Oikea penikka on kipeä. Isän mukaan sitä pitäis hieroa pirusti. Kuulemma kiinnikkeitä. Jos juoksen vähän kovempaa, siihen ei satu. Ainakaan niin paljoa. Laitan iltaisin siihen Ice Poweria.
Eilen juoksin vetolenkin ja kylmästä, mutta pitävästä asfaltista se ei ainakaan tykännyt. Juoksu oli aivan ok. 3km 10.40, 2km 7.07 ja kilsa 3.30. Minuutin palautuksella. Kahdessa kilsassa joutuu vielä juoksemaan Harjulle päin ylämäkeen.
- Minkäs takia sää traktorin oot lämpiämään pistäny?
- Meen jäädyttämään.
- Eikö sinne potkukelkalla pääse? Tai suksilla se vasta hyvä olis.
- Ei, kun sitä jäädytyskärryä pitää vetää traktorilla.
- Mitäs minä siitä saan?
- Voit käydä luistelemas.
- Pöh. Ei vaikuta järkevältä.
Isä lähtee johonkin kokoukseen. Minä hurautan koululle. Petri ja Jussi on laskemassa jo vettä jäädytyskärryyn. Vesa teki sen isosta AIV-pöntöstä, myrkkyruiskun putkista ja paksusta kankaasta. Sillä tulee jää kuin jäähallissa oltais. Letkujäädytykseen verrattuna aivan eri meininki.
Toinen puoli kentästä on auraamatta, mutta traktorissa ei ole kolaa. Käsipelihommiksi menee.
- Mitä kusipäät? Ette oo auranneet?
- Ei kerkee, kun pitää ilsuihin lähtee.
- Täh?! Kukas tän jäädyttää? Menee ainakin kaks tuntia.
- No, me jäädytetään sit seuraavalla kerralla.
- Ootte perseestä. Ei sitä vettä nyt vielä kannata sinne laskea, kun ensin pitää aurata.
- Mutta ei ehdi kaikkea tekemään!
- Ei sitä nyt paskaa jäätä viitsi tuon lumen päälle tehdä. Aurataan nyt tuo toinen pääty, niin saa tuon veden sinne ennen kuin se täysin jäähtyy.
Kolataan reippaasti ja minä jäädytän toisen päädyn. Pojat pitää lakanaa suorina ja vie kastelukannulla vettä ihan reunoille. Sitten ne lähtee ilsuihin. Kiva.
Alan auraamaan toista päätyä. Metsän puolen valo vilkkuu. Aurat ovat sata vuotta vanhoja rautaisia ja mutkalla olevia. Paskoja siis.
Lunta alkaa satamaan lisää. Joudun auraamaan uudestaan. Vesi tankissa kylmenee ja jäästä tulee huonoa. Kello on puoli kymmenen, kun pääsen kotiin.
- Mihinä sulla nuan kauan meni?
- Jäädyttämäs. Pojat lähti ilsuihin.
- Höh. Siellä on joku uus juoma sulle jääkaapissa. Tulee Schwarzenegger-elokuva kohta.
- Jumalauta, Battery! Kiitos.
- Mikä se on?
- No tätä se Lahtela mainosti olympialaisissa. Suomalainen urheilujuoma tai semmonen.
Katsotaan isän kanssa True Lies ja juon Batteryn. Ei se kyllä hyvää ole.
---
Koulupäivä on tylsä. Ja vähän kylmä. Onneksi loppuu jo kahdelta. Jumitan kotona Jyrkiä. Siinä haastatellaan HIMiä. Mainitsevat jopa Alavuden, kun olivat viikko sitten seuralla.
Se on lenkki-ilta. Ei voi kuitenkaan juosta kovin lujaa, kun on niin kylmä. Ukot juoksee niin hiljaa, että pitää varmaan lähteä vähän niiden perään. Ei jaksa kävellä. Matti S ajaa pihaan.
- Päivää.
- Eikö oo jo ilta?
- Tämän päivän pualta. Ookkos sää tulos?
- Joo. Lähden vähän perään. Juoksette niin hiljaa.
- Voi vittu... Mihnäs Markku on?
- Oli puhelimes, eiköhän se kohta tuu. Tulooko Pekka?
- Joo, kyllä se tulos on. Ja Matti P:kin vissihin.
- Oho!
Miehet tulee ja miehet lähtee. Joudun vähän kiireellä pukemaan, eikä hanskoja löydy mistään. Pitääkö laittaa toppahanskat, niin kuin Matilla? Laitan eriparihanskat.
Lähden miesten perään. Vastapäivään ne taisi sanoa kiertävänsä. Asfaltti on pakkasesta kova. Ilma on jyrkkäreunaista hengitettäväksi. Kaulaan käy viima, mutta tekisi mieli heittää hanskat ojaan. Tuoksuu puuliiteriltä pakkasessa.
Pyylammen mäellä ne kyllä näkyy. Tai ainakin niiden taskulamppu. Olikos siinä mäellä katuvalo?
Ei niitä, piru vie, kyllä näy. Voi helkkari, pitää kiristää! 16 oli pakkasta, kun lähdin. Vähän tuntuu keuhkoissa. Ja penikassa. Tuulihousut hikoaa ärsyttävästi. Ne tarttuu kiinni reiteen.
Pysähdyn viideksi sekunniksi. Ei kuulu puhetta. On ne perkele ehtineet kauas! Mitäs sitten tehdään, jos ei Paloniemen kohdassakaan näy?
Eikä niitä muuten näy. Lehtomäen kohdalla näkyy, mutta puolen kilometrin päässä. Voiko niitä saada kiinni?
Poukanperän tienhaarassa huomaan, ettei ole mitään mahdollisuutta saada kiinni. Oikaisen perkele jään poikki! Hiipparimontun ohi ja siitä jäätä pitkin, niin oon ennemmin pihassa! Jyrkkä alamäki pimeässä metsässä on aika riskaabeli, mutta ei niin, etteikö se kannata ottaa voiton takia.
Jäinen letto ja sitten jäälle... PLUMPS! MITÄ HELVETTIÄ!?! Olen kokonaan veden alla, jalat osuu pohjaan ponnistan aivan täysiä ylöspäin, nappaan jään reunoilta kiinni ja syöksyn kuin hylje jäälle. Jatkan saman tien juoksua.
Mitä tapahtui?!? Miten siinä on reikä?! Parikymmentä pakkasta. Aika kylmä, mutta juoksen sen minkä pääsen. En juokse sisälle vaan tienhaaraan. Olen siellä ennen miehiä.
- Mihnä sää oot uinu?
- Tipuin tuohon järven päähän.
En uskalla kertoa, että tipuin avantoon juuri järven toisessa päässä.
- Toholo! Nyt saunahan siitä, ettet tuu kipiäks.
- No ei se nyt ennen noin ohutta oo ollu!
- Siinä virtaa, niin se ei koskaan oo paksua. Sitä voi matalaski vedes joutua jään alle!
- Ei ollu lähelläkään!
Vai olisko sittenkin ollut? Toisessa päässä oli varmaan 2,5-3 metriä syvää. Mennään saunaan ja saan lasin Afri-Colaa.
---
Tuossa oli ensimmäistä kertaa penikat kipeänä. Iso jalkaterä, huono säärten voima ja paljon asfalttijuoksua. Tuolloin ohje oli, että "hierotaan auki". Nyt sitä ei missään nimessä pidetä hyvänä, koska tulehdus vain leviää.
Jäädytys oli minun ensimmäinen virallinen palkkatyö. Käytiin siis huolehtimassa koulun jää kuntoon. Me siellä pelattiinkin ja Hilkalla (koulun talkkari ja keittäjä) oli muutenkin riittävästi tekemistä.
Vesa oli kätevä käsistään ja kävi itsekin pelaamassa. Vesan tekemä jäädytyskärry oli mahtava keksintö! Oli varmasti paras kyläkoulun jää meillä.
Isä osti Batteryn. Se nousi jotenkin kaikkien tietoon, kun Janne Lahtela otti kumparelaskun hopeaa Naganossa Battery-asussa. Mainostaminen on olympialaisissa kielletty, mutta Lahtelalla oli Batteryn värinen kisa-asu plus-merkkeineen.
Jäällä oll aamulla ollut joku seurakunnan järjestämä pilkkitapahtuma. Yhteen kohtaan oli tehty isompi reikä, josta sai useampi yhtä aikaa pilkkiä. Minähän juoksin suoraan siihen. Ihmettelin ja ihmettelen vieläkin omia refleksejä. Tuntui, että veden alla olo kesti sekunnin. Siinä olisi oikeasti voinut käydä todella heikosti.
