Ens vuonna sitten... -blogi on ollut hiljaiselolla kauan. Sille on syykin. Ajanpuute ja juoksun puute. On ollut aika paljon sensorista ongelmaa jalan hermotuksessa. Homma on mennyt niin pitkälle, että aivot lienee oppineet kaavan, jolla kipu tuntuu, vaikkei sille syytä olisikaan.
Juoksu ei siis oikein onnistu. Olen kuitenkin prosessissa, jossa homma paranee. Hitaasti. Todennäköisesti puhutaan vuosista. Tässä on menty jo eteenpäin, mutta pystynkö vielä juoksemaan niin sanotusti täysiä, on vielä arvoitus. Eikä päällimmäisenä mielessäkään. Kunhan nyt pystyy jotenkin juoksemaan, ovat asiat ihan kelvollisesti.
Tässä kun on taisteltu ja tuskailtu yhden elämäni ison tragedian - kovaa juoksusta luopumisen kanssa, olen käynyt läpi vanhoja juoksupäiväkirjoja ja tarinoita niiden merkintöjen takana.
Aion niitä jollain tahdilla kirjoitella tänne. Ainakin itse pääsen niihin fiiliksiin, jotka minulle juoksuhommissa ovat olleet tärkeitä. En ole Kawauchi enkä Murakami, mutta sentään jälkimmäistä kovempaa olen juossut.
Soi: Iron Maiden - The Loneliness of The Distance Runner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti