sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vaarojen Maraton 2012

Viikon toipumisen vaati ennen kuin riitti energiat raportin kirjoittamiseen. Joo, on tässä ollut oikeasti aika kiire muutenkin. Kerronpa nyt jotakin.

Edellispäivä

Ihan reipas kiire koko päivän. Tyttö sen verran kipeä, että aamupäivä ja päivä meni häntä hoitaessa. Illalla hain geelit. Ihan samaa kamaa kuin tähänkin asti aina eli Squeezya matkaan. Latailin releet valmiiksi, niin ettei aamulla tarvitsisi kuin pukea, syödä ja lähteä. Tytöltä ilmeisesti tarttui sen verran flunssan alkua, että kurkkua karhi. Valmistelin siis yöunille rauhoittumisen viskipaukulla (Aberlour A'bunadh.)

Kisa-aamu

Herätys 5:52. Pieni kurkun karheus edelleen. Kuuluu asiaan. Aamupalaksi pari ruisleipää ja reipas satsi turkkilaista jogurttia kera hunajan ja mustikkasopan. Niin kuin lähes joka aamu muutenkin. Sovittu oli, että porukka piti hakea seuraavasti: Reiman 7:00, TT 7:03 ja AP Kaukosäädin 7:04. Myöhästyin, koska minut puhallutettiin. 

Tälle syksylle harvinaisessa vesisadekelissä huristeltiin kohti Kolia. Metallican ...And Justice for All soi. Mikähän siinä on kun kuuntelee muka tsemppimusiikkia, niin sitten itse kisassa päässä soi se hempein kohta levyltä. One-biisin alku tässä tapauksessa... 

Nyt ajo olikin sataman puolelle rinteen alle, josta pahoinvoivan Kaukosäätimen kanssa hypättiin samaan hiihtohissiin. Auditoriotiloissa oli huolto, mikä oli kyllä edellisvuosien huoltotilaan verrattuna taivas. Perinteisesti vermeiden viilailu jäi viime tinkaan. Valkovaseliinit ja talkit pölisten kävellä lompsittiin Turkan kanssa starttialueelle. 

Starttialueella näkyi kovakuntoisen näköistä ukkoa jos jonkinmoista. Tässä vaiheessa itsellä oli vielä olo, että tästähän nyt niistetään vielä monta jeppeä.

Varustus

  •          Buff-huivi - Punamusta, Katajan nykyväreissä.
  •          Nike Dri-fit pitkähihainen paita – Musta. Ja sama kuin parina edellisvuonnakin.
  •          Adidas lyhyet trikoot – mustaa ja punaista. Katajan logolla.
  •          CEP-kompurasukat – mustat. Ja samat kuin monena vuonna. Ens vuonna sitten uudet.
  •          Inov8 Mudroc-kengät – pito mahtava ja vaimennus riittävä kun oli tukipohjalliset. Jos nämäkin uusisi ensi vuodeksi.
  •          Garmin Forerunner sykemittari – iso, mutta toimiva.
  •          Camelback 2l juomareppu – Mainio kapistus, vähän isompaa taskua toivoisi.
  •          Dexal-juomavyö – Geelilöille ja puhelimiloille tarkoitettu.
  •          2 x Squeezyn geelipullo + 3 geelipussi = 325g geeliä, joista toinen pullo tiputettiin jonnekin Kolinvaaran kätköihin...
  •          Vettä, jossa vähän sokeria ja merisuolaa
  •          73,4 kiloa 32 vuotta kypsynyttä lihaa. 


0-5km

Jäin startissa jalkoihin. Kapealla polulla ei päässyt esim. Kaukosäätimen vauhteihin. Lähdin lönkkäämään Nyyssös-Markon vierelle. Vähän jotain paskan jauhantaa, kunnes itse hiukan kiristin. En henkilököhtaisesti pidä tästä alkuvitosesta. Liian teknistä, liian kylmillä jaloilla.

Tielle tultua AP mönki sadan metrin päässä, enkä sitä juuri kiinni saanut tien päätyttyäkään. 

Kilometrit: 4.24 - 4.03 - 5.29 - 4.29 - 4.17

6-10km

Metsään päästyä olin AP:n porukasta sen sata metriä jäljessä. Omasta mielestäni en vauhtia lisännyt, mutta kiinni vain sain porukkaa. Isossa nousussa kantaan, ja sen päällä ohi. AP:n peesiin pääsin kasin-ysin kohdilla. Vauhti tuntui helpolta, mutta jotenkin oli sellainen puoliväsynyt olo koko ajan. Ajattelin kuitenkin, ettei ole mitään järkeä kisassa jos ei puoliväliin pysy AP:n ryhmässä.

Kilometrit: 4.23 - 6.10 - 6.06 - 5.13 - 6.00

11-15km

Jauholanvaaraa ja Lakkalan tilaa. Vähän turhan kova vauhti varmaan nykykunnolle. Jäin tarkoituksella pahoissa kohdissa muutamia metrejä. Itselleni pitkospuut ovat helvetin pelottavia. Viime vuonna harjoituslenkillä olin sen verran päälläni, että nyt ne kammottavat. Ja vaikka Mudrocit muuten ovatkin jämerät kengät, ei ne märällä puulla pidä yhtään.


Näillä tietämillä oli todella paha kaatuminen muutenkin enemmän kuin lähellä. Kompastuin juodessani kiveen, ja 10-20m tultiin alamäkeen kaatumisen rajamailla. Onneksi sentään pelkällä ärsytyksellä selvittiin. Lakkalan tilalla olimme AP:n kanssa neljän juoksijan ryppäässä. Ainoastaan minä ja AP tiedettiin selkeä oikopolku ladon kulmalta. Siinä nimittäin oikaisee pari metriä.

Kilometrit: 4.58 - 5.08 - 5.05 - 4.53 - 5.11'

16-20km

Kun tultiin Kiviniemen vesistönylitykseen, oli pieni tauko enemmän kuin paikallaan.  Pari minuuttia kovempaa kuin viime vuonna oli ollut aika monta minuuttia liian kovaa tämän vuoden kuntoon nähden. AP meni ensimmäiseen veneeseen ja minä toiseen. Samaan kyytiin iskeytyivät Tero Ruokolainen ja Antti Mäkinen. Jälkimmäinen manasi hiukan heikkoa kulkua. Virtanen on siirtynyt kestolajeista näemmä kameran takaosastoille. Näin ollen hällä on kovasti aikaa aukoa päätä "oikeille raastajille".


Geeliä otin kiviniemellä. Hetken mietin, pitäisikö vettäkin tankata, mutten jaksanut. Geeli ei oikein maittanut yhtään. Ennen ei tällaista ongelmaa ole ollut. Suunnitelmana oli nauttia keeliä 25g 20min välein, vettä join 10min välein. Kumpikin jäi jollain tapaa mahaan möyrimään.

Tieosuudella säästelin, sillä pientä voiman puutetta oli. Jaloissa ei kuitenkaan tuntunut pahalta. Ei vaan kulkenut. En suuremmin pidä ennen Ryläystä sijaisevasta Kolinvaarasta. Ihan väärässä paikassa möllöttää pahainen kukkula.

Kilometrit: 5.34 - 5.37 - 5.44 - 5.47 - 6.18

21-25km

Perustarpomista kohti Ryläystä. Tänä vuonna jäi polkujuoksu kaiken muun juoksun ohella hyvin vähäiseksi. Vaarojen Maralla kohtalokkaasti tulee selville tämä. Ei vaan jumaliste uskalla juosta alamäkiä. Ohi tuli tasaisesti porukkaa. Kun lähdin Kiviniemestä olin jonkun laskurin mukaan kahdeksas. 25 kilometrin kohdalla alkoi tulla ensimmäisiä krampin alkioita. Yllättäen sisä-/etureisiin.


Kilometrit: 6.23 - 5.39 - 8.55 - 7.40 - 7.26

26-30km

Pieniä häivähdyksiä paremmasta. Joku geeliannos mukamas imeytyi. Eli hetken tuntui juoksu juoksulta. Nyyssönen ja joku muu painelivat ohi. Sinne meni sekin suohon polkeminen... Tieto Ryläyksen pätkän loppumisesta kuitenkin helpotti. Tielle laskeutuessani kuului takaa kovaääninen "PYY! PERKELE!" Reimanihan se sieltä lönkkäsi siveysosastoa loukkaavissa trikoissaan. Ja ohi, että heilahti. Ei mitään jakoa kyytiin.


Kilometrit: 8.15 - 10.30 - 8.21 - 8.19 - 7.50

31-35km

Hemmetin märkiä alueita kohti viimeistä juottoasemaa. Etureidet oli ihan lopussa. Tieto tielle pääsystä oli silti miellyttävänä mielessä. Siellä sitten aletaan lasettaa, mietin. Juominkien jälkeen näin mielestäni teinkin. Juoksin todella kovia kilometrejä. Edelleen mielestäni. Kaukosäätimen velipoika meni ohi. Itsekin ohitin jonkun edeltä hyytyneen, mutta kyllä suurempi määrä meni ohitseni.


Kilometrit: 5.42 - 7.06 - 7.32 - 5.46 - 5.12

36-40km

Surullinen vaihe juoksussa. Kolin rantatie on henkisesti kovin raastava. Joka niemen ja notkelman jälkeen alkaa uusi niemi ja notkelma. Välillä käydään varmistamassa, että se laskettelurinne varmasti kulkee siellä ylempänä, ja taas palataan tielle. Satunnaisia retkisarjalaisia tuli ohitettua. Vauhti oli niin hidasta, että ehdin lataamaan itseäni yrittämään kovaa mäkiaikaa. Ihan oikeasti tuntui, että kyllä se nyt yksi loppunousu juostaan alle 15 minuuttiin.


Kilometrit: 5.29 - 5.17 - 5.35 - 7.45 - 8.02

41-43km

Matto kun piippasi mäkiajan alkaneeksi, kiristin vauhtia. Juoksin hurmiossa alkumatkan noususta. Tuo matka oli noin 20 metriä. Sitten meni kävelyksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että antaapa olla. Jalat oli niin sanoakseni tyhjät. Kyllä minä tasaisemmat pätkät juoksin. Tai ainakin laitoin jalkoja vähän tiheämmin toisen eteen. Totesin jonkin ajan päästä, että reipas kävely oli paljon nopeampaa kuin alkumäen "juoksu". Lopun jyrkkiin mäkiin keräsin hiukan aggrea. Edellä kulki joku. Jyrkimmän loppunyppylän päällä räjäytin energiani 30 metrin ajaksi kunnes kaikki jalkani lihakset kramppasivat. Ohi en päässyt. 

Maalissa olin suhteellisen hyvävoimainen, mutta jalat olivat hyvin lopussa. Pystyin syömään makkaraakin. Velipojan kanssa hetkosen haastelin kunnes lähdin lompsimaan huoltotiloihin.

Kilometrit: 6.36 - 9.53 - 8.09 - 0.20

Jalat krampissa

Vois se huonommaltakin näyttää...

Huolto

Kävellessäni huoltoon mietin, että olipa vaisu suoritus. Ajattelin nauttia mustikkasopan ja painua pesulle. Istahdin auditorioon, ja avasin purnukan. Hetken kuluttua alkoi melko tahmainen olo hiipiä liiveihin. Laitoin sopan sivuun ja huilasin. Yhtäkkiä sisäreidet kramppasivat täysin. Kumarruin ja selkä kramppasi. Sitten krampin tekivät kädet. Tässä vaiheessa siirryin pöydän alle makuuasentoon. Jalat kun nosti penkille, oli olo välttävä. Kramppien osalta. 

Mittaamattoman hetken jälkeen iski hirvittävä kylmän horkka. Siinä olisi TV:n Piiparinenkin jäänyt krapulassaan toiseksi. Ihan holtitonta tärinää. Sen verran kuitenkin pystyin toimimaan, että pyysin ensiapua paikalle. 

Ensiapu saapui. "On vähän kalvakka olemus, eiköhän pistetä suoraan tippaan." Iskivät ringerin käsivarteen. Niin oli kuivunut, ettei suonia näkynyt. Neste meni siis suoraan kudokseen, ja käsivarsi turposi kipparikallemaiseksi. Täti mittasi sokerin: 1,3. Lääkäri alkoi kysellä järjen pelaamista. Totesin, ettei ole ongelmia. "Tunnen toisen ea-miehen ja muistan oman nimeni." Missään vaiheessa ei ollut järjen pelaamisen kanssa tavallista suurempia ongelmia. Alle kolmen arvoissa normaalisti alkaa potilas puhua sekavia, kahden alla tajunnan menetys on lähellä, alle yksi ja shokki alkaa olla tosi asia.

Sokeria tiputeltiin kolme pulloa. Sokeri nousi hitaasti. 1,4 - 1,7. Lekuri uhkasi sairaalakeikalla ellei kolmannen pullon jälkeen nouse. Täti tiputti juoksevaa hunajaa suoraan suuhun. Melko paska maku, jos suu on aivan kuiva. Vettä join hissukseen ja olon salliessa tipoittain mehua. Kylmyys oli sitä luokkaa, että minun elämässä vain inttitalvena päästiin lähelle. Täti yritti hieroa jalkateriä voimakkaasti. Se tuntui aika ronskilta ottaen huomioon maratonin aiheuttamat rakot. AP ja Reiman tulivat hakemaan minua kotimatkalle. Hiukan ihmettelivät miehen olotilaa. Mutta hyvin ymmärsivät.
Heikolla hapella

Otatko oluen, kysäisi lääkäri. Ei kyllä pystynyt. Krapulassakaan ei alko maistu, ja nyt olo oli monin verroin tukalampi. AP joi minun puolesta. Sillä oltaisiin saatu aineenvaihduntaa kiihdytettyä. Ehkä. Lihakeiton liemi alkoi pikkuhiljaa nostaa tunnelmaa. Siitä onkin aikaa, kun meikäläistä on viimeksi syötetty. Jonkin ajan kuluttua pystyin istuma-asentoon. Siitä se alkoi sitten elämä voittaa.

Söin niin pirusti. 2,5h jälkeen pääsin saunaan. Keittiö tarjosi minulle kilon voita ja parikymmentä leipää kotimatkalle. Joensuussa hain parit isot makkaraperunat. Illalla join oluen ja vetelin sipsit. Yö oli tuskaa, mutta olisi se ollut hyvälläkin suorituksella.

Loppusanat

Kiitos Karsulle. Hienosti meni. Kiitos kyytiläisille hoidosta. Kiitos kotijoukoille. Kumarrus Nyyssöselle, AP:lle, Reimanille ja eritoten kahden kärjelle. Hullu vauhti. 

Puhelimelle "Haista paska!" - Yhtään videota ei tallentunut.

Ens vuonna sitten...                                                                               (Kuvat by Kaukosäädin)

3 kommenttia:

  1. Raju meininki. Onneksi sattui tuollaiset oireet sinulle eikä jollekin tavan kuolevaiselle. Sinä sentään tokenit. Hämy-H

    VastaaPoista
  2. Kiinnostaisi kuulla sun oma käsitys siitä, mistä moinen kuivuminen ja verensokerin meneminen vaarallisen alas johtui?

    VastaaPoista
  3. Minäpä voin tuota analyseerata seuraavassa kirjoituksessa.

    VastaaPoista