lauantai 12. lokakuuta 2024

Juoksutarinoita 96. "Onko täällä aina tälläänen keli?" (18.4.1998)


On kevyt kahden lenkin päivä. Toissapäivänä oli Sapsu kovaa. Alkaa meni 38.31 min. Se on aivan hyvä 9,6 kilometriin. Aivan hyvä näin kevääksi. Oli toisaalta sopiva kelikin. Keväisen raikas. Ja lähtö Matilta, niin oli kirittäjiä.

Eilen oli kevyt Rimminlenkki. Vettä satoi, mutta lämmin oli. Tänään vain pari puolen tunnin lenkkeilyä. Sekin on ihan jees.

Käyn aamulla Kotatienhaarassa. Oli kuulemma ollut hirviä siellä. Pol Pot on kuollut ja Paul McCartneyn vaimo. 

Keli on aurinkoinen, mutta viileä. En ottanut hanskoja. Ei mun sormia palele. Pelloilla on kuuraa, mutta ei lunta enää. Routakuopat ovat vielä kovia. Ei jousta. Ehkä illalla joustaa. 

---

Päivällä lajitellaan jyviä. Tai isä peittaa ja minä lajittelen. Pölyistä paskahommaa. Lajittelijan hihna vähän hirvittää. Jos käy niin kuin papalle.

Isän pikkuhomma kestää tuhottoman kauan.

- Jokohan se piisaas tälle päivää?
- Olis piisannu jo kauan sitten...
- Eihän täs ny päästy ku vähä alkuhu. Huomenna sitte lisää.
- Jos Sami tulis...
- Se ei tahro jaksaa vielä... Katto ku o hiirenpaskaa! Huano katti, ku ei hoira työtänsä.

---

Vettä piskottelee. Nyt riittää kyllä Vanhan Peltolan kivi. Savu ja lehmänpaska haisee. Juoksu tuntuu hätäiseltä.

- Nykkö jo saunaan?
- Joo, kun lähdetään Jarmon kans Mietaalle.
- Millä te sinne meette?
- Jarmon autolla. Ne hakee tästä seiskan mais.
- Hirviä pirusti sillä välillä. Ja vettäkin rupiaa satamaan.
- No ei sada paljo yhtään. Me väistetään hirvet.
- Sitä ei ehri väistämään. Tohlolta idealta vaikuttaa.

---

Jarmo ja Marko ajaa pihaan. Nykäisen mokkanahkatakin päälleni ja lähdetään. Musiikkina jotain kaameaa teknoa.

Keli on synkkä. Vettä vihmoo ja on aika kylmä. Onneksi sentään illat alkavat olla jo kohtuullisen valoisia. 

Autossa on lämmin, jopa kuuma. Istun edessä, Marko keskellä takana nojaten polviinsa. Vauhtia on vähintään riittävästi. 

- Mennäänkö me sisälle? 
- Ei helvetissä! Sehän on aivan pirun kallis! 
- Mitäs me tehdään? 
- Pyöritään ja kattellaan! Ja saatte bensoista maksaa mulle makkaraperunat. 

---

Vettä sataa. Kaatamalla. Ollaan aivan liian aikaisin Mietaalla. Parkkipaikka on lähes tyhjä. 

- Eiköhän ny pyöritä vähän Kurikan kylällä? Ei oo ketään vielä täällä. 
- Ei tästä kyllä kauaa ajais Koskenkorvalle tai Ilmajoellekaan. Ei oo kiirus tänne vielä. 
- No ajellahan ny sitte. 

Kierretään nuo paikat ja näytän niistä paikat, joissa oon juossut. Vaikkei se niitä kiinnostaisikaan. 

- Pikkuusen olis jo nälkäki... 
- Onkohan Kurikas grilli? Makkaraperunat menis. 
- Kai siellä nyt sen verran on elämää. 

Ajellaan ympäriinsä ja löydetään grilli. Sen parkissa on jotain tyttöjä autossa. Jarmo parkkeeraa viereen. Niillä on ikkuna auki. 

- Terve! 
- Terve. Mistäs te ootta? Ette ainakaan täältä. 
- Alavudelta. 
- Niin kaukaa? 
- Joo! Onko täällä aina tälläänen keli? 
- Ai vesisade? Ei. 
- Jaa. 

Tytöt lähtee. 

- Ei saatana, Tomi! "Onko täällä aina tälläänen keli?", mikä helvetin heitto se nyt oli? 
- No, mitä muutakaan sitä olis keksinyt? 
- Jumalauta, voi olla nolo! Kuolen nauruun... 
- No ei ne ollut ainoot tytöt! Polttivatkin. 
- "Onko täällä aina tällaanen keli?"...voi vittu... 

---

Mietaalle on tullut jo porukkaa. Linja-autojakin. Ollaan parkissa paikallan ja välillä pyöritään parkkia ympäri. 

- Katto noita! On muuten hyvännäköösiä takaapäin! 
- Ei niistä kyllä täältä asti tiedä... 
- Aja ohitte! 
- Voi vittu, Marko! Ne on jätkiä! 
- No mistä sen olis tiennyt, yhdellä oli pitkät hiukset!? 
- Oo ny hiljaa, menee huonommaksi vaan! 
- Mikäs tuo nuppelopää tuolla on? 
- Mikä nuppelopää? 

Jarmo nauraa ja ajaa lähemmäksi. 

- No se ny sentään on tyttö! 
- Aivan hyvä! 
- Markolle ei taida kyllä kelvata, tyttö kuitenkin. 
- Haistakaa ny... 

Pyöritään parkkipaikkaa kuluttaen puoli yhteen asti. Takasin mennessä on aivan pirun pimeää. Marko nukahtaa ja minä vahdin hirviä. Ne vaanii joka puun takana. Kotona oon joskus kahden maissa. Isä tulee ovelle. 

- Noh, näinkö myöhähän piti olla? 
- Joo. 
- Kuinkahan pöhnäs siton oltu? 
- Ei oo juotu mitään. Meen nyt nukkumaan. Öitä. 

---

Jyvien lajittelu on periaatteessa nykyisin ihan mukavaa hommaa. Siihen on sellainen iesuksen vanha lajittelukone. Hihnavedolla ja sähkömoottorilla. Ja helvetinmoisella pölyllä ja metelillä. Siinä niin sanotusti erotellaan jyvät akanoista. Peittaamisella tarkoitetaan jyvien pinnan suojaamista. Punaista ainetta levitetään jyviin, jotta bakteerit ja pöpöt eivät tekisi niin kovaa tuhoa. 

Jarmolla oli punainen Corolla FX. Se ei ole iso auto, mutta hyvin tuollainen sakki sinne meni. Pirun lämmin se oli, kun taisi olla niin, että tuulilasi meni huuruun, jos lämpö ei ollut täysillä. 

Mietaan reissu oli juuri sellainen turha teinien säätöreissu, jossa lopulta ei ollut oikein mitään järkeä. Ja siksi juuri niin ikimuistettava. "Onko täällä aina tälläänen keli?" -lause on edelleen käytössä.