Juoksutarinoita 102. Saulilla valukökässä (9.6.1998)

- Tomi. Laulamaan Sannalle. Sillä on synttärit.

- Eiii... En jaksa...

- Kyllä sen verran pitää jaksaa. Isä ja Samikin on. Sitten pitää siivota vähän, kun Iso-Sanna ja Miia tulee.

- Ei helvetti, tuleeko vieraitakin?

- Siistimpää kieltä... Tulee, mutta ei sun silloin tarvi olla paikalla. Illalla sitten, kun Arto ja Eila tulee.

- Onko edes kakkua?

- Illalla sitten. Tuus nyt!

Käydään laulamassa. Ihan todella turhaa ja noloa. Käyn uimassa ja tulen aamupalalle.

---

Onneksi piti vain puistella matot. Vieraat tulee kohta. Lähden lenkille, kun illalla ei ehdi. Yhtään ei jaksa nyt mitään vieraita. Jos tekis oikein pitkän lenkin, niin ei joudu mihinkään peltohommiin.

Toissapäivänäkin oli kyllä pitkä lenkki, mutta sitä edellisenä kova vetolenkki. 2*3min, 3*2min ja 4*45s. Tykkään sellaisista treeneistä, mutta purulla ne on aika tiukkoja.

Taidan juosta Rimmin ympäri. Ei ole kuumakaan. Itse asiassa miten onkin näin helvetin kylmä ja kesäkuuta eletään?! Hyvä, ettei pitkissä pidä juosta.

Kylällä ei paljon ketään näy, mutta autoja menee Kuuskutosella kyllä pirusti. Mäki-Pollarilta niin sanottuun Saaren tienhaaraan on jotenkin kapeat pientareet. Autotkin pakkaantuu aina sille välille. Pitää juosta lähes ojassa, jos autoja yhtä aikaa tulee sekä vastaan että ohi.

Rimmin kierrolla on aina samat tapahtumat. Erkin koira, Arvo, Viivi-koira ja joku mökkiläinen, joka ajaa liian kovaa. Traktoreita on pelloilla ja jo rehunkin teossa. 

Katson sekkarista aikaa. Olen juossut liian kovaa, niin kuin aina pitkät lenkit. Ne on niin perkuleen tylsiä. Kellokaan ei ole juuri mitään. Pitääkö käydä kiertämässä vielä purulla, niin en heti ole kotona?

Purulla on perushommaa. Rauhoittava paikka. Sääskiä on jo, mutta ei ne nyt vauhdissa häiritse. Ja on aika kylmä, ettei ne ole virkeitäkään. Onkohan täällä nyt mennyt karhuja? Kai se pitää nyt juosta kotiin. On nälkä. 

---

Isä tulee navetan takaa, kun minä olen laittamassa pyyhettä narulle. 

- Käviksää uimas? 

- Joo-o. 

- Eikö se oo aika raikasta? 

- Asennekysymys. 

- Vähän turhaa kuitenkin, saat tulla Saulin puolelle vähän hommiin. 

- Täh? Mitä pitää tehdä? 

- Valukökkään. Saat tulla kuraa kuskaamahan.

- Ei... Meneekö kauan? 

- Niin kauan, että se on valmis. Ei sitä kesken voi jättää. 

Kävelen Saulin puolelle. Isä, Sauli ja Antti on siellä. Palo-Pentti on kuulemma tulossa myös. Miehet juo oluita. 

- No niin, Tomppa. Tuu sää kottikärryn kanssa tähän myllylle, niin minä lappaan sulle kuraa. Viet sitten miehille tuonne. 

- Joo. 

- Voit ottaa sitten limsaa tuosta pöydältä. 

- Joo. 

- Kävikkö aamulla jo lenkillä? 

- Joo. 20 kilsaa. 

- Oho, oho! Se on hyvä. Se on hyvä. Sitten, kun lämpenee, niin kannattaa uida paljon. 

- Joo. Kävin mää tänäänkin. 

- Hyvähyvä. Niin minäkin. Kyllä siihen tottuu, vaikkei lämmintä vielä olekaan. 

Kökkä on aivan loputon. Tai siinä menee viisi tuntia. Saulilla on sauna lämpöisenä. Käyn nopeasti. Saulin saunassa haisee hyvälle. Ja sillä on aina kiuasnakkeja. 

---

Illalla Eila ja Arto tulee käymään. Pelataan perinteisesti sulkapalloa ja ihaillaan Princessaa. Kymmenen maissa olen ihan sipissä. Luen hetken Akiraa ja menen alan nukkumaan. 

---

Meillä laulettiin syntymäpäivinä. Kaikille. Se oli tuossa iässä todella noloa ja turhaa. On se ehkä vieläkin vähän. Mutta nimipäiviä ei meillä juhlittu. Onneksi. 

Sauli on isän setä ja sille tehtiin uutta halkoliiteriä. Tai autokatosta. Tai jotain sellaista. Saulin mökki on syntymäkodista sadan metrin päässä, tosin järven toisella puolella. 

Kökkä eli talkoot on Pohjanmaalla perustoimintaa. Autetaan naapureita maksutta. Tai yleensä ruoka- ja varsinkin juomapalkalla. Saulilla oli aina Spritea ja aina se lämmitti nakkeja kiukaalla. Sauli oli myös kova urheilumies ja opetti minua uimaan. Mailapeleissä oli ikäisekseen todella kova. 

Sannan kummisedällä oli sininen Austin Princess. Arto on muutenkin entisöinyt aika määrän autoja. On Trabantia, Austinia ja vaikka mitä. Erikoisautoja. 

Juoksutarinoita 101. Lapsuus on taputeltu

On tultu Juoksutarinoissa vaiheeseen, jossa 18 ikävuotta alkaa olla täynnä. Se on merkittävää, joskin kaoottista aikaa ihmiselle.

Minulta on kysytty, että miten suunnittelen tätä kirjoitussarjaa tai muuten päätän, mitkä jutut valitsen siihen. Vastaus: en suunnittele mitenkään, enkä mieti käsikirjoitusta.

Luen omia harjoituspäiväkirjamerkintöjäni ja valitsen tapahtumat, jotka elävästi muistan. Olen kirjannut päiväkirjoihin lauseella-parilla ns. merkittäviä tapahtumia kyseiseltä päivältä. Niitä käytän usein myös tarinoiden otsikkoina.

Jätän tarinoista tarkoituksella sellaisia ihmisiä pois, joista en ole ihan varma, mitä sanoisivat, jos tulisivat julki tässä yhteydessä. En minä niin vakavasti kirjoita, että jaksaisin alkaa lupia kyselemään. Voi myös olla, että käytän tekaistuja nimiä heistä.

Aion yhä jatkaa näitä kirjoituksia. Samalla mietin, että laittaisiko nämä sata ekaa jotenkin kansien väliin. En siitä kuitenkaan paineita ota. Tämäkin kirjoitus on pätkissä kirjoiteltu salitreenin palautuksien aikana.

Juoksutarinoita 100. Ajotunti Töysässä (4.7.1998)

Autokoulun eka ajotunti ihan oikealla tiellä. Autokoulun Antti tulee hakemaan postilaatikolta. Ekan kerran ajoin vain pikkuisen Viispuiston parkkipaikalla. Mutta eihän tollasessa perusajossa mitään ihmeellistä ole. Sehän on auto. Ihan sama kuin traktori tai mopo, mutta menee vähän kovempaa. Ohittaminen kyllä vähän mietityttää, mutta ei kai sitä heti tarvi ketään ohittaa? 

- Älä ny sitte törttööle! 

- En en. Siinähän on opettaja kyydis.

- Vauhtia kuitenkin on reilusti. Muistakko kuinka hiljaa traktori meni, kun Sanna väänsi sen tuonne lohiammikkoon? 

- No se oli ehkä kolmevuotias... Minä oon 18!

- Et oo vielä. Ja sillon sitä vasta toholo onkin! 

- Joo joo... 

Antti vilauttaa valoja ajaessaan meidän tienhaaraan kohti keskustasta. Käännetään auto ja vaihdetaan kuskia. 

- Paas ny sitte peilit ja penkki niin ku pitää! 

- On ne aika hyvin. 

- Näätkö mun puolen peilistä? 

- En niin hyvin... 

- No niin. Eli ei oo niin ku pitää. 

- No nyt! 

- Sitte vaan matkaan. Ajetaan koulun kautta Töysään. 

- Töysään?! Miks? 

- Siellä ei oo liikennettä ja se on vähän niinku keskusta. 

- Siellä ei oo mitään. 

- Sekin on totta... Mutta mennään ny vaan! 

Ajellaan Kirkkomännikön kautta kohti Töysää. Antti kyselee ketkä on parhaat kissat lukiossa. En osaa sanoa siihen mitään. Eikö ne nyt ole vähän nuoria tuolle? 

- Ootko käyny Töysässä ennen? 

- Kai mää ny oon! Keskisellä. Ja ollaan me pelattu sählyä täällä. Ja mää oon käynyt kisoissa Töysän kentällä. Mummo on kans pelannut siinä keskustan baarissa pajatsoa. Sillä on Mini-Suomessa voitettu Suomen mestaruus pajatsossa. 

- Älä helvetissä?! Se on komee saavutus. Sulla on kova mummo. 

- Niin on. Se on hassu. 

---

Illalla on ekat viralliset SC Alavuden treenit. Käytiin me pelaamassa jalkapalloa ja oonhan minä ollut maalissa niiden treeneissä joskus. Se on joku "alkutesti". Vähän pelottaa, mutta toisaalta odotankin sitä. Koutsi-Juha kertoo, mitä tehdään. 

- Juostaan ensin kilsa verkkaa, sitten 2 kertaa 30m paikaltaan ja sitten 4 kertaa 400m 2min palautuksella. Ajat otetaan maalikameralla. 

- Onko pakko juosta verkkaa, joku huutaa. 

- On. 

- Voiko juosta enemmän verkkaa, kysyn. 

- Voi. 

Eihän kilsa riitä mihinkään. Teemu juoksee mun kanssa verkan. Käydään Ponneniementiellä. 

Olis pitänyt ottaa piikkarit, mutta en tajunnut. Mulla on tälläset mouhot Sauconyt. En kyllä usko, että muillakaan on. 

3-kymppiset tuntuu tahmealta. 4,46 ja 4,38. Juostaanko salibandyssa koskaan 30 metriä putkeen? En usko. 

- Sitten vartin päästä nelisataset. Onko joku ennen juossut nelkkuja? 

- Minä oon... 

- No niin. Meet Teemun, Teron, Mikon ja Johanneksen kanssa! Toiseen ryhmään Hannu, Jarmo, Esko ja Hate!

- Mitä vauhtia pitää juosta? 

- Kovaa. Mutta viimeisen pitäs olla täysiä. 

- Okei... 

Eka veto. En osaa oikein täsmätä vauhtia. Juoksen alun hiljaa ja vikalla satasella muiden ohi. Teemu juoksee aika lähellä. Vähän tuntuu hengityksessä, kun verkattu on niin vähän. 

- Sehän meni hyvin. 65,7 sekuntia. 

- Onko se hyvin? 

- Muut ainakin jäi.

- Kai niiden pitääkin... 

- Mitä? 

- Ei mitään... 

Toinen veto. Teemu lähtee vetämään. Tulen taas loppusuoralla ohi. Ei tunnu oikeastaan miltään. 

- 63,5! Oottekos te Teemun kanssa kuinka paljon juossut nelkkuja? 

- No en minä oikeestaan... Vähän pidempiä vetoja juoksen Sapsussa yleensä. 

- Mää oon suunnistanut enemmän. 

Kolmas veto. Menen takasuoralla kärkeen, Teemu jää vähän ennemmin. 

- Ei saatana, 61,5!? Te ootte muita sata metriä edellä!

- Vieläkö juostaan? 

- Kerran vielä. Voitte vetää täysiä. Mutta antaa toisen ryhmän nyt juosta ensin. 

Isommat jätkät on tulleet ihan katsomaan. Pasi ja Vesku tsemppaa ottamaan kunnon skapan. 

Teemu lähtee tosi kovaa. Ei oikein huvita juosta täysiä, kun treeni on jotenkin epämääräinen. Menen ennen vesiestettä ohi ja tulen loppusuoran täysiä. Tai niin, että se näyttää täysiä juoksemiselta ja muka rasittuneelta. 

- Terve! 57,2! Tuosta se ei jää pelipaikka kiinni! 

- Aivan hullu suoritus! 

Jätkät taputtaa. Minusta ei oikein tunnu miltään. Hengästyttää, mutta ei mitään erikoista. Alle minuutin nyt juoksee vaikka koivunhalko. 

- Ens kerralla lihaskuntotestit! 

Isä hakee kotiin. Se jättää minut Harjun kohtaan, jotta "saan vähän loppuverrytellä kotiin". 

Eschedessä on kuollut kymmeniä ihmisiä jossain junaonnettomuudessa. Ja Helsinkiin on avattu joku uus museo. Onpa helvetin kiinnostavia uutisia. 

---

Antti oli sellainen vähän Maki Kolehmaisen näköinen, nykymittapuulla pikkuisen setämieshenkinen autokouluope. Mukava kuitenkin. En nyt ihan varma ole, oliko hän Antti, mutta voi olla parempikin ettei nimi ole oikein. Hahmon muistavat kyllä kaikki. 

Töysän keskusta ei ole ihan suurimpia metropoleja. Siellä ei ollut oikeastaan mitään ja nyt ei varmaan sitäkään vähää. Mutta mummo tosiaan oli pajatson Suomenmestari. Ainakin naisissa. Ja jonain vuonna. Hyvä se siinä joka tapauksessa oli. 

Sählyä ja salibandya on jossain muodossa tullut pelattua koko lapsuus ja nuoruus. Ja ihme kyllä nykyäänkin. Ensin omin päin, sitten tuli Sulkavan Sudet, Alavuden Hurrikaanit ja lopulta vuorokeskustelujen jälkeen alettiin käymään SC Alavuden treeneissä. Siellä oli "isompia poikia" eli entisiä lätkän pelaajia. Minä pärjäsin pääasiassa juoksuvoimalla ja kestävyydellä. Mailataidoissa olisi voinut paljon parantaakin. Mutta kyllä sitä karvaajaa ainakin pelien loppuvaiheessa tarvittiin. Olin todennäköisesti vastustajan silmissä rasittava pelaaja, koska jaksoin karvata ja häiritä kauan. 

Tietysti olin keskimääräistä alavutelaista säbäjätkää aika paljon kovemmassa juoksukunnossa, joten tuota nelkkusarjaa ihmeteltiin. Vielä vuonna 2019 se nousi puheisiin, kun vanhoja pelaajia tapasin. Eihän se juoksua treenanneen mielestä nyt miltään yliluonnolliselta tunnu. Tosin enää siitä ei menisi kuin se eka veto. 

Eschedenin junaturmassa kuoli yli 100 ihmistä. Lienee Saksan suurimpia siviilionnettomuuksia. Se avattu museo oli muuten Kiasma. 

Juoksutarinoita 99. Frederik Kannikassa (18.5.1998)

On ensimmäinen oikeasti kuuma päivä. Vaatetta on ihan liikaa. Kyllä trikoita ei olisi pitänyt laittaa, jos on 22 lämmintä. Mutta eilen oli kylmä. Ei pysty mitenkään juoksemaan tuntia enempää. Paistuu.

Oispa kotona limsaa. Tuskin on. Jotain isän vedellä jatkamaa voi olla. Varmaan sekin jotain ananaslimsaa. Se pitäis kyllä kieltää lailla. Ananas sopii ainoastaan pizzaan. Muuten turha. 

On niin kuuma, että menen suoraan rantaan. Käyn uimassa. Ei varsinaisen lämmintä ja rannassa on ärsyttäviä vesihämäkkejä. Saatanan isoja ja äkäisiä. Pitää sanoa Sannalle, niin se ei uskalla tulla uimaan. 

---

Sitten olisi mm-finaalin toinen peli. Niin helvetin paska systeemi on tämä kaksiosainen finaali! Eihän tässä ole mitään fiilistä. Suomen pitää tehdä kaksi maalia, että voittaa. Ja ruottalaiset ei saa tehdä yhtään. 

Ruotsalaiset ei tee yhtään. Mutta ei Suomikaan. Paska peli. Finaali ei saisi loppua 0-0-tulokseen. Karalahti ja Peltonen valitaan tähtikentälliseen. 

---

Joku on jättänyt linja-autoon Keltaisen Pörssin. Viitsisikö isä ostaa jonkun muun auton kuin Corsan? Seat Ibiza ainakin olis halpa. Ja musta. 

Koulupäivä on kuin norsu eläintarhassa. Se vain on ja vähän heilahtelee. Ei siis minkään tekijäksi. Koulu loppuu vähän ennen kolmea. Kävelen vesisateessa jo kesäiseltä tuntuvan hautausmaan läpi. Nälkäkin on. Käyn kyllä Kannikassa munkilla. 

Menen Kannikkaan, ostan kreemimunkin ja Pommacin. Miksei Pyynikin Helmeä saa enää? Selailen Ilkkaa. Joku tulee sisään. 

- Päivää taloon! 

- Päivää!

- Mitäs sinä syöt? Onks toi hyvää? 

- Onhan tämä. 

- Mulle tommonen ja kahvi! 

Jumalauta, Frederik! Kannikassa! Nyt on julkkis Alavudella! Pitää lähteä linkka-asemalle. 

- Kiitos ja moi! 

- Illanjatkoja! 

Frederik toivotti illanjatkoja. Kukaan ei usko tätä. 

Linja-autoasemalla haisee vanha viina, tupakka ja kusi. Palvelukin on erinomaisen huono. Voitan Potti 5:sta viisi markkaa. 

---

Isä tapasi jatkaa "kallista" limsaa vedellä, jotta se riitti meille pidemmäksi aikaa. Sen alkoi viimeistään yläasteella maistaa. 

Vesihämähäkki on Suomen myrkyllisin hämähäkki. Se on A) ruma B) iso ja C) oikeasti aika äkäinen. Ovela pirulainen, kun osaa elää veden alla. 

Tuo mm-lätkäsysteemi oli harvinaisen heikko. Melkoinen antikliimaksi päättää kaksiosainen finaali maalittomaan tasapeliin. 

Frederik kävi tosiaan jonkin verran Alavudella ja ihan vielä samalla kylälläkin pelaamassa Jussin kanssa tennistä. 

Ananas ei muuten sovi edelleenkään kuin pizzan päälle jotenkin.