Jarmo on ajanut meille. Sen auto on alaladossa. Puskuri aivan kiinni kylvökoneen aisassa. Isä rassaa myrkkykonetta.
- Nii mihkä te olitta ny menos?
- Jyväskylään. Sählyturnaukseen.
- Keskellä kesää? Eikö se oo vähän toholua?
- Ei.
- No on kyllä. Kuka sitä muka kesällä pelaa?
- Järkevät.
- Mitä se, Jarmo, isäs tuohon sano?
- Varmaan aika lailla niinku sääkin...
- Nonni! Isäs onkin hyvää ikäluokkaa.
SC Alavuden varaama linja-auto tulee ja poimii meidän tienhaaran pysäkiltä kyytiin. Jarmolla on meille molemmille kolme Golden Capia. Vaikken edes tykkää siideristä.
Auto on täynnä jo juhlatuulella olevia pelaajia. Pelireissustahan ei ole kyse, vaan joukkueen hengennostatusmatkasta Jyväskylään. Ei meillä ole edes mailoja mukana. Astutaan autoon ja saadaan armoton huutovastaanotto.
- No niin, pojat! Varsinaiset junnut! Rookiet!
- Tämä pitää sitten olla tyhjä ennen Jyväskylää!
- Mitäh?!
Katsotaan pelokkain silmin pientä Koskenkorva-pulloa. Ei helvetti.
- Ei tuota voi juoda paljaaltaan!
- Meillä on lantrinkia! Kahta laatua: tomaattimehua ja appelsiinimehua.
- Ei nyt ainakaan tomaattimehua, hyi saatana!
Istutaan kolmeen pekkaan tuijottamaan pulloa. Esko ottaa pelikortit ja yritetään salaa aina tarjota kossua muillekin. Se on aivan kauheaa.
---
Matka kulkee hitaanlaisesti, koska joka pysäkillä on joku ellei kusella, niin tupakilla. Miten nuo voi pitää itseään urheilijoina ja polttaa tupakkia?
Ensimmäinen kohde on minigolf jossain Jyväskylän sataman lähellä. Päässä vähän humisee, muttei niin pahasti kuin muilla. Jukka huitoo pallot pesislyönneillä jonnekin huitsin nevadaan ja joku kuulemma osui ikkunaankin.
Meillä on kuskina vanhempi ukko, joka tuntuu katselevan meidän touhuja hyvin huvittuneena. Aivan varmasti mielessään naureskelee, että "kossit...". Ukko ajaa meidät Riihivuorelle.
Me saadaan joku pirunmoinen mökki ja sieltä jaetaan huoneet. Isommilla on pirusti kaljaa ja tietysti minigolf-kisan palkintona on Kossua. Taas ollaan Jarmon kanssa joukkueessa, jossa ollaan pullo-osingoilla ilman minkäänlaista juopottelukokemusta. Grillataan makkaraa ja odotellaan pronssiottelua, saunotaankin.
Kroatia voittaa ja yllättäen Suker tekee maalin.
- Hei, tuolla on varmasti jotain Hollanti-faneja! Lähdetään vähän aukomaan päätä niille!
- Joo, kierretään koko alue! Siellä oli kyllä jollain Hollannin rekkari!
- Otetaan juomat mukaan!
Jukka kulkee minigolf-maila olalla. Se on "vahingossa" jäänyt matkaan sieltä peleiltä. Kuinka ollakaan, löydetään asuntovaunu Hollannin rekkareissa. Tokihan sitä pitää heiluttaa, kun ketään ei näy!
- DENNIS BERGKAMP!!! DENNIS BERGKAMP IS BEEEST!!
- PENIS DERGKAMP!!!
Sisältä kuuluu jotain muminaa. Lähdetään pois. Meidän mökillä paistetaan makkaraa ja juodaan. Yllättäen.
Suunnataan Jarmon kanssa laiturille. Se on pitkä, mutta siltä on hienot maisemat. Otetaan mukaan meidän Kossu ja lantringiksi siideriä. Kätevää. Istuskellaan laiturilla. Jarmo laittaa jalat veteen, vaikka sillä on farkut. Lopulta se seisoo järvessä. Pullot tyhjenee, ilta pimenee, ajatus sumenee.
Alkaa olla väsy. Jarmo päättää juosta laiturilta rantaan, koska kävellen ei meinaa laiturilla pysyä. Onhan se toki kapea. Ei kahta metriäkään.
Jarmo juoksee härän lailla, mutta unohtaa väistää rantasaunaa. Otsa edellä saunan seinään ja verta tietysti. Bussikuski auttaa minua ohjaamaan Jarmon mökille ja sidetarpeiden lähelle. Tuolla pitkällä, jopa sadan metrin matkalla, minulta katkeaa muisti.
---
Herään yläsängystä. Jarmo nukkuu alasängyssä. Ei kuulu kuin kuorsausta. Suussa maistuu kokolailla pahalta. Kuolleelta kissalta tai joltain vastaavalta. Pää tuntuu kuumalta. Pakko päästä uimaan.
Olohuoneessa Jukka nukkuu sohvan alla. Pasin sänky on romahtanut, mutta sujuvasti se siinä silti nukkuu. Janin jalat on sohvapöydän päällä. Pihalla on mahtava keli. Täysin tyyntä, linnut laulaa. Laulavat liian kovaa. Otan pyyhkeen ja kävelen rantaan.
Rannassa penkillä istuu meidän bussikuski ja polttelee tupakkaa.
- Sitä on aamu-uinnille lähretty.
- Juu. On hikinen olo.
- Siton liikkehellä. Muita ei tainnu olla vielä hereellä?
- Ei näkynyt. Mitä kello on?
- Puali kymmene.
Menen veteen ja lilluttelen siellä vartin. Jarmokin laahustaa uimaan. Olo on väsynyt, mutta ihan ok.
- Miten pää voi?
- On kipiä. Viinasta ja seinästä. Voi ristus, mikä olo...
- Mulla on ihan ok.
- Ei ollut eilen. Oksensit siinä portailla.
- Täh?! Ilmankos on paska maku suussa.
Bussikuski hymyilee meille tietävän näköisesti. Hävettää. Raahaudutaan pikkuhiljaa pois vedestä ja yläkertaan. Porukka on heräillyt. Tero syö sipsejä aamupalaksi. Minulla ei oikein ole nälkä.
- Kato, Ökä!
- Ja Sarvikuono!
- Onko pojilla hyvä olo?
- Ihan ok...
- No sitten aletaan siivoilemaan!
Järjestellään paikkoja. Ollaan kuulemma saatu kolme valitusta viime yön aikana metelistä. Jännä juttu. Rohkeimmat vetävät lämmintä olutta aamupalamakkaran kylkeen.
Olo alkaa jotenkin kääntymään tuskaiseksi. Hullu hiki. Vähän oksettaakin. Astun bussiin.
---
Suuntana on Jyväskylä ja Rax. Bussimatka tuntuu hyvin heikolta. Ei minulla ennemmin ole kyllä ollut bussissa huono olo. Olisinko nukkunut liian vähän?
Kovaäänisesti kävellään Raxiin. Se on pieni ja matala ja tajuttoman kuuma. Ovella tuntuu siltä, että oksennus tulee sillä sekunnilla. Sanon Pasille ja Janille, että ei ole nälkä ja kiirehdin pihalle. Yritän oksentaa johonkin Kolmikulman istutukseen, mutta ei onnistu. Huokaan ja istahdan jäätelökioskin taakse varjoon. Mittari katolla näyttää 26 lämmintä.
Tämähän on muuten varmaan krapulaa! Ei helvetti! Tältäkö se tuntuu. Hiki, huono olo, kylmä ja kuuma ja kaikki äänet tuntuu kovilta. Miten tästä on mahdollista selvitä hengissä 2,5 tuntia linja-autossa?
Ostan jäätelökioskista kokiksen. Hörpin sitä varovasti. Liian makeaa ja vähän lämmintä, mutta pakko saada jotain energiaa. Hiki valuu valtoimenaan. Jäätelökioskin kaunis tyttö käy vaihtamassa paidan kioskin takana eikä näe minua. Lienee päivän ainoita valonpilkahduksia.
---
Linja-automatka kotiin kestää 300 vuotta ja tuntuu ikuiselta ruokamyrkytykseltä. En kuitenkaan oksenna. Jäädään Jarmon kanssa bussipysäkille. Meidän pihassa on joku vieras auto. Voi perse, nyt ei jaksaisi. Jarmo lähtee suoraan kotiin.
Menen sisään tupaan. Ruottalaiset! Huhhuh. Nyt vaatii kyllä keskittymistä.
- Heippa, Tomppa!
- Terve...
- Kuinka meni turnaus?
- Ihan hyvin... Pari maalia...
- Otatko munkkia?
- En taida nyt. Pitää lähteä vielä lenkille...
- Ai turnauksen jälkeen?
- Se oli eilen...
Menen huoneeseeni ja vaihdan jonkinlaiset shortsit. Lämmintä on melkein 30. Otan paperia ja lämpöisen kokiksen lopun mukaan, koska tuntuu, että oksennan heti, kun pääsen metsätielle.
Menen metsätielle ja laitan sormet kurkkuun. Se helpottaa. En kuitenkaan viitsi ja jaksa mennä kotiin vielä. Tekisi mieli mennä suoraan sänkyyn, mutta ei kehtaa, kun on vieraitakin. Lähden hölkkäämään.
Tuntuu pahalta, mutta tuntuu jotenkin vähemmän pahalta juosta kovaa. Juoksen koko Pyylammen ympäri niin, että olen kotitienhaarassa aivan puhki. Olo on kuitenkin parempi. Menen kotona suoraan järveen seisomaan. Josko se tästä?
Illalla pelaillaan vielä jalkapalloa ja keho alkaa heräämään henkiin. En juo ikinä enää viinaa!
---
SC Alavus otti meidät junnut hyvin perinteisesti vastaan - juottamalla humalaan. Eikä ne vanhemmatkaan niin paljon vanhempia olleet. 25 ikävuoden tienoilla. Reissu oli ikimuistoinen, mutta olo oli hirveä. Olo oli oikeasti niin hirveä, että seuraavan kerran maistoin alkoholia omatoimisella abi-risteilyllä seuraavana keväänä.
Alaikäisten alkoholinjuontia pitää yrittää estää. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos ja usein kun sitä kuitenkin tuossa täysi-ikäisyyden saavuttamisen tienoilla kokeillaan, ei tuollainen urheiluseurayhteisö ole kaikkein huonoin mahdollinen ympäristö. Se on yleensä suljetun tilan pientä maistelua ja suhteellisen turvallista. Se porukka pitää kyllä huolen. Ainakin meistä pidettiin erityisen hyvin, vaikka tietysti naureskeltiinkin. Parempi paikka se oli ensimmäinen humala juoda kuin kaupungilla outojen ihmisten keskellä. Tosin oltaisiin me Jarmon kanssa varmaan ilman Koskenkorvaakin pärjätty. Se oli syvän pään mehua se.
Tuo Pyylammen kierto krapulaisena helteessä on niitä suorituksia, joita olen miettinyt myöhemmin kisoissani paljon. Silloin, kun tuntuu pahalta voi ajatella, että tuntui muuten kerran vielä pahemmalta.
