Hyvä brojekti.

Joo. Ei teidän tarvitse yrittää saada minua vakuuttumaan, että treenaan liian vähän. Tiedän sen kyllä aivan hyvin itsekin. Mutta eihän tässä ole tarkoitustakaan harjoitella kuin kilpajuoksijat. Treenaan sen, mihin on järkevästi aikaa. En vain kuollaksenikaan jaksa treenata, ellei ole mitään kilpailunomaisia tavoitteita. Sitten sitä harjoitellaan ja lyödään vetoja, milloin ketäkin entistä tai nykyistä urheilijaa vastaan. Se on homman nimi. Mutta onhan se toisaalta huvittavaa, jos joku oikeasti huolehtii minun treenien laadusta ja määrästä ja palautumisesta. Tämä tästä blogin perustavasta ajatuksesta. Eikä nyt tarkoita ForrestG:ta tai muita läppäheittoja, vaan tyyppejä, jotka täysin tosissaan marisevat treenaamisestani. 

Sitten tavalliseen paskanjauhantaan. Kuukauden päivät on harjoiteltu edellisessä päivityksessä kuvaillun kaavan mukaan. Voimaa on varmasti tullut lisää ja ratajuoksu on parantunut. Kuitenkaan pidempään kovaan juoksuun ei ole rahkeita. Sen 5-6km jaksaa itselleni kovaa vauhtia. Sitten loppuu VK. Joku tonni voisi kulkeakin. 

Lauantaina läpsittiin testijuoksu Mehtimäen kolmiolla. Keli oli paska eli sopiva suunnistajille. Pöperölunta tai liukasta. Vammaisilla nastoilla varustettuna ei ollut oikein kulkua. Tai kulkua, mutta ei sitä viimistä vaihdetta. Ja hävisin Raivosaarelle. En sitä kuitenkaan häpeä. Mies on kunnossa ja sillä on nimikoidut kengät. Onhan se kuljettava. Airilan ja AP:n kanssa kutoseen asti, sitten Raivosaaren viiden askeleen taktiikka puri. Pojat kaikkosivat horisonttiin hitaasti, mutta varmasti.