Ke 16.2: 9km rento - ihmeen hieno kulku
To 17.2: 90min lumenpudotusta - kattotalkoot jatkuu
Pe 18.2: LEPO
La 19.2: 7km rento - aika nopea pieni lauantailenkki
Su 20.2: 5km kiihtyvä Jirin kanssa 4.30-3.23/km - kummankin hyvää siihen nähden, ettei ole paljoa juoksua tullut.
Ma 21.2: lumenpudotustalkoot 2h 40m - aika raakaa työtä.
Ti 22.2: A: liikkuvuus 45min I: 7km rento - ajatus hiukan muualla.
Ke 23.2: A: metsurin voimajumppa 50min I: 7km kevyt - aamutreeni oli hyvä, iltatreeni kävi henkeen.
To 24.2: KURKKU KÄHEÄ, KIPEÄ OLO - paska olo, ihan jumissa.
Pe 25.2: LÄMPÖÄ JA HULLU NUHA - ei ollut hääviä...
La 26.2: KUUMETTA 38 - pää saatanan kipeä, ihan paska olo koko päivän.
Su 27.2: KUUMETTA 39 - päivä oli hyvä, mutta illalla hullu lämmönnousu.
Ma 28.2: KUUMETTA 38 - Alkaa jo riittämään...
Eipä ole ruumiinlämpö ollut tällaisissa lukemissa sitten lukiovuosien. Kyllä on nimittäin turhauttavaa, tylsistyttävää ja tuskaista. Pelkkä lonkkakipu ja kovat pakkaset ei näköjään riittänytkään tälle alkuvuodelle. Piti vielä tulla kuumekin. Ei ole treenipäiväkirjaan oikein kilsoja tullut. Matka tuntuu pitkältä ja aika lyhyeltä SM-maastoja ajatellen.
Tuntui suht hyvältä kun Jirin kanssa juoksenneltiin hallissa vähän reippaampaa. Olikin sitten eka ratatreeni tämän vuoden puolella. Näinkö sitä on vanhuuden peikko alkanut hyytämään verta jo kolmekymppisenä? Jiri kävi tempomassa SM-halleissa omien sanojensa mukaan jännittämättä. Höh, en usko. Voin veikata, että lähes valkoisena on pyöritty pitkin Myllyn käytäviä ennen starttia. Rommelin tasoisena strategina tunnettu T. Lehtinen kehitti taktiikan ja se sitten toimi tuoden kymmenennen sijan.
Hiukan luulin helpommaksi urakaksi lopputyön tekoa silloin 2006 kun kouluni aloitin. Motivaatio on ollut sitä sun tätä. Ja voin kertoa ettei "se" eikä "tämä" ole missään huippuarvoissa pyörineet. Nyt se on kuitenkin suunnilleen tehty ja tarkastusta odotellaan. Tuon stressin myötä tämä tautikin varmaan pölähti päälle. Yhdestä stressin aiheesta kun pääsee niin jostain se aina sitten uusi tuikkaa päälle. Stressin aiheuttajien määrä on minun elämässä vakio.
Viikko sitten palattiin porukalla teineiksi. Kasattiin näet soittokamat meidän autotalliin, tuskailtiin hetki jatkojohtojen kanssa (,mikä on bänditreenien peruskamaa) ja pidettiin jumaliste bänditreenit. Uusi bändi on siis syntynyt. Ensimmäistä kertaa soitan itse kitaraa bändissä. Ennen on aina ollut koskettimien takana mies. No menihän se tuokin jotenkin. Ainakin veri valui sormista. Kitara on meikäläisen käsissä lyömäsoitin. Kivaa oli ja homma jatkuu varmasti.
Loppuun vielä kaikin puolin ajankohtainen biisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti