Onneksi on perjantai. Ja epäonneksi sataa vettä ja räntää. Koulun jälkeen menen kirjastoon tai Kesportiin. Parturi on puoli viideltä.
Viimeinen tunti on matikkaa. Ja Veijoa. Kylläpä kiinnostaa. Osaan kyllä laskut, mutta ei jaksa perjantaina. Sharks voitti Chicagon 3-2.
- Miksi me mennään parturiin jonnekin Katteluskylälle?
- Se on halpa.
- Mutta se on kaukana.
- Isä sanoi, että sää juokset sieltä pois. Osaatko sää?
- Osaan. Mikset voi odottaa?
- Minä jään sinne sitten sun jälkeen. Mulla menee ainakin kaks tuntia.
- Ei helvetti, minä juoksen!
- Älä manaa!
Katteluskylä on jossain Pollarinkylän takana. Mitään ei voi olla sen takana. Tai ei ainakaan mitään järkevää. Sehän on aivan metsässä. Onkohan siellä kauppaa? Tai sähköjä? Osaako ne kirjoittaa?
Parturi on jonkun ison maatilan pihassa. Ulkorakennuksen päädyssä. Voiko täällä mitenkään olla tarpeeksi asiakkaita? Tukka-Nurkka nimenä ei ainakaan houkuttele.
Astutaan pihaan. Haisee navetalle ja rehulle. Pimeää on jo ja sitten pitäisi vielä juosta kotiin. Onkohan äiti muistanut taskulampun?
- No päivää!
- Päivää.
- Pojankos tukkaa sitä ensin leikataan?
- Joo. Tomi juoksee sitten kotiin.
- Juoksee? Eikös täältä ole aika pitkä matka?
- 15 km.
- Herran ihme! Millaistapa leikataan?
- Semmonen kuin se on ollutkin.
Parturinainen hölöttää äidin kanssa ihan taukoamatta. Miten kukaan jaksaa tuota kolmea tuntia?
- Nyt se olisi valmis. Miltäs näyttää täältä takaa?
- Ihan hyvä.
Sanooko kukaan koskaan, että se on takaa liian lyhyt tai pitkä tai, että se näyttää ihan paskalta? Ei varmasti.
- Mää meen nyt! Missä taskulamppu?
- Voi hyvänen aika! Minä unohdin sen!
- Yllätys.
- Voithan sinä jäädä odottamaan.
- En jää, kyllä siellä näkee. On mulla heijastin.
- Osaatko nyt varmasti?
- Joo joo, heippa.
Enhän minä nyt ihan varmasti osaa, mutta ei täällä nyt voi ihan vikaankaan mennä. Tai voi juosta Killinkoskelle, mutta se on epätodennäköistä.
Jaaha. "Tienhaarasta vasempaan". Sen muistan isän sanoneen. Oiskohan sitä ollut kilometri, ja sitten lukee Sapsalampi oikealle osoittavassa kyltissä. Lähden hölkkäämään.
Kylällä näkyy paljon valoja ja pieni lumikerros valaiseekin hiukan. Metsissä ei kyllä lunta ole, mutta tiellä on luminen pölykerros. Kohmeinen tie rapisee tossun alla.
Risteys. Kyltti, jota pitää katsoa ihan läheltä. Mustassa kyltissä lukee Sapsalampi. Lähden sinne päin.
Tiellä näkyy parin talon valot. Aika kaukana ne tiestä ovat. Housulampi voisi olla tuossa. Ollaan ehkä oltu tuosta päästä virvelöimässä joskus. Mikähän järki on ollut näin kauas pyöräillä?
Housulammen jälkeen alkaa pimeys. Tai ei nyt niin pimeä ole, mutta ei valopisteitäkään. Todennäköisesti sillä paskalla lampulla olisi nähnyt vielä huonommin.
Metsä ääntelee. Rapisee. Naksuu. Karhuthan on jo talviunilla. Susia ei täällä ole ja muut ei tapa. En mieti. Yritän luetella kaikki NHL-joukkueet. Muistaisinko niiden maalivahditkin? San Jose - Hrudey ja Belfour, Anaheim - Guy Hebert ja Shtalenkov, Pittsburgh - Barrasso ja Lalime...
Taloja! Jes! Ja järvi. Tuon täytyy olla Vääräjärvi. No tästä osaan kyllä. Kauniston jälkeen tulee vaan pitkä ja pimeä väli. Olikos se Hattula täällä jossain? Siellä asuu se iso mies, joka kuulemma teki tukkikuormaa paljain käsin.
Juoksu ei ihan kulje. Tämä väli on mäkisempi. Lumikerros on sellainen, että se ärsyttävästi kasaantuu lenkkarin pohjaan. Pitää potkia sitä välillä maata vasten pois.
On kyllä pimeää. Ahdistavan pimeää. Pitää kiristää vauhtia. Perkele, kun ei ihan tiedä onko tie epätasainen vai ei. Nilkka vähän muljahtelee, se se on perseestä. Haluan pois täältä!
Vihdoin Honkolan mäellä. Pitäskö piruuttaan juosta kierros pururataa? Valojen syttymisessä kyllä kestää. Onhan tässä toisaalta jo juostu pimeässä. Joo, kyllä minä kerran sen kierrän. Voin isälle sitten miestellä.
Juoksen reippaasti Tiinanmäen ympäri. Nilkka meinaa pyörähtää pari kertaa. Se kyllä ärsyttää. Sammutan valot. Vielä kolme kilometriä.
Huhtalan suoralla tuulee. Jotenkin aina vastaan. Helkatin peltosuorat! Miten jossain Lapualla voi asua?
Ullan kaupalla palaa vielä valot. Kilometri. Jaksaisko juosta ihan kovaa lopun? Ei ehkä jaksa. Nälkäkin on. Kotona on varmaan jotain mikrossa lämmitettävää ruskeaa kastiketta. Eikä limsaa varmasti. Perkele.
- Nykkö vasta kotona?
- Ei sieltä nyt ihan puolessa tunnissa juokse!
- Eihän sieltä ole kymppiä enempää.
- Varmasti on! Ja juoksin kerran pururadan ympäri.
- Sammutikko valot?
- Kyllä. Meen nyt syömään.
- Siellä on kastiketta. Vie puita mennessäs!
Yllätys.
---
Katteluskylä tai Kattelus. On kauempana kuin Pollarinkylä eli ihan järkyttävän kaukana. Pollarissa on maanviljelijöitä ja Katteluksessa ei mitään.
Vaikka olin jo "iso poika" oli pimeillä kyläteillä juokseminen vähän pelottavaa. Varsinkin tuolla suunnalla oli karhuja ja huhuttiin olevan susiakin. Nykyään siellä varsinkin niitä on. Varsinaiset hirviöt ei niinkään pelottaneet.
Tällaisia ne kuitenkin oli pitkät lenkit tuolla. Ja lenkin mitta oli muuten 16 km aka "reilu kymppi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti