- Joko ny on käyty lenkillä?
- Ajat sitte.
- No sitte! Laitat jokkut huonot vaatteet päälle, lähdetään vähän mettätöihin. Saat ihan moottorisahan, kattotaan tulooko siitä mitään.
Oho!? Ihan moottorisahalla. Syön Vilenin ruisleivän lauantaimakkaralla ja lähden isän luo navettakellariin.
- Onko turvasaappahat?
- On.
- Mistäs sää nua mun parahat mettähanskat osasit ottaa?
- Sieltä ylähyllyltä.
- Hö, olis siellä ollu huanompiakin. Sitte otat tuosta tuon kanisterin ja vesurin kantoon.
Kävellään lammen päähän ja siitä peltoa pitkin pellon ja mettätien välisen ryteikön viereen. On niin hieno ja aurinkoinen päivä kuin olla voi.
- No niin. Mää näytän nyt ensin. Katto, mitä mää teen.
- Joo.
Isä sahaa ensin vähän yläviistoon juuresta. Varmaankin siihen suuntaan, johon puu pitäisi kaatua. Sitten viilto kohtisuoraan viiston leikkuun yläreunaan. Puusta irtoaa lohko. Isä näyttää, että puu kaatuu tuohon suuntaan ja viittoo minua väistämään. Sitten leikkaa loven vastapuolelta kohtisuoraan, työntää samalla vähän hartialla ja puu alkaa kaatumaan haluttuun suuntaan.
Puun kaatumisessa on jotain hienoa. Mänty. Se on ollut siinä ainakin 30 vuotta, voinut olla kaksi kertaa pidempään. Ja ihminen voi sen kaataa. Jotenkin sitä pitää kunnioittaa.
Isä laittaa vyöstä roikkuvan mitan pään hakasella kiinni tyvipäähän. Kävelee rungon vasenta reunaa ja kuin meloen katkoo oksia rungon molemmilta puolilta. Kolmen metrin kohdalla isä sahaa ensin viillon alapuolelle. Miksi? Ja sitten katkaisee rungon yläpuolelta. Näin jatketaan koko runko ja latvaosasta tehdään ranka. Sitten nykäistään mitta irti. Se kelautuu itsestään sisään. Takaisin kävellään rungon suunnassa, mutta niitä käännellään vähän, jota joka puolelta tulee oksat ja niiden tyvet karsittua. Isä sammuttaa sahan.
- Nuan!
- Okei...
- Nyt on sitte sun vuoro. Ensiksi otat sen sahan tukevasti siihen maahan ja laitat käyntiin.
- Osaan minä sen ilmastakin!
- Turhan vaarallista, ku sulla ei vielä riitä siihen voima. Ryyppyä ei ny tartte, kun se on lämmin jo.
Laitan jalan huonosti kahvan päälle. Asetan kahvan etu- ja keskisormen väliin, otan narusta tyhjät pois. Nykäisen - hörähtää. Nykäisen uudestaan - hörähtää.
- Ei nuan hiljaa, terävästi!
- Tämä on paska asento. Ilmassa se lähtis, kun voi työntää vastaan.
- Ei. Sahaat jalkaas.
- Pöh!
Nykäisen muutaman kerran. Nousen pystyyn ja vedän ilmassa sahan käyntiin. Heti lähtee liikkeelle. Kaasutan vähän, että se pysyy käynnissä. Isä puistelee päätään.
- N.. .itt.. tu. p.. ...osta!
- MITÄ?
- NOSTA SUOJAINTA!
- NO?
- TUO PUU TUOSTA! KATTO MIHIN MÄÄ NÄYTÄN! NIINKU MINÄ ÄSKEN!
- JOO JOO! EI TARTTE HUUTAA!
Sahaan viillot. Sahaan puun takaa poikki. Se ei kaadu heti mihinkään. Isä näyttää, että pitää työntää. Työnnän sitä, mutta oksien paino kääntää sen pajukon päälle. Se kuitenkin kaatuu siitä läpi.
Katson isää. Isä puistelee päätään. Karsin puun. Isä käskee sammuttaa sahan.
- Liian korkeeseen kantoon kaadoit. Lyhyemmäksi pitää jäädä. Muuten tuolla mettässä ei voi ajaa traktorilla eikä oikeen kävelläkään. Ja se kaatosuunta pitää kattua kunnolla. Isompi puu, niin se jää konkeloon, ja ne on pirullisia kaataa. Ja vaarallisia.
- Mikä se on?
- Konkelo? Kun puu jää kiinni toiseen puuhun kaatuessa. Jää vinohon vaikka on juuresta katki. Ny sitte jatkat tuosta. Sitte, ku bensa loppuu niin kokuat pölkyt ja rangat kasoille. Mää meen kauemmas kaatamaan isompia puita.
Jatkan puiden kaatamista. On aika opettelua. Isän mielestä kaasuttelen sahaa turhaan ja sahaan puolella kaasulla silloin, kun pitäisi olla kaasu tapissa. Saha painaa paljon ja kädet on aika hapoilla.
---
Tulee MM-jalkapallomatseja. Ekassa Skotlanti pelaa tasan Norjan kanssa. Flo tekee maalin. Toisessa pelaa Brasilia Marokkoa vastaan. Brassithan tämän voittaa. Ronaldo, Rivaldo ja Bebeto tekevät maalit.
---
Metsurihommat tai mettätyöt niin kuin meillä sanotaan, on määrittänyt meidän perheessä töitä hyvin vahvasti. Metsää hoidetaan, sitä karsitaan sitä istutetaan, sitä kaadetaan, mutta yhtä kaikki huolta siitä pidetään.
Turvallisuus on sahojen kanssa ollut meillä tarkkaa. Meillä ei ole sahailtu juurikaan ilman turvakenkiä tai kypärää. Vähintään kuulosuojaimet on aina olleet päässä. Ja se on hyvä. Ilman viiltosuojahaalareita ja metallikärkisaappaita olisi minunkin jaloissa melkoisia jälkiä. Vaikka kuinka turvallisesti yrittäisi tehdä, niin paljon tehdessä kaikkea ei voi ennakoida. Joskus saattaa vain ketju katketa. Se lähtee melko liukkaasti suuntaan X.
Tein ennen tätä päivää paljon raivaussahahommia ja pelkän vesurinkin kanssa karsintaa. Usein raivaussahalla ja sitten kokoamassa puita, mitä isä tukkimetsähommissa kaatoi. Kotona olin kuitenkin pätkinyt rankoja moottorisahalla jo pari vuotta.
Jalkapallon MM-kisat olivat juhlaa. Oli joka illaksi jotain tekemistä. Tietokoneella ei saanut pelata enää iltakasin jälkeen ja urheilun katsominen myöhäänkin oli ihan hyväksyttyä.
Brasseilla oli kova joukkue. Kisat oli muutenkin sinne päin. Minulle nuo on ne "kaikkien aikojen kisat".
