sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Juoksutarinoita 102. Saulilla valukökässä (9.6.1998)



- Tomi. Laulamaan Sannalle. Sillä on synttärit.
- Eiii... En jaksa...
- Kyllä sen verran pitää jaksaa. Isä ja Samikin on. Sitten pitää siivota vähän, kun Iso-Sanna ja Miia tulee.
- Ei helvetti, tuleeko vieraitakin?
- Siistimpää kieltä... Tulee, mutta ei sun silloin tarvi olla paikalla. Illalla sitten, kun Arto ja Eila tulee.
- Onko edes kakkua?
- Illalla sitten. Tuus nyt!

Käydään laulamassa. Ihan todella turhaa ja noloa. Käyn uimassa ja tulen aamupalalle.

---

Onneksi piti vain puistella matot. Vieraat tulee kohta. Lähden lenkille, kun illalla ei ehdi. Yhtään ei jaksa nyt mitään vieraita. Jos tekis oikein pitkän lenkin, niin ei joudu mihinkään peltohommiin.

Toissapäivänäkin oli kyllä pitkä lenkki, mutta sitä edellisenä kova vetolenkki. 2*3min, 3*2min ja 4*45s. Tykkään sellaisista treeneistä, mutta purulla ne on aika tiukkoja.

Taidan juosta Rimmin ympäri. Ei ole kuumakaan. Itse asiassa miten onkin näin helvetin kylmä ja kesäkuuta eletään?! Hyvä, ettei pitkissä pidä juosta.

Kylällä ei paljon ketään näy, mutta autoja menee Kuuskutosella kyllä pirusti. Mäki-Pollarilta niin sanottuun Saaren tienhaaraan on jotenkin kapeat pientareet. Autotkin pakkaantuu aina sille välille. Pitää juosta lähes ojassa, jos autoja yhtä aikaa tulee sekä vastaan että ohi.

Rimmin kierrolla on aina samat tapahtumat. Erkin koira, Arvo, Viivi-koira ja joku mökkiläinen, joka ajaa liian kovaa. Traktoreita on pelloilla ja jo rehunkin teossa. 

Katson sekkarista aikaa. Olen juossut liian kovaa, niin kuin aina pitkät lenkit. Ne on niin perkuleen tylsiä. Kellokaan ei ole juuri mitään. Pitääkö käydä kiertämässä vielä purulla, niin en heti ole kotona?

Purulla on perushommaa. Rauhoittava paikka. Sääskiä on jo, mutta ei ne nyt vauhdissa häiritse. Ja on aika kylmä, ettei ne ole virkeitäkään. Onkohan täällä nyt mennyt karhuja? Kai se pitää nyt juosta kotiin. On nälkä. 

---

Isä tulee navetan takaa, kun minä olen laittamassa pyyhettä narulle. 

- Käviksää uimas? 
- Joo-o. 
- Eikö se oo aika raikasta? 
- Asennekysymys. 
- Vähän turhaa kuitenkin, saat tulla Saulin puolelle vähän hommiin. 
- Täh? Mitä pitää tehdä? 
- Valukökkään. Saat tulla kuraa kuskaamahan.
- Ei... Meneekö kauan? 
- Niin kauan, että se on valmis. Ei sitä kesken voi jättää. 

Kävelen Saulin puolelle. Isä, Sauli ja Antti on siellä. Palo-Pentti on kuulemma tulossa myös. Miehet juo oluita. 

- No niin, Tomppa. Tuu sää kottikärryn kanssa tähän myllylle, niin minä lappaan sulle kuraa. Viet sitten miehille tuonne. 
- Joo. 
- Voit ottaa sitten limsaa tuosta pöydältä. 
- Joo. 
- Kävikkö aamulla jo lenkillä? 
- Joo. 20 kilsaa. 
- Oho, oho! Se on hyvä. Se on hyvä. Sitten, kun lämpenee, niin kannattaa uida paljon. 
- Joo. Kävin mää tänäänkin. 
- Hyvähyvä. Niin minäkin. Kyllä siihen tottuu, vaikkei lämmintä vielä olekaan. 

Kökkä on aivan loputon. Tai siinä menee viisi tuntia. Saulilla on sauna lämpöisenä. Käyn nopeasti. Saulin saunassa haisee hyvälle. Ja sillä on aina kiuasnakkeja. 

---

Illalla Eila ja Arto tulee käymään. Pelataan perinteisesti sulkapalloa ja ihaillaan Princessaa. Kymmenen maissa olen ihan sipissä. Luen hetken Akiraa ja menen alan nukkumaan. 

---

Meillä laulettiin syntymäpäivinä. Kaikille. Se oli tuossa iässä todella noloa ja turhaa. On se ehkä vieläkin vähän. Mutta nimipäiviä ei meillä juhlittu. Onneksi. 

Sauli on isän setä ja sille tehtiin uutta halkoliiteriä. Tai autokatosta. Tai jotain sellaista. Saulin mökki on syntymäkodista sadan metrin päässä, tosin järven toisella puolella. 

Kökkä eli talkoot on Pohjanmaalla perustoimintaa. Autetaan naapureita maksutta. Tai yleensä ruoka- ja varsinkin juomapalkalla. Saulilla oli aina Spritea ja aina se lämmitti nakkeja kiukaalla. Sauli oli myös kova urheilumies ja opetti minua uimaan. Mailapeleissä oli ikäisekseen todella kova. 

Sannan kummisedällä oli sininen Austin Princess. Arto on muutenkin entisöinyt aika määrän autoja. On Trabantia, Austinia ja vaikka mitä. Erikoisautoja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti