Viskiä ja Wiskiä.

To 10.11: A: jooga+venyttely 1h I: suunnistus 12,5km - Aamulla fakiirimatolla ja illalla hirvikärpästen syötävänä iltarasteilla. Juoksu kulki kivasti ja rastitkin löytyi suht mukavasti.

Pe 11.11. LEPO

Näin lepopäivän ratoksi kirjoittelen kahdesta harrastuspuolen viihdykkeestä: Mallasviskeistä ja Wiski-koirasta.

Mallasviskiharrastus alkoi oikeastaan noin pari vuotta sitten ollessani työharjoittelussa kaverini Anssin firmassa. Sattumalta menimme katsomaan Stellan levynjulkaisusettiä Kerubin kuppilaan. Siellä oli myös sisäpiireistä tuttu Germund, joka oli ostanut lahjapulloksi Bowmoren 12-vuotista. Jonkinmoista tietoa kuitenkin viskeistä oli ja niin oli myös Anssilla. Menimme päivän parin päästä kaljalle ja päätimme parin Sandelsin jälkeen ottaa yhdet mallasviskit. Aloitimme juurikin tuolla Bowmoren 12-vuotiaalla. Savuisuus iski tällaisiin Suomi-juntteihin melko voimalla. Kävimme kesän ja syksyn aikana muutaman kerran ottamassa parit Sandelsit ja yhdet mallasviskit. Eihän me mistään tajuttu mitään, mutta leppoista oli.

Ensimmäisen oman viskipulloni sain palkkioksi yhdestä työkomennuksesta. Pullo oli Caol Ila 12y. On muuten edelleenkin yksi suosikeistani. Pikkuhiljaa pulloja on jokunen kertynyt olisiko kymmenkunta tällä hetkellä kaapissa. En ole viineistä tykännyt koskaan ja muutenkin tuollainen "takkahuone-lepotuoli-tamminen kalusto-hyvää musiikkia-viskilasi"-tunnelma sopii paremmin itselleni kuin patonki kainalossa Luna Negran lipitys. Nykyään viskiklubiin on liittynyt entinen kolmiloikkaaja Reima ja on tuo Kessikin piipahtanut joskus. Mies kun kiertää maailmaa, niin saa halvalla hyviä viskejä. Harvemmin enää baariin vaivaudutaan. Viimeksikin kävimme saunassa ja kuunneltiin Reiman autotallissa musiikkia. Epävirallisissa säännöissä seisoo, että vieraat tuovat yhden pullon per lävi ja illan isäntä tarjoaa loput. Ruokaakin on ollut tarjolla vanhoista pakastetuista nakeista aina itsetehtyyn pizzaan ja chilipasteijoihin asti. Ja kertaakaan ei olla vielä oksennettu noiden iltojen jälkeen!

Tällä hetkellä kaapista löytyvät:

• Caol Ila 12y
• Bowmore 12y
• Bunnahabhain 12y
• Ardbeg 10y
• Laphroaig 10y
• Aberlour A'bunadh (Batch 22)
• Glenlivet 18y
• V.A.T. 69 - Appiukon synttärilahja, joka on kyllä varsin hyvää sekoiteviskiä
• Harrier - Tuomon Etelä-Afrikan tuliainen, joka on kyllä varsin pahaa sekoiteviskiä

Eli Islayn tislaamoilta olisi tarkoitus saada pullo per paja. Islayn viskeistä puuttuu enää Lagavulin ja Bruichladdich. Ja tietysti uusi Kilchoman, mutta sitä ei Suomesta taida vielä saadakaan.

Samaa hyvän mallasviskin väriä tunnustaa myös tuo Wiski-koira. Wiski on 1½-vuotias Novascotian noutaja, jolla on aika lailla virtaa kintaissa. Alunperin pelkäsin koiria kovastikin. Pienenä jostain metsästä tuli 2 tai 3 jättiläismäistä koiraa minun kanssa leikkimään. Leikki oli vain vähän toispuolista kun puolimetrinen Tomi yrittää pärjätä kolmelle aikuiselle koiranrontille. Sieltä jäi siis joku pelkotrauma.

Tyttökaverini kuitenkin halusi koiran ja toisaalta minäkin. Aluksi en kyllä yhtään tykännyt Novascottien nenästä. Se on vaaleanpunainen. Sitten rotuja selatessa se kuitenkin muilta osin tuntui hyvältä rodulta. Nakkilasta tuo karvatyyppi sitten haettiin. Periaatteessahan Wiskin piti olla ns. Pian koira, mutta kyllä se nyttemin taitaa enemmän minun kaveri olla. Taitaa tuo urospuolisuus myös vaikuttaa siihen, että se pitää minua ennemmin laumanjohtajana. Hauska kaveri se on, vaikkakin välillä aika rasittava. Energia ei nimittäin meinaakaan loppua ja välillä Wiski on melkoinen riiviö. Luulen, että Wiskin ulkoiluttaminen on tuonut myös omalle treenille jotain palauttavien kävelyiden muodossa. Sellaista rauhallista tassutusta tulee parikymmentä kilometriä viikossa ja se tuntuu tekevän jaloille hyvää. Ei ainakaan Wiskin tulon jälkeen ole isommin vammoja ollut. Ei lähellekään niin paljon kuin ennemmin. Eli sellainen Wiski, joka tässäkin blogissa joskus mainitaan.

Wiski-tyyppi