Jäissä

Maa on jäissä, mutta niin on mieskin.

Lauantaina kävin lenkillä. Tai oikeammin lähdin lenkille. Juoksin kilometrin, kunnes vasen jalkaterä/pohja kipeytyi. Aluksi tuntui, että siellä on joku kivi. Sitten ei vaan pystynyt askeltakaan juoksemaan. Kävelin pois 1,2km, kesto 15min. Kiva. Nyt se kramppaa viiden minuutin kävelyn jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi saat häntäluun kivun. Nostin kotosalla pyykkikoria kyykistyen reippaasti. Tyttö oli siirtänyt pianotuolia sen verran, että paukautin häntäluuni niin kovaa tuolin reunaan, että taju meinasi lähteä. Silmissä ihan aidosti sumeni.

Tilanne on siis se, että kävellä ei juuri pysty, juoksusta puhumattakaan. Myöskään istua ei oikein pysty. Vesielementtiä pitäisi kokeilla. Tämä kaikki tapahtuu oikein kivasti juuri ennen viikonlopun Vuokatin keikkaa. Oli nimittäin aikomus hiihdellä siellä.

Tonnin juoksu tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta haaveelta.

Vaarojen Maraton 2013 - juoksijan silmin.

"Isi, minne sinä menet huomenna?"

"Isi menee semmoiseen juoksukilpailuun."

"Älä mene. Sinä et osaa Isi juosta."

Aika oikeassa oli tyttö.

Kerrankin edellisenä päivänä kaikki tavarat, geelit, juomat ja kengät oli laitettu valmiiksi. Jopa koiranruoka oli valmiina, ettei tarvinnut aamulla kuin syödä, ja käyttää koira pihalla. AP noukki minut kyytiin 6.58. Rennosti spekuloiden ajeltiin lähes Kolin huipulle asti. AP oli nimittäin Duo-sarjassa, ja sai ajaa auton ylös. Kiitos. Kamat kantoon ja kohti vaatteiden vaihtoa. Hetken päästä sinne pölähti SP ja Sädemies.

Vaikka kamat on kuinka hyvin pakattu, on sääntö että pieni kiireen tuntu tulee. Ihan perinteinen unohdettava tarvike on sakset tai leikkuri, jolla saa chipin nippusiteen katkaistua. Valkovaseliini unohtuu myös helposti. Onneksi Sädemies pelasti.

Tällä kertaa varustelistaa oli tuunailtu edellisistä vuosista:

• Katajan polvitrikoot (Adidas)
• Pitkähihainen juoksupaita (Nike)
• Kompressiosukat (CEP) - On muuten ollut vuodesta 2009 asti. Edelleen puristaa.
• Buff-huivi
• Kengät (Inov8 X-talon 190) - Hyvin piti, paitsi märillä pitkospuilla.
• Juomareppu (Camelback 2l)
• Juoksuvyö (Spibelt) - Olin ennen skeptinen, mutta tähän toimi hyvin. 8kpl geelejä meni taskuun helposti.
• Niken juomapullo taskuineen - Maestrolta lainattu vuonna 2009. Tuskin palautan koskaan.
• Kameratasku (Lowepro) - Känny menee mukavasti, jotain pientä muutakin.

Ravintona:

• Squeezy Energy Forti Drink-urheilujuomaa - Ihan hyvää. Melko mautonta, ja mielestäni jopa toimivaa.
• 5 Squeezy-geeliä - Ei ikinä enää. Pikkuisen pahan makuisia.
• Squeezyn juotava geeli - Ihan hirveää sekin. Vaikutus varmaan hyvä, mutta ei pysty.
• 2 suolatablettia - Näistä oli mielestäni kyllä selkeä apu. Krampit iskivät vasta 34km kohdalla. Eikä muualle kuin ennalta-arvattaviin paikkoihin.
• Merisuolaa - Imeskelin sitäkin välillä. Tuntuu auttavan.
• 2dl Cokista - Ilman happoja. Pahaa sekin, mutta sokeria siinä on.

Alkupätkä 0-6km

Ihan odotettavissa oli, ettei Garminin lötkö ehdi löytää satelliitteja ennen starttia. Puolisen kilsaa myöhässä sain ajan käyntiin. Eipä se tosin sen suuremmin haitannut, olinhan päättänyt pysyä Reimanin kannoilla, ja hänen kellossa pyöri kokonaisaika. 

Alkupätkä on nilkkojen lämmittelyä. Osa poppoosta painaa niin helvetinmoista kyytiä. Olen vuosien varrella ainakin sen oppinut, ettei ensimmäisellä pätkällä juuri ratkaista. Tielle tulin jopa ennen Reimania. Nyyssös-Marko meni ihan liian kovaa jossain edellä. Lemmetty ja joku hovimestari siinä painelivat suunnilleen sopivaa vauhtia. 

Hovimestari oli kloppi joka juosta lönkkäsi ihan asiallisesti puku päällä. Tai puvun takki ja kauluspaita. Kuulemma sen verran arvokas tapahtuma, että näin kuuluu tehdä. Tämä herrasmies sitten läksi kiristelemään vauhtia. Miehen hengityksestä päättelin, että tulemme vielä myöhemmässä vaiheessa tapaamaan. Näytti alkuvauhti sen verran reippaalta.

Jauholanvaara 7-17km

Polulle mennessä otin geelin. Ei herkullista, muttei vielä kamalaakaan. Tällä kertaa seurasin esimerkkiä ja kävelin jyrkät mäenpätkät. Vauhti ei muutenkaan ollut kova, mutta mitäs sitä yksin tempomaan. Sädemies oli vähän kauempana takana tulossa. Saavutti koko ajan, mutta en siitä huolehtinut. Tiesin miehen olevan kunnossa. Jossain alamäessä joku mies, iältään vajaa 50v, rynni metsän kautta ohi. Veti siinä hullut turvat, ja totesi että  "haluaa juosta alamäet kovaa". Liekö sitten järkevää, kun ainakin pari kolme kertaa kaatui matkalla juuri noissa ohitustilanteissa.

Niin paljon join etukäteen ja matkallakin, että luonto kutsui hiukan ennen Lakkalan tilaa. Lakkalan kohdassa sain letkan helposti kiinni. Siinä oli kymmenkunta ukkoa. Nimeltä tunsin muutaman. Reiman, Lemmetty, Miikkola. Jari ei niinkään kovalta vastukselta tuntunut, mutta Reiman ja Miikkola vähän hirvitti. Sitkeitä sissejä molemmat.

Kiviniemi kun oli parin kilometrin päässä, nykäisin Reimanin rinnalle ja kärkeen. Vesistönylitystä ajatellen halusin vähän eroa, ettei ruuhkaannu. Suppean polkujuoksentelun jälkeen teki myös hyvää vähän muuttaa rytmiä. Hyvin helposti tehtiin Reimanin kanssa reiluhko ero seuraaviin, ja pääsimme ensimmäiseen veneeseen.

Kiviniemi-Jero 18-30km

Terävästi pomppasin rantaan pitäen reippaan tahdin yllä. Join mukin vettä, ja jatkoin juoksua. Nyt oli Sädemiehen antauduttava ureoimaan. Pidin lyhyen tieosuuden verran itselleni helppoa vauhtia. Reiman taisi jo huolestua, että näinkö kovaa aion mennä. Hiimailin kuitenkin metsään päästyä, ja Kaitsu sai kiinni. Näillä seuduin otin myös ensimmäisen kahdesta suolatabletistani. Se friskasi huomattavasti.

Hovimestarihan se sieltä tuli selkä edellä vastaan. Kuuleman mukaan oli nesteytys epäonnistunut pahemman kerran. Hetken mukanamme roikkui, sitten tuli nouto. Reiden lähentäjät alkoivat muistutella kireydestään. Jutut vähenivät muutenkin. Keskittyminen oli enimmäkseen polussa.

Vaeltajia oli edellisiin vuosiin verrattuna reippaanlaisesti. Varsinkin tällä pätkällä. Ryläyksen laavun tietämille, inhoamallani pitkospuuosuudella, lensin perinteisesti perseelleni. Siinä ei mennyt kuin tovi noustessa, mutta Reiman pääsi hyvinkin sen 50 metrin päähän. Olo ja voimat olivat kuitenkin hyvät, joten tiesin saavuttavani hänet uudelleen. Näin kävikin, ja hetkessä olimme Jeron tieosuudella. Veikkaisin, että oli helpoin Ryläyksen pätkä ikinä.

Jero-Rantatie 31-40km

Jeron jälkeen meni nelisen kilometriä siihen, kun se kuuluisa puristava tunne iskeytyi toden teolla pitkiin lähentäjiin. Alamäet ja tasaiset ei mitään ongelmaa, mutta pienikin ylämäki teki etenemisestä tuskaa. Toivoin, että jäisi vain lyhytaikaiseksi. Reiman kuitenkin meni menojaan. Huusinkin hälle, että "anna mennä vaan!" Ei tainnut kuitenkaan enää kuulla. Toivoin tielle pääsyn tällä kertaa helpottavan tuskaa.

Juoma-asemalla huitaisin vesimukin naamaani ja kaivoin kofeiinia sisältävän nestegeelin repusta. Se oli totaalisen järkyttävää kamaa. Se tehosi, mutta hyvää ei ollut. Tie kulki kohtuullisesti. Näin Sädemiehen keltaiset trikoot edessäni, noin sadan metrin päässä. Paljon siellä oli muitakin vaeltajia. Mike sieltä raahusti ohi. Ylöspäin ei ollut jakoja. Onneksi alkoi se ruohikkoinen alamäkiosuus. Pysyin siinä ihan mukavasti Miken kannassa.

Rantatie on edelleen koko reitin paskamaisin osuus. Soraa ja pitkiä suoria. Ei toimi. Tällä tiellä kävelin ensimmäisen kerran. Oli pakko. Kipu oli sen verran tuhoava. Pirullista sinänsä, ettei sellaista energian loppumisen tunnetta ollut ollenkaan. Etukäteen heikoilta tuntuneet pitkät lähentäjät vain olivat tulleet tiensä päähän. Odotin lyhyttä pyrähdystä laskettelurinteessä. Sieltä se tuli. Itseäni tuo lenkki inspiroi. Ylämäki on raskas kyllä, mutta alamäki tuo toivottua vaihtelua soratien jumitukseen.

Tahkosin jonkun kanssajuoksijan kanssa sijoitusta vaihdellen. Hänen jalkansa esti alamäen juoksemisen, omani ei kestänyt ylämäkeä. Rantatielle palatessa olo oli aika mukava. Tiesin, ettei ennätykseen tultaisi. Kohtuulliseen suoritukseen kuitenkin.

Satama-Maali 41-43km

Minua pelotti tuon hepun ylämäkivoimat. Riskillä ajattelin luukuttaa tien alamäen kovaa. Vauhti olikin Garminin mukaan 3.40/km. Ihmiset kannustivat jatkamaan samalla vauhdilla lopun mäkiosuuden. Paskanmarjat. Jaksoin kyllä taistella kipua vastaan mäen puoliväliin, mutta sitten nivusista vain loppui potku. Juoksin loivemmat osat, mutta jyrkkiin ei pystynyt.

Viimeiset tappotöppyrät ei taittuneet mitenkään. Mietin mielessäni kuinka helvetin hiljaa ihminen voi kävellä. Sisäreisiin sattui niin paljon, että oikeasti meinasi taju lähteä. Energiaa oli edelleen ihan hyvin. Ketutus ja kipu muodostivat sellaisen duon, että kannustajien kuvista voi kukin lukea tunteet. Tosin ilman lopun kannustusta ei olisi tullut edes sitä 20 metrin raivokiriä, joka nyt tuli. Fincken sanojen mukaan katse oli aika zombimainen. Maalissa ajassa 4:33.21. Sijoitus 16. Keskivertosuoritus. Ei tyydytä.

Orastavaa tuskaa. @AP Kaivosaari

Ilon kautta. @Tuukka Turkka

Juoksun jälkeen

Andy numerolappu rinnassa. @AP Kaivosaari

Tällä kertaa ei ollut heikko olo. Tokihan se paha olo pysähtymisestä tulee, mutta ruoka maistui ja otin väkisin banaanin, cokista, myslipatukan ja mustikkasoppaa. Siitä saunaan ja syömään. SP oli voittanut aivan järkyttävällä vauhdilla. Ei vaan pysty ymmärtämään. Tosin vielä vähemmän ymmärrän ultraajia. Ja kaikkein vähiten Auvista, joka sunnuntaina jo ultran jälkeen laittoi kuvia maastopyörälenkiltä. Tietty.

Ehkä kuitenkin omassa juoksussa olisi jotain pitänyt tehdä toisin. Mielestäni lähteä kovempaa. Jalat olisivat krampanneet kuitenkin, mutta aika olisi ollut parempi. Ehkä aamulla pitäisi syödä ihan ruokaa, ettei tarvitsisi geelejä - varsinkaan pahoja - kiskoa noin paljon. No, ei voi mitään. Ensi vuonna luulen osallstuvani Lidingön 3-kympille. Vaaroilla ehkä katsojana.

Kiitokset

Kotiporukoille, Finskelle spekuloinnista, Ranelle sisäreisien elvytysyrityksestä, Reimanille hyvästä seurasta siihen asti kuin se kesti ja Karsulle kisasta.

Peesailen ekat 40 kilsaa ja lopussa sit ohi.

Ennusteissa ovat kertoneet, että lauantaina satais reilu nelkyt kilsaa Kolin polkuja. Pitääköhän paikkansa? Vuosien tuoman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että ennusmerkit sille on olemassa. Tässä on pari viikkoa ollut havaittavissa spekulaatiota ilmassa.

Tänä vuonna en ole viitsinyt edes kahlata osanottajalistaa läpi. Siellä ne on samat jampat kuitenkin. Kärki menee kovaa, jälkijoukko hiljempaa. Jos sataa on liukasta, jos ei sada, on kuivaa. Ihan perus. Sellaisen metatutkimuksen kuitenkin tein noista edellisistä Vaarojen juoksuista, että pääsääntöisesti olen lähtenyt liian kovaa, hyytynyt Kolinvaaran jälkeen ja tullut tasaisen hitaasti Jerolta maaliin. Paha olo on tullut puoli tuntia kisan jälkeen.

Fincke päivittelee huonoa kuntoa ja unettomia öitä. Kertoo lähtevänsä minun ja Sädemiehen peesiin. Just just. Kun Duo lähtee tänä vuonna samaan syssyyn liikkeelle, niin SP tönkii AP:n kantaan jotain 4min/km ja me Reimanin kanssa kuullaan lossin luona Bögeltä, että SP meni vartti sitten. 

Mie meinasin nyt oikeasti lähteä hiljaa (kiristän sitten heti tiellä ihan ylikovaa...) ja peesailla Reimania (...en kuitenkaan kestä katsella sen rumia trikoita). Rennosti lossille (ihan pyörtymisen partaalla kun vauhti seisahtuu) ja Jerolle asti nätisti sen kannassa (yritän tiellä irti ja hyydyn Kolinvaaralle). Viimeisen juottoaseman kohdalla koitan pitää tekniikan hyvänä ja vauhdin yllä (sisäreidet täyskrampissa kävelen 5min ja hölkkään ontuen puoli). Ennen Kolin satamaa suhaisen ohi (Reiman on jo maalissa) ja vedän pohjat loppunousuun (kävelen koko mäen, noin 10 menee vielä ohi). Maalissa pitäis olla vielä ihan suht hyvävoimaisena (SP on varoittanut ambulanssin paikalle) ja lähden sitten saunomaan ennätyksen tehneenä (olen tiputuksessa pari tuntia).

Eli hyvin luottavaisin mielin ollaan reissuun lähdössä. 

Merisuolaa ja muurinpohjalettuja.

Aloitan omaperäisesti: Vaarojen maraton lähestyy. Sen verta treeni on nostanut urheilijan asennetta, että yksi hierontakin on käyty. Jalat hyvät, lapojen väli jumissa. Se on tätä istumatyöpaskaa.

Polkuja olen tallannut, jopa lihaskuntoa iltaisin tehnyt. On uudet kengät ja urheilujuomaa. Aivan vallattomaksi meinaa mennä. Olen jopa säästynyt flunssalta, vaikka lounasseura on yrittänyt sitä minullekin tarjota. Lasken, että tässä on tehty kaksi erinomaista harjoitusta. Ensiksi 30km Herajärven maastoa hiihtäjän ja suunnistajan kanssa. Kiireisiä miehiä. Ei olisi saanut edes kenkiä solmia. Opettelin ukoilta maastoaskelta. Ja eihän sitä tiedä vaikka tarvis tasatyöntöä Ryläyksen tasaisemmilla pätkillä. Usko huippusuunnistajien suunnistustaitoon kyllä hiukan horjui. Selkeätä polkua juostiin paikkaan, jossa ei polkua enää ollutkaan. Taitaa nuo suunnistuslähetykset olla käsikirjoitettuja. Onneksi hiihtäjä osasi tielle takaisin.

Tuo kierros oli hyvä muistutus siitä, ettei kannata ihan hullua laukkaa liikenteeseen lähteä. Voipi tulla taksikeikka.

Toisen napsuttelin tänään. Paikallinen underground-hölkkä Noljakan Nylkytys järjestettiin juurikin tänään. Vähän myöhään sain tiedon tapahtumasta, mutta sen verran, että aioin osallistua. Matkana oli 22km, joka oikeasti oli GPS:n mukaan aika tarkasti se puolimaran mitta. Tarkoituksena oli juosta siellä VK-alueen tuntumassa. Aika hyvin se siellä pysyikin. Keskisyke 171. Aika 1.26,09.

Itse en oikein nauti kisoissa sellaisesta vauhdin sahaamisesta. Trendi meni vähän sellaiseksi viiden kilometrin jälkeen. En sitä jaksanut katsella, joten nappasin ysistä kymppiin 3.35-kilsan. Kovaahan se ei ole, mutta kyllä se tuntui tepsivän. Tästä eteenpäin sain juossennella yssisseni. 

Aika helppoa oli. Takareisi vähän jökitti 17-18, mutta viime kilsoille asetettu pitkä ylämäki jotenkin laukaisi sen paremmaksi. Tapahtumassa oli aitoa kotikutoisuutta. Osallistumismaksua vastaan sai makkaraa, saunan, nokipannukahvia, pullaa, banaania ja muurinpohjalettuja. Palkinnot jaettiin pärstäkertoimella eli jakaja arvioi, mikä palkinto kellekin saattaisi sopia. Melko helposti vaihtaisin kaikki pokaalit, mitä kilpailuissa jaetaan tuohon nokipannukahvi-muurinpohjalettu-comboon. Tulokset näkee sitten netistä. Pölynkerääjiä ei kotona varsinaisesti kaivata lisää.

Kisassa testasin kramppeja vastaan myös uutta asetta. Merisuolaa. Kolme kilometriä ennen maalia, otin pari murusta kielen alle. Se tuntui kyllä tehoavan. Voi olla henkistä, mutta varsinkaan tuolla 4,5h:n Vaarojen maralla ei oikein maistu perusjutut. Tuo pelkkä suola voisi toimia. Katsotaan. 

Loppuaika vaan juoksennellaan. Viikon päästä Pohjanmaalla voisi tosin käydä testaamassa, miten kotikylän pururadan tonni kulkee. Samahan se oikeastaan on, mitä tässä loppuajan tekee. Pahalta se Kolin satamassa kuitenkin tuntuu.

Se ei oo ku juosta vaan!

Sitähän tosiaan tuli tällaista blogia pidettyä... Pitäisköhän aktivoitua sen suhteen? Aina se tulee mieleen kun Vaarojen mara lähenee. Otetaan tällainen totuttelukirjoitus. Mitäs tässä nyt onkaan tapahtunut... Oli Eliittikisat, SM-viestit, vähän muuta kiirettä.

Kuukausi on Vaarojen maratonille aikaa. Sitä varten olen käynyt vähän lenkillä. Ehkä vähän paremmin kuin viime vuonna. Painoa on nyt vähemmän, ja uudet kengätkin tuli hankittua.

Kesä on ollut sellaista lentoa, ettei kisoja paljonkaan ole tullut. Hölkkiä muutama ja ihan yksi kokonainen ratakisa. Ahvenisen Hölkkä, jossa aika huonompi kuin pari vuotta sitten. Hevonkuusen Heinähölkkä, joka extempore meni 15 sekan päähän reittiennätyksestä. Kuula-hölkkä Alavudella, joka sekin jäi kaksi sekuntia reittiennätyksestä. Sapsun testitonni (950m) omaa ennätystä 2.35 sivuten. Lieksan pm-kymppi, jonka virallinen aika oli 36.49 jotain. Matkan paikkaansapitävyys on itselleni vielä epäilyn alla... 

Jollain lailla on lenkkiä nyt lompsittu. V:n kanssa kärrylenkkiä ja vähän reipasta juoksua. SP:n kanssa olisi tarkoitus kerran käydä Kolilla fiilistelemässä. Pari parin tunnin lenkkiä tarvis ja sitten polkujuoksua. Jos vielä sais pienen voimakuurin lantion seutuun, olisi edellytykset juosta Kolin lenkki ilman tiputusta.

Juoksun kulkupuolella on selkeää etua tuoneet iltakävelyt koiran ja V:n kanssa. Tekee myös "vanhalle" hyvää katsoa, miten helppoa on 2-vuotiaan juoksu. Jos joku ihmettelee jaksaako 13-vuotias juosta kaksi kierrosta kenttää ympäri, voin kertoa, että 2-vuotias jaksaa juosta koko ajan höpöttäen kaksi kilometriä. "Se ei oo kun juosta vaan!", sanois Olli "Olapade" Toivola.

Kyllä se tästä lähtee. Käsistä.

Suomi-räppiä ja nu-metallia. Jos vuonna -03, joku olis kertonut minun linkittävän tällaisen nettiin, niin...

Final Kalevi 2013

Niin se vaan menee, että näillä näkymin rahaa liukuu pääkaupunkiseudulle. Jos jostain voi olla vähääkään onnellinen, niin koko palkintokolmikolla on kestävyystaustaa mukavasti. Toisaalta osallistujalistaa selanneena olisi aika epätodennäköistä jos EI olisi. Tarkastakaa itse, mutta tässä lopullisuutta.

Ps. 21 lajissa tehtiin kovempi voittotulos kuin vuonna 2004. Lajeja on 41. Ihan hyvin kuitenkin.

Kalevin Kisat 2013 - lauantai

Profeetan profetiat ovat osuneet aika kivasti oikeaan. Tokikaan tuo ei loppuun asti tule pitämään. Hiukan pistää epäilyttämään, kun kärki on pakkaantunut jollekin parin kilsan säteelle...

Kalevin Kisat 2013 - perjantai

Oudolta näyttää perjantain jälkeen. Johdossa on vikaa. Tosin vikaa on vähän järjestäjien numeroinnissakin. Esim. Milla Kelo oli numeroitu ykköseksi vaikkei todellakaan ihan ekana ollut viime vuonna. Tämä nyt sitten hämäilee tuolla veikkauksessakin vaihtoehtona, mutta nerot ovat tietty tämän tajunneet. Katajalaisittain aivan hyvä puolituntinen mahtui tuonne loppuiltaan...

Joo hep.

Kuukausi vilahti melko vilkaasti silmien ohi. Maratonin jälkeen työsektorilla oli Eliittikisat. Nipin napin sektorissa pysyivät myös Sm- ja pm-maastot.

Sm-maastoissa aika meni seisoskellessa ja pienempien perään katsellessa. Tulihan tuo sitten itsekin rimpuloitua se nelonen. Heikko oli oma suoritus. Kun ei treenaa, niin ei keuhkot pölyävän maan ja ilmatilan altistamina kovin kivasti toimi. Ja kun ei ole treenannut, ei odotuksetkaan voineet korkealla olla. Hiukan silti harmittaa se, että ikivastukset Saarelma ja Stenbäck loistivat poissaolollaan. Ankeahko juoksu. Tässähän alkaa olla Aholan Asmon raiteilla.

Pm-maastoihin lähdin prima vista. "Jaa, ne on tänään. Menisköhän juoksemaan?" Ihan siedettävästi siellä tossu liikkui. Jack Wolfskin lähti "rauhallisesti" 3.05/km, joten varsinaista vetoapua ei oikein ollut. Reittinä Lykynlammen polut, metsät ja purut. "Tasainen reitti" ei sitä itselleni ihan ollut.

Viikko tämän jälkeen olikin vuoro jo perinteisen Kunniakierros-tapahtuman. Yhtä lailla traditionaaliseksi on käynyt tapani juosta siellä 10km kovaa. Oinonen laputteli kaverina vanhoilla päivillään kolmen tonnin cooperin. Sitten kiristelin vauhtia sen verran, että loppuaika tenavia kierrelen tuli olemaan noin 37.20. Sepä ei ole kummoista kyytiä se. Chef Änkyrä haastoi tässä taaannoin ratakympin vetoon. Minun pitäisi voittaa miestä 3,5min ratakympillä. Taisin lyödä aika huonon vedon. Pitää sitä silti yrittää. 

Tämän jälkeen meni sitten pari viikkoa Eliittikisoja järkkäillessä. Järjestelyt toimivat ihan mainiosti. Sää ja Ruuskasen pojan loukkaantuminen vain verotti yleisömäärää ihan liikaa. Joskus tulee sään osalta huono vuosi. Sille ei voi mitään. Mikä lie todennäköisyys sille, että kuudet kisat on järjestetty, ja niistä neljän aikana on ollut ukkonen ympärillä pyörimässä?

Mutta urheilijoiden huonosta palvelusta ei Joensuun Eliittiä voi kyllä syyttää. Sanoo siihen sitten kuka tahansa ja mitä tahansa. Urheilijoiden ehdoilla pyritään menemään, heille pyritään tarjoamaan sellainen kilpailu kuin haluavat sekä mahdollisimman hyvät olosuhteet valmistautua kilpailuun. Joku ihmetteli, miksi Joensuussa juoksee "kansallisen tason rämpijöitä". Siksi, että nämä "rämpijätkin" ovat tärkeitä urheilijoita.

Hirvos-Katri on ollut kevään aikana työharjoittelussa Katajan toimistolla. Tällainen lyhyt harjoittelupätkä sisäpiirissä, juuri Eliittikisojen aikana on aukaissut urheilijan silmiä melko lailla. Tekisi hyvää kaikille urheilijoille. Aika vähän näkyy ulos siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kasattaessa tämän kokoluokan kisaa.

Eilen kävin ensimmäisen suunnistusreissun. Kerrankin löytyi rastit ihan siedettävästi. Metsäaskel vaan oli hiukan hakusessa.

Loppuun synteettistä sekoilua.

Tee se itse-maratontapahtuma

Simppeli resepti maratontapahtuman luomiseen 500-1000 hengelle.

• Keksi ajankohta - ei päällekkäisiä tapahtumia, varsinkaan juoksu-sellaisia, ei juhlapyhiä, eikä koulujen päättäjäisiä, ei mm-finaaleja, eikä huonia keliä
• Keksi reitti - vähän tienylityksiä, vähän risteyksiä, vähän liikennevaloja, vähän mutkia, sulana keväällä, ei kovin tuulinen, ei kalteva, yleisön seurattava, tasainen, nopea, kaunis, oikean mittainen
• Keksi nimi - yksinkertainen, jopa tylsä. Kunhan kuvaa missä ja mitä.
• Keksi matkat ja sarjat - sopivasti, myös lapsille, ei liikaa sarjoja, ei liian vähän.
• Keksi aikataulu - kaikki yhtäaikaa vai matkat eri aikoihin, miten ei tule törmäyksiä.
• Keksi hinta - kattaa kulut, ei liian kallis, ei liian halpa, tee maksuportaat, mitä enemmän saat aikaisin ihmisiä kiinnitettyä, sen varmemmin tapahtumasi onnistuu

Keksimisen jälkeen aletaan hakemaan.

• Hae tapahtumalupa - poliisilta, kerro kaikki mahdollinen ja yleensä mahdoton, tärkeimpänä järjestysmiehet.
• Hae teidenkäyttölupa - kaupungilta, selitä risteykset, selitä liikennemäärät, selitä kuormitus käytöstä, valtatiet ELY-keskuksilta
• Hae tilojenkäyttölupa - tienvarsimainontaan, tapahtumalle, mahdollisesti parkkeeraamiselle

Sitten ruvetaan luomaan.

• Luo nettisivut - informatiiviset, selkeät, helposti löydettävät, kerro kaikki mahdollinen alkaen siitä, mitä linkkiä pitää painaa
• Luo ilmoittautumisjärjestelmä - ota omia sähköpostiviestejä tai hommaa sähköinen systeemi, pidä kirjaa maksaneista.
• Luo mainosmateriaali - lehtimainokset, tienvarsimainokset, flyerit, julisteet

Tässä vaiheessa alamme hankkimaan.

• Hanki toimitsijat - osaavia, ennenkin juoksutapahtumia tehneitä, juoksusta tietäviä, itseohjautuvia.
• Hanki palkinnot - osallistumismitalit, mahdolliset pokaalit, arvontapalkinnot ja tuotepalkinnot
• Hanki kilpailunumerot - oikea määrä, oikea koko, riittävästi, hyvää materiaalia
• Hanki tuotepussin sisältö - ilmaiseksi, maksaen, tukusta, ei liikaa, ei liian vähän, jotain mikä käy kaupaksi juoksun jälkeen
• Hanki tulospalvelu - chipit tai muu systeemi, hommaa majoitus, sovi ajat milloin tullaan ja mitä jaetaan
• Hanki ensiapu - osaavia henkilöitä, riittävällä varustuksella ja tarpeeksi
• Hanki äänentoisto - kisakeskuksen oma tai ulkopuolelta hankittu. Testaa se.
• Hanki liikenteenohjaus - omasta väestä tai ulkopuolelta
• Hanki järjestysmiehet - omasta takaa vai ulkopuolelta, kouluttaako itse, vai maksaa korvausta
• Hanki urheilujuoma - Yritä yhteistyösopimusta tai osta ja sekoittele itse.

Välillä kannattaa myös tarkistaa.

• Tarkista reitti - onko remontteja tulossa tai tullut, onko jossain rakennustyömaa
• Tarkista tilavuokrat - onko jokin tapahtuma "jyrännyt" teidän varauksen, toimiiko kaikki
• Tarkista äänentoisto - vaikka se toimi viimeksi, se todennäköisesti ei toimi enää
• Tarkista ilmoittautuneet - ovatko maksaneet, paljonko on tulossa, riittääkö tuotepussin sisältö, riittääkö mukit.
• Tarkista toimitsijoiden määrä - onko joka paikalle, onko varamiehiä?
• Tarkista palkinnot - oikea määrä, kaikille sarjoille, ehjiä?

Viime hetket ennen tapahtumaa.

• Jos ehdit mene ajoissa nukkumaan. Viimeisinä päivinä et ehdi.
• Varaa pakettiauto tavaroiden kuljetuksiin.
• Varmista toimitsijat. Milloin tulevat ja mitä tekevät. Kuka vastaa heidän tekemisistään.
• Tee tukkutilaus. Paljonko meni viime vuonna, paljonko nyt menee?
• Varmista tulospalvelun saapuminen.
• Tee osallistujainfo. Mitä, milloin, miksi?
• Pussita tuotepussit. Laita chipit ja ohjeet kirjeisiin.
• Tee numerointi ja ilmoita tulospalvelulle.
• Tee radanmerkkaus kalkilla ja merkkausnauhalla.
• Siisti kilpailukeskus ja tee siitä selkeä.
• Mieti miten ihmismassat kulkevat ja suunnittele kulkureitit järkevästi. Ei ihmisiä juoksureitille.
• Suunnittele palkintojenjako ja aikatauluta se.
• Vie tavarat kisakeskukseen. 
• Osta sivuleikkureita chippien poistoon.
• Laita ihan helvetisti vaatetta. Aina toimitsemishommissa on kylmä. Kesälläkin.
• Hommaa riittävästi toimitsijoita myös purkuun.

Tapahtuman aikana.

• Yritä hoitaa kaikki, mutta yksi asia kerrallaan.
• Asiakkaat ovat joskus hankalia. Ole ystävällinen, vaikka et ehtisikään heidän asiaansa hoitamaan.
• Jos et itse tiedä, ohjaa eteenpäin.
• Jos et itse ehdi, varmista että joku tekee. 
• Muista juoda ja syödä.
• Käy kiertämässä eri pisteitä, että näet homman toimivan. Joku saattaa myös etsiä sinua.

Tapahtuman jälkeen.

• Pura alue.
• Siivoa. 
• Ota kaikki mukaan.
• Kirjaa ylös paljonko mitäkin tarviketta meni tänä vuonna.
• Kerratkaa järjestelytoimikunnalla mikä meni hyvin, mikä huonosti, minkä voisi tehdä paremmin.
• Kerää palaute. Vastaa siihen. Selitä, miksi joku tökki.
• Kiitä toimitsijoita.

Tässä olisi pintapuolinen raapaisu, siihen mitä maratontapahtuma vaatii. Näihin kun alkaa laittelemaan tuntimääriä perään, niin muodostuu melkoinen rupeama. Tästäkin varmaan jotain puuttuu vaikka tämä on vain pääsihteerin näkemys ja toimintalista.

Jotain ihan muuta...

SM-maastot lähenee ja kunto alkaa olla pohjiin nähden aika tapissa. Tänään alle 3.20-vauhti tuntui ihan siedettävältä. Ei helpolta, mutta toteutettavalta. Kunhan ei viimeiseksi jää. Nelkulla siis. Loppuun aika möyhivä bluesrenkutus.

Kärkihanke

Hetkinen. Minähän olen Helsingissä. Lentokentän kahviossa. Kahvi maksaa liikaa, Idols-Hevi-Ari huutaa vieressä liikaa. Eliittikokous on takana. Liikaa yleisurheilua yhdelle päivälle ja yhdelle päälle. Pitää siis kirjoittaa, että saa päätä tyhjäksi.

Kunto tai ainakin kulku on ollut kumman hyvää. Alle 3 minuutin tonnia ei ole hetkeen tarvinnut harjoituspäiväkirjaan kirjoittaa. Isä sanoi 30 täyttäessäni, että "tästä eteenpäin tulokset sitten huononee." Joo, jollain tasolla voin tämän allekirjoittaa. Ainakin palautuminen on selkeästi hitaampaa. Toisaalta tulee treenattua laadullisesti järkevämmin.

Treenikaava on viime aikoina ollut jotain allaolevan kaltaista:
- Juostaan kaikki kovat
- kevyet voi juosta jos ehtii
- pitkä lenkki voidaan korvata lepopäivällä
- verryttelyt voi jättää tekemättä
- vesijuoksu korvaa hieronnan
- joka viikko pitää tulla yli 20km juoksua

Tuota katsellessa joku säälistä tätä lukeva voi siis huomata, että edellytykset täysipainoisen kisakunnon saapumiseen ovat olemassa. Eräänlaista blokkiharjoittelua siis. (Suunnistajat:saa kopioida.) Olen antanut itseni huomata muutaman Vänskän treenin läpikäyneenä, että kimmoisuus on kokonaan kadonnut ominaisuusrekisteristä. Toki sitä paljon ole ollutkaan. Jos noilla kimmotreeneillä saa edes korvien välin olettamaan, että kimmahdan paremmin, niin hyvä sekin. Satsaus siis on kova. Paino tippuu, uudet tossut on tulossa ja juon kahvin ilman maitoa tai kermaa. Parempi välttää, koska tölkki on niin tavattoman hidas juoksemaan.

Seuraavaksi katse on portissa 27. Siitä sitten uusin askelin kohti lentokoneen etuosaa ja paremmalla tulokulmalla Joensuun airporttia. Kloussataan keissi.

"...kissankultaa minä sain..."

"Mitä vähemmän treenaan, sen enemmän saavutan."

                                                        - Tomi Pyylampi

Eilen käväisin aamulla juoksemassa 16km kevyttä. Ihan perustavaa laatua oleva kisaan valmistava. Kulku oli matalista sykkeistä huolimatta hyvä. Loppupäivä meni tytön kanssa elämöidessä. Pääasiassa pihalla.

Aamulenkin virkaa toimitti piirtely, palapelien teko ja pyykinpesu. Hiukan sitä varjosti myös pettymys SP:n ilmoituituksesta jäädä kisasta pois. (Eräs tatuioitu juoksija totesikin, että aika usein "sairastuu" ennen tärkeitä otatuksia.) Ammattimaista suhtautumista päivän kisaan kuvastaa myös aamupala: maitorahkaa, kiisseliä, limsaa, maitoa, puoliksi syöty puuro, voileipiä(, joista voi nuoltu pois), suklaata, muutama sipsi ja banaania.

Vähän kiireessä lähdin kotoa. Heitin tytön tädilleen, hain cashia ja ForrestG:lle jakamatta jääneen palkinnon. Kisafiilistä hain tällä kertaa sellaisista metallibändeistä kuin J.Karjalainen ja Gojira. Kisapaikalla ihan riittävästi 45min ennen starttia. Numero kouraan ja verkkalenkki suunnistajapariskunnan kanssa. Otin myös 50m aukkarin.

Startti. Kuva: E.Könönen

Kesä kun tekee tuloaan, on juostava lyhyissä. Ajatus oli lähteä 4min/km vauhtia ja kiristellä jos siltä tuntuu. Kärki meni menojaan Randelinin, Toivasen, Nissisen ja sen toisen J.Karjalaisen toimesta. Eka kilsa 3.50. Vauhti ei päätä huimannut, muttei se kyllä miltään tuntunutkaan. Seuraavat kilometrit olivat jo alle 3.50. Kähkös-Riku huusi, että ota Satu kiinni. Teki mieli vastata, että miksi helvetissä, mutta vastasin korrektisti: "Meillä on vähän eri matkat."

Ensimmäinen kierros oli helppo. Keskityin vain nilkan käyttöön, joka ei vahvimpia osa-alueitani ole. Sitä ei myöskään tukenut jäinen ja epätasainen alusta. Tuulta ei kuitenkaan ollut ollenkaan. Toinen kierros meni hiillostuksen kohteena. Takana roikkui joku, siinä 10m päässä. En ole oikein hyvä juoksemaan peesauksen alla, jos nyt en muutenkaan. Päätin kuitenkin, etten katso taakse. Enkä katsonut.

Viimeinen kierros kun alkoi, jäivät myös hiillostajat. Edessä näkyi häivähdys kilpakumppaneista. Mutta sinnekin oli 400m matkaa. Vähintään. Takana vain hyytyviä juoksijoita. Olin luvannut itselleni kiristää joka kierroksella, joten niin myös yritin tehdä. Ketsun tiellä tuli pieni paino jalkoihin, mutta muuten juoksu oli loppuun asti helppo. Kunnon kiri piti ottaa, että voi edes uskotella itselleen juosseensa tosissaan. 

Maalissa kuulin epämääräisen "...irinmestari saapui maaliin..."-kuulutuksen. Ajattelin, että justiinsa. Nissinen on tullut joskus 5min ennemmin. Jostain syystä Karjalaisen toimittaja tuli mietteitä kysymään. Ihmettelin syytä Simis-Jarilta. "Oot piirinmestari!", hän tokaisi. Hohhoh. Mietteet tästä, voi (toivottavasti ei) lukea Karjalaisesta.

Kulku oli hyvä, mutta en juossut ihan maksimia. Toki kunto edellyttäisi ehkä maks. 1,5min kovempaan aikaan. Kun pm-kisa ei ollut avoin, olin siis mestari. Se on Tohoa lainatakseni täysi vitsi. Varmaan voitan vielä SM-kultaa, jos vähennän harjoittelua. Km-vauhti oli 3.50, että mistään kiidosta ei voitane puhua.

Lopuksi Jiin uutta matskua. Kova jätkä, kova bändi. Erityisesti kiippari Gröhn on aina ollut suosikkejani. Oikeasti olisin halunnut "Et ole yksin"-kappaleen, muttei se nyt toiminut.

"Ekyppiin!"

Tuli käytyä Egyptissä. Pitkä tarina hyvin lyhyeksi, joten kirjoitan sen lyhyen:

Joensuu. Flunssa. Kylmä. Wiski. Hoito. Auto. Vantaa. Huviretki. Pizzaa & hampurilaista? Ei maitoa. Uni. V:n Oksennus. Respa. Uudet lakanat? 2 pyyhettä... Ei unta. Pelko.

Aamupala. Kylmä. Lentokenttä. Baggage Drop 45min. Turvatarkastus 30min. Luppoaikaa 4min. 5h. Perse puutuu. Pahaa ruokaa. Karut maisemat. "En halluu"*100. Sharm el-Sheikh. Saatanan kuuma. Teltan näköinen lentoterminaali. Ulos. Bussi. Hotelli. Ei ruoka-aika. Allas. Kohteliaisuus. Suomalainen. Hämmennys. Jetty = ponttoonilaituri. Zoomattu akvaario. Ruoka. 40 lajia leipää. 100 erilaista jälkiruokaa. Huone. Uni.

Herätys. Suihku. Naurettavan iso aamupala. Uikkarit. Ranta. Hiekkalinnat. Kalat. Keinu. Päiväuni. Ruoka. Allas. Tutti Frutti-cocktail. Olut. Lenkki. Juoksumatto. Ruoka. Kameli. Uni.

Snorklaus. Tuuli. Hai. Delfiini. Mureena. Punainen lippu. Pois vedestä. Perkele.

V:n mahatauti. Paikallinen apteekki. Tujut tropit. Terve. Pillimehu.

Aurinko. Jumitus. Ruoka. Jumitus. Uinti. Jumitus. Lenkki. Jumitus.

Pakkaus. Odotus. Vanha bussi. Outo liikenne. Ei ramppeja. Sotilaslentokenttä. Ei sotilaita. Kiire. Kallis. Nousu. Karkki. Uni. Väsy. Turbulenssi. Komeat maisemat. Pitkä matka. Laskeutuminen. Räntäsade. Tietysti. Aina. Bussi. Hotelli. Sämpylä. TV. Kortesmäki. Paska. Ohjelma. Hanavettä. Uni.

Herätys. Ruisleipä. -15 astetta. 6h ajo. Koira. Koti. Sauna. Uni.

Legendaarinen keskustelu reissulta:

Juoksentelin iltaisin hotellin omaa rantatietä ja kuntosalin juoksumatolla. Joka ilta samoihin aikoihin vastaan tuli viisissäkymmenissä oleva herrasmies NWOBHM-paita päällä. Torstai-iltana hän sitten uskalsi tulla juttusille.

Ukko: "Hi, are you Britt or Finn?"
Minä: "Finn, why you ask?"
Ukko: "I've been here for 6 weeks, and only Finns and Britts run fast."
Minä: "I don't run fast, I'm Slower Wave of Finnish Distance Running."
Ukko: "You run under 5min/km and it is fast. Yankees walks. They are so damn fat."

Se oli kovin rohkaisevaa. Mies oli kuulemma läpsinyt aikoinaan mailin pari sekkaa päälle 4min. Eli juoksija-ainesta. Tiesi/muisti Paunosen, että oli se vähän seurannut.

Muutenkin suosittelen Sharm el-Sheikhiä, jos rantalöhöily kiinnostaa. Edes tuo viiden tähden hotelli ei ollut kallis, ja palvelu melkomoista. Ruoka samoin. Jos sukellus kiinnostaa, niin akvaario on komeampi kuin Kähärin hammaslääkärissä.

Hotellinäkymä ja joku pikku jolla.

Nyt sitten alkaa treeni SM-maastoja varten.

Ystävänpäivät.

Tuli tuossa männäviikolla kirjoiteltua vastinetta eräälle eläköityneelle urheilutoimittajalle. Hiukan on miehellä aina ollut provosoiva tyyli kirjoittaa, mutta tällä kertaa juttu oli tarkoituksetonta dissausta (=oli hieno slangisana noin 5 vuotta sitten). Linkin takana tuo herran alkuperäinen juttu ja sen jälkeen meikäläisen vastine.

Nikun alkuperäinen juttu.

"Simo Nikula, otit Ilkan yleisönosastossa 9.1. kantaa liikunnan harrastamisen ja fyysisen kunnon negatiiviseen kehitykseen. Moni varmasti osaa ottaa kirjoituksesi tarkoituksellisena provosointina ja piikittelynä. Kuitenkin sille osalle, joka ei varsinaisesti ole urheilun – ja varsinkaan yleisurheilun – sisäpiirissä, voi jäädä tarpeettoman huono käsitys yleisurheilun nykytilasta.

Tilastopaja on erinomaisen laaja tietokanta. Halutessaan tai kapeakatseisuuttaan voi sitäkin selailla kuin piru Raamattua. Olit kirjoituksessasi ottanut ”tulevien konttaajien” tarkasteluun sarjan P14 ja tuhat metriä. On totta, ettei kyseisellä matkalla ole kyseisessä sarjassa top 10 -listalle päästy.

Tonnia juostiin aikanaan kovaa. Tämä sarja ja matka eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Nykyään 14-vuotiaat juoksevat useammin 800 metriä. Tällä matkalla top 10 -lista koostuu seuraavasti: 2010-luvulla on tehty kaksi aikaa, 2000-luvulla neljä, 90-luvulla kaksi, 80-luvulla yksi ja 70-luvulla yksi. Eli 60 prosenttia on juostu aikavälillä 2000–2012. Ei niin huonosti, vai mitä? 1 500 metrin esteissä välillä 2000–2012 juostu kuusi aikaa.

Etten itsekin sortuisi liian kapeaan otokseen, otetaan tarkasteluun myös 13- ja 15-vuotiaat. 800 metrillä 13-vuotiaiden kaksi kärkiaikaa on viime vuodelta. Teodor Franzell alitti entisen kärkiajan yli 3,5 sekunnilla. (Itse asiassa taitaa olla tilastopajassa ajat väärältä matkalta.) Neljä ajoista on juostu 2000–2012. Saman ikäluokan 1 500 metrin kärkitulokset ovat yhtä lukuun ottamatta juostut 2000-luvulla. Pari vuotta vanhempina eli 15-vuotiaina ovat juosseet itseään kaikkien aikojen top 10 -listalle vuosina 2000–2012 seuraavasti: 800 metriä kaksi, tuhat metriä kaksi ja 1 500 metriä neljä.

Pidemmän matkan juoksijoista 1997 syntynyt Alajärven Ankkureiden Antti Ihamäki juoksi puolimaratonin 14-vuotiaana 1.27.10 ja viime vuonna 1.17.57.

Pituudesta mariseminen on jo sinänsä absurdia. Onhan Jalasjärveltä lähtöisin oleva Eero Haapala ehtinyt hallissa pompata uuden Suomen ennätyksen. Muutenkin juuri pituudessa on aikuisten miesten taso aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi 90-luvulla. Junnusarjoissa 14-vuotiaisiin asti pituuden top-listat ovat pääosin 2000-luvulla tehtyjä.

Se, ettei urheilijoita näissä lajeissa ole Etelä-Pohjanmaalla, ei todellakaan kerro koko Suomen tasosta. Listoja tutkaillen voi myös kysyä kuinka moni ”kärkikympissä” oleva on aikuisena pystynyt esimerkiksi arvokisaedustukseen. Tuossa P14-sarjan tonnin listassa tähän ovat pystyneet vain Maaskola (7.) ja Paunonen (14.) aikuisten sarjoissa. Se ei silti vähennä heiltä edellä olevien saavutuksia. Esimerkiksi Sohlon veljekset löytyvät lähes kaikkien nuorten ikäluokkien kärkiviisikosta. Molemmilla on yksi SM-mitali aikuisten sarjassa ja myös maaotteluedustus.

Suomen kansalaisten keskimääräinen fyysinen kunto on laskenut. Se on varmaa. Humu-ryhmästä ja Valosta voi olla monta mieltä. Yleisurheilijoiden harrastajamäärät ovat laskeneet. Kilpailevien lajien kirjo on kasvanut. Se ei kuitenkaan ole yleisurheilua harrastavien vika, ettei heitä sen enempää ole.

Suomi on sen verran pieni maa, että kulloinkin huipulla oleva laji vaihtelee. Viime aikoina mitalisteja on tullut melko laajasti kautta koko yleisurheilun. Oman näkemykseni mukaan yleisurheilussa on jopa pieni noususuhdanne menossa, sisulisäsarjoissa on kovia lupauksia.

Kirjoituksessasi tuomitset jääkiekon lajina. Jääkiekolla voi olla huonojakin lieveilmiöitä. Median esille tuoma väkivaltaisuus on silti hyvin pieni osa lajia, eikä se oikeuta koko lajia haukkumaan. Kiekkoileva lapsi tai nuori sentään liikkuu ja kuntoilee. Useasti jopa ammattimaisemmin kuin monessa muussa urheilulajissa.

Itse Etelä-Pohjanmaalta lähteneenä, kaukana top-listoista juosseena olen aina ihmetellyt tapaasi kritisoida urheilua. Pidät itseäsi urheilumiehenä, mutta silti kohdistat kirjallisen mustamaalauksesi nykyurheilijoihin. Se ei mielestäni edistä millään lailla minkään urheilulajin arvostusta.

Yksi mikä on varmaa, on se, ettei nykysuomalaisten heikkenevä fyysinen kunto ole missään määrin urheilua harrastavien syytä. Syyt siihen ovat muualla.

Tomi Pyylampi
Joensuun Katajan yleisurheilujaoston tj.
Etelä-Pohjanmaan piirinmestari pitkiltä ratamatkoilta 1995"

SU: Jooga 30'

MA: 7km kevyt

TI: Futsal 15' + juoksu + lihaskunto

KE: Futsal 20' + jooga 15' + juoksua

TO: 12km hiihto

PE: 8km hiihto - kovaa n. 4km¨

LA: LEPO

SU: LEPO

MA: 11km kevyt

TI: Futsal 15' + aitakoordinaatiot + 2km

KE: 6km VL (3.19-5.30/km)

Keuhkojen Kera

Ja tänään odotettuna vieraana suorassa Keuhkojen Kera lähetyksessämme Yskä! Tervetuloa!!!

- Istu siihen vain, ole hyvä.

- Kiitos.

- Sinulla on vuosi lähtenyt mukavasti käyntiin, kerro vähän siitä.

- No joo, viime vuoden loppupuolella oli aika tiukka 3 viikon työrupeama. Sen jälkeen Oksennus tuurasi joulun pyhät. Pienen tauon pidin siihen vuoden alkuun ja nyt on taas viikko tehty ansiokkaasti hommia.

- Te tosiaan jonkun verran teette yhteistyötä muiden tautien kanssa, vai mitä?

- Kyllä joo, nyt on saatu myös ammattimies Selkäkipu aina välillä keikalle. Se vetää tosissaan jengin hiljaiseksi.

- Mahtavaa. Mitkä on nyt kevään suunnitelmat keikkarintamalla?

- Tässä nyt pyritään ihan perusduunia tekemään hetki. Välillä käydään Egyptissä, mutta sitten on vähän tiiviimpi setti edessä siinä pari viikkoa ennen SM-maastoja. Silloin pitäs tehdä vuoden tili ja pistää jengi lakoon.

- Kiitos haastattelusta ja hyvää kevättä!

- Kiitos. Pakko vielä mainostaa, että uusi albumi "Pari viikkoa kerrallaan" on saatavilla ensi maanantaina.

- Ja aplodit Yskälle.

Viikon saldo:

Ma: juoksu 10km rento

Ti: LEPO - flunssa

Ke: LEPO - flunssa

To: LEPO - flunssa

Pe: LEPO - flunssa

La: LEPO - flunssa

On ollut pakko jättää nämä juoksuhommat nyt muille alueen tyypeille, jotka juoksevatkin kyllä kovaa. Niin Jiri, Vili, Ilari kuin Arttukin. Unohtamatta Johkua. Jos ensi viikolla jotain saisi aikaan... Ettei menisi ihan absoluuttiseksi nollaksi.

Baariin, muttei pihalle.

Onpaha ollu yleisurheiluviikonloppu. Ihmiset vaan tekee kovia tuloksia. 

Lauantaina ja sunnuntaina järjestelimme sisulisämestaruuskilpailut Areenalla. Kotimme pikkutuholainen oli perjantain kuumeessa, joten olin itsekin kotosalla. Illalla päätin hölkkäillä Areenaan katsomaan ovatko suorituspaikat suunnilleen kuosissa. Juoksu sinänsä oli kammottavaa, mutta pahan olon kruunasi Koris-Katajan peliä suhaamassa ollut järjestysmies.

Areenaa tuntevat tietävät, että pääaulassa on pelien aikaan ovet urheilutilaan auki. Kävelin juoksutamineissa oven läpi, ja kerroin meneväni toiseen päähän tarkastamaan kisapaikkoja seuraavaa päivää varten. Siinähän se menikin ihan sujuvasti. Aioin vielä käydä hallimiehiltä hakemassa mitan ja varaamassa mikrofonit seuraavaa päivää varten. Lähdinkin samaa reittiä näitä hakemaan. Hallimiesten koppi on pääoven vieressä. Yritin peliä häiritsemättä pujahtaa kopille. Mutta sepä ei käynytkään.

Järkkäri: Milläs asialla?
Minä: Ihan samalla kuin äsken tullessani, haen tuosta mitan hallimiesten kopista.
Järkkäri: Ei käy. Urheilijat kulkee tunnelin kautta. (Tunnelille pitää kiertää 300m rata.)
Minä: En ole urheilija. Vaan järjestämässä huomista kilpailua.
Järkkäri: Mutta tästä ei kuljeta, urheilijat kulkee tunnelin kautta.
Minä: Edelleenkään en ole urheilija, vaikka onkin trikoot päällä. Haen tuosta mitan.
Järkkäri: Ei onnistu, pitää kiertää.
Minä: Oot siis sitä mieltä, että kierrän tunnelin kautta hakemaan mitan, ja palaan sieltä kautta takaisin?
Järkkäri: Kyllä. Urheilijat kiertää tunnelin kautta.
Minä: Selvä, jätetään sitten huomiseen. Meen tästä nyt suoraan pihalle ja lähden kotiin.
Järkkäri: Ei. Urheilijat kiertää tunnelin kautta.
Minä: Eli en mene tästä ovesta pihalle ja kävele pihalle, vaikka siitä tulinkin?
Järkkäri: Et.
Minä: Just. Hyvää viikonloppua.

Mainitaan vielä, että kyseinen herra pystyi olemaan äärimmäisen huono asiakaspalvelija. Ymmärrän, että PERIAATTEESSA olin väärässä. Eniten häiritsi tuo käytännön järjen käyttämättömyys ja selkeän linjan puute. Pääsin sisään kuin vettä vaan, mutta en pois. Kuin olisi mennyt liian kännissä baariin, mutta pihalle ei mitään asiaa. Samoin tuo 600-700m kävely mitan takia vähän ihmetyttää. Ja paikalla olevista katsojista aika moni on meikäläisen nähnyt ennenkin puuhailemassa Areenalla kisoja, joten ei tästä varmaan valituksia olisi tullut. Mutta järjestysmieskortti on mustaan Mastercardiin ja diplomaattirekkareihin verrattava harvojen etuoikeus, ja sitä pitää käyttää niin röyhkeästi kuin pystyy. 

To: Hiihto 7km
Pe: Juoksu 9km - 3km kovaa - 2km kovaa
La: LEPO
Su: 30' jooga

Ätsou Vänskän johdattelemana: Miten arvioidaan kitaristin talentti?

 

Reagoin.

Ihminen on vanha. Ainakin urheilijaksi. Jos sitä nyt koskaan on urheilija ollutkaan. Jostain syystä ängeydyin Vänskän aamutreeneihin. Ohjelmassa hyppynaruilua ja reaktiolähtöjä. 

Hyppynarulla hyppimisestä on tuollainen 14-15 vuotta. Kyllä oli hapoilla moisen röykkyytyksen jälkeen. Reaktiolähdöissä olin finaalikamaa. Finaalissa taisin olla joka kerta. Johtuuko se äärimmäisistä reflekseistä vai ehkäpä kokemuksesta? Paha sanoa, mutta iltalenkin jälkeen olin myös finaalissa.

Ti: Aamu - Futsal 20' + hyppynaru 10' + reaktiolähdöt 15' + muutama rullailu

     Ilta - 13km reipas

Ke: Futsal 20' + Lihaskunto+jooga 40' + 1km juoksua

Siitä hännänsyöjää.

Kaksi reittiä, yksi tapahtuma.

Joensuun maratonin rantareitti vaatii vähintään 36 liikenteenvalvojaa. Tänään laskin.

La: LEPO
Su: 11km hiihto
Ma: 11km rento juoksu

Ja taas ollaan 90-luvulla.

Pakastaa, ei pakasta, pakastaa...

Hah. Vielä ei laiskuus ole iskenyt. Pakkanen on. Tänä aamuna rapsakka -27. Silti juostiin Jirin kanssa 45min. Tosin sisällä.

To: 8km rento
Pe: 9km rento

Tänään mennään klassikolla.

Surreaalia.

Kunto nousee silmissä. Muussa kehossa en vielä ole huomannut muutosta.

Ti: 8km hiihto + 2km juoksu
Ke: futsal 30min + jooga 20min + 2km juoksu

Mieletöntä.

Alko.

Viime vuoden loppupuolisko oli kyllä monella osalla sellainen myllerryksen aikakausi, ettei hetkeen olekaan noin paljon tapahtunut. Liekö koskaan meikäläisen elämässä. Stressikerroin on paikka paikoin ollut kiitettävän korkealla. Tuosta syystä flunssat ja pöpöt ovat saaneet osittaisen vallankaappauksen tehtyä. Elimistö on varsin tukkoisen oloinen.

Aluksi oli yskää kolme viikkoa. Sitten norovirus vei seuraavan viikon. Siitä lähtien on könkätty selkäkipuisena. Mutta täältä sitä vielä tullaan. Uskon kunnon olevan melko samanmoinen Vantaan SM-maastoissa kuin viime vuonna Pudasjärvellä. Hiihtämään on päästävä. En oikeastaan voi vedota sen suhteen mihinkään tekosyyhyn, koska ladut lähtevät 100 metrin päästä. 

Aloittelen tämän vuoden tavoitelistauksen aika kevyesti. Itselläni on joitakin periaatteita, joista näkyvin lie tupakkatuotteet. En ole ikinä maistanutkaan tupakkaa tai nuuskaa. Enkä niin aio tehdäkään. K-salon periaatteena on alle 3min tonnit ja Kallo-Jannella grilliruuan syönti vain muovivälineillä. Näistä intoutuneena aion pistää tonnin alle 2.50 tavoitteeksi. Ei kova, mutta kyllä siihen vähän juosta pitää. Tälläkin hetkellä se alle kolme menisi, mutta 2.50 ei menisi.

Nyt on treeniä jo tehty. Eilen maaginen 6km hiihtoa + 2km juoksua. Tänä aamuna 4,5km juoksua. Ei mitään pehmeitä laskuja.

Päivitys

En oo juossut kuukauteen. Jes.