- Vaihda se! Saat Irben erikoiskortin.
- Joo, varmasti! Toinen on yli satasen kortti ja toi on ehkä vitosen.
- Hei, kattokaa määkin sain! Mut en saa tota folioo pois.
- Anna tänne se! 
- Kuka se on? Älä helvetissä hampailla sitä revi!
- Oho... se repes tosta pahvista... Se olis ollut Bure...
- 250 markkaa! Sää revit sen.
- Kusipää! Oot mulle velkaa! 
- Enhän oo! ...Tai saat kaikki perus-Penguinsit mitä mulla on!
- Eihän se oo reilua!
- Onhan! Ne on varmasti melkein vitosen kappale, kun ne on niin hyviä. Mulla on esimerkiks Francisin kortti tämmösenä kullattuna! Saat senkin!
- POJAAAT! TULKAA SYÖMÄÄN! SPAGETTI ON VALMIS!

Matin spagetti on mahtavaa. Älyttömästi ketsuppia ja juustoraastetta. Ovikello soi. Matti menee avaamaan.

- Se on Tero.
- Kato Hate! Jätkä haisee bensalta!
- Joo, mulla on kasikymppi kiinni. 
- Kulkeeko? 
- Riittävästi, mä sanon! Hei, tutut jätkät pyys pelaa sählyä nyt neljältä! Onks teille mailoja?
- On meillä mukana. Mut ei sisäkenkiä. 
- Voi siellä pelata kyllä ihan lenkkareillakin. Ei kukaan kato.
- Mää meen maaliin!
- Ai toi pieni jätkä? Ei tuu mitään, ne pitää voittaa!
- Hei, Sami on oikeesti aika hyvä! Kyl me tullaan! 
- No niin, hyvä! Nähään Länkkärillä viideltä!
- Oke, mo!

Käydään pelaamassa isojen miesten kanssa ja hävitään rankkareilla. Pelattiin kyllä kovaa, muttei riittänyt. Illalla käydään saunassa ja sen jälkeen vaihdellaan kortteja. Sängyssä puhutaan Jukan kanssa tytöistä. Sen verran on touhuttu, että uni tulee pian.

---

Pohjaslahdentiessä on jotain todella mykistävän tyylikästä. Sellaista, joka teinipojille oli kova juttu. Sen arvoa vain lisäsi se, että intistä tultiin GTi-Golfilla sitä aivan riittävän kovaa lomille. Voin myös kertoa, että tuolla välillä oli riittävästi hirviä ja mutkia.

Mäntän serkut eli Jukka ja Jarkko ovat olleet ne läheisimmät serkut minulle. Jukan kanssa on väännetty vaikka missä ja Jake lähti minun innoittamana jopa laskuvarjojääkäriksi. Ihan kaikesta johtuen oltiin ilman yhteyttä Jukan kanssa sellainen neljä-viisi vuotta. Tänä talvena nähtiin pitkästä aikaa ja sehän jatkui kuin taukoa ei olisi ollutkaan. 

Jääkiekkokortit olivat hieno asia. Aivan äärettömän hieno asia. Niitä on vieläkin koko liuta Sapsussa kansioissa. Toivotaan, että ne jonkun myöhäisemmän polven innostuksen ja mielenkiinnon herättävät.

Mänttä on siis hyvin tuttu paikka. Hieno kaupunki paperiteollisuuden kulta-ajoilta. Voisi oikeastaan sanoa, että yllättävän hieno asukaslukuun verrattuna. Joka tapauksessa tuolta ajalta on monia hienoja muistoja, joihin varmasti vielä myöhemminkin palataan.


keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Juoksutarinoita 48. Made in Heaven (joulu 1995)



Luen Aku Ankan Eväät levällään -taskukirjaa ja kuuntelen samalla Queenin Made in Heaven - kasettia. Sain molemmat joululahjaksi. Ruotsista saatuja Bilareita en jaksa syödä. On kuumeinen olo.

Queenin kuuntelemisesta tulee haikea olo. Harmittaa Mercuryn kuolema, mutta samalla vähän pelottaa, että minullakin voi olla AIDS. Minähän voin kuolla. Tai varmasti kuolen. Kuolenko jo nyt, kun on huono olo?

- Käyräänkö Mäntässä mennessä?
- Voishan siellä käydä. Minä käyn tuosta Orivedeltä soittamassa, että ovatko kotona.

Miten isä kysyy, että mennäänkö jonnekin?! Mänttä olisi mukava juttu, mutta kipeänä ei jaksaisi. On koko joulu oltu Kaijalla ja Raimolla, niin on aika väsykin. Ei joulu Espoossa kyllä samalta tunnu. Mutta niillä on uima-allas, joka on siisti. 

Ajetaan Mäntytielle. Matti käskee jättämään auton sivuun, että jää pelikenttä vapaaksi. You Don't Fool Me olisi juuri alkamassa. 

- Päivää ja tervetuloa. 
- Jaaha, päivää! Tuas on vähän kastamista. 
- Ja tässä kukkia. Olisko Tomille lääkettä, se on vähän kipeän oloinen? 

Kuka haluaa kukkia tuliaisiksi? Mitä niillä tekee? Talvella? Kaktushan olisi hyvä tuliainen. Se eläisi kauan ja olisi hieno. 

Saan Buranaa ja menen sohvalle. Muut lapset lähtee pihalle pelaamaan. Perkele! Minäkin haluan. Nukun hetken. 

Herätessä on aika hyvä olo. Juon limsaa ja syön pullaa. Muutkin ovat tulleet pihalta kahville. 

- Äiskä, nyt on jo ihan hyvä olo, voinko minäkin mennä? Meen maaliin. 
- Onkohan se kovin järkevää? Mitäs isä sanoo? Tai Eila? 
- No jos et kovin paljon riehu, niin mee ny kokeilemaan. 

Puen ja otan mailan. Pelataan puolitoista tuntia ihan täysiä. Käydään suihkussa. Jukalla on kaksi suihkua kellarissa. Aika siistiä. 

Kello on kymmenen. Pitää lähteä kotiin. Olo on aika hyvä. Nukun Vilppulasta eteenpäin enkä huomaa edes Egyptinmäkeä. Pappa tulee linja-autolla vasta huomenna.

Seuraavana aamuna on 38 kuumetta ja pirunmoinen yskä. Ei paljon lenkille mennä. 

---

Tuo joulu oli papan viimeinen. Se oli selkeästi jo vaisumassa kunnossa ja sydämen kanssa oli ollut ongelmaa. Ambulanssikin oli käynyt kerran-pari.

Omaa sairauksienpelkoista nuoruuttani ruokki sopivasti Mercuryn kuolema ja papan terveys. Alkoi olla myös murrosiän tuomia muutoksia, jotka lähtökohtaisesti pelotti. Mutta ei niistä huudeltu. Mentiin vain. Ja öisin mietittiin.

Mäntässä käynti oli suunnilleen parasta, mitä silloin oli. Serkkuni Jukka on parhaita kavereita edelleen, vaikka yhteydenpito on vähäistä. Kuitenkin 18-vuotiaasta 3-kymppiseksi pidettiin kovastikin yhtä. On oltu treenileireillä ja keikoilla ja vaikka sun missä. Pääasiassa valvottu tietokonetta pelaten.

Kukkia minä en vieläkään ihan ymmärrä. Eikö ne ole hienompia kasvamassa? Sellaiset ikuisuuskasvit kuten kaktukset, mehikasvit ja hukkakaura tai voikukat purkissa kyllä menisi. 

Loppuvuoden 1995 olinkin ihan päättömässä flunssassa. Sen kanssa meni helposti 2-3 viikkoa. Se auttoi mukavasti juoksukuntoon.