Juoksutarinoita 109. Ajoin mettään (27.8.1998)

"Siinä on paikka... JA VASARA UPOTTAA MAALIN!" 

- Oho!? Saivat ihme kyllä sisään. 

- Ei jumaliste! Nyt vaan pitää tuo pitää! 

- Siihen en usko. 

- No saa ne periaatteessa päästää yhden ja voittavat silti. 

Metz tasoitti, mutta HJK menee Mestareiden liigaan. Ei hemmetti. 

Vaikka oli tonnivitonen niin, ei kyllä yhtään nukuta vieläkään, kun oli niin jännä peli. Vauhti oli hidas ja satoi vettä. Viimeinen kierros kyllä kestikin vuoden. Rotola-Pukkila voitti jollain 4.15-ajalla. 

Menen sänkyyn. Luen hetken Akiraa. Sääski inisee jossain nurkassa. Perkele. 

---

Saan mennä autolla kouluun. Petri ja Jussi ei nyt tule, koska niillä alkoi jo kasilta. Haen Jarmon. Corsa on niin saatanan ruma, mutta kavereiden mielestä niin ruma, että sen takia jopa siisti. 

Meillä on fysiikkaa ja sarjakuvakurssi. Pitkä fysiikka lyhyellä matikalla on kyllä aika haitarista. Jos nyt kuitenkin vielä pari kurssia pääsisi läpi, niin riittäisi kurssit. 

Olen lukenut satoja sarjakuvia kirjastossa. Järjestyksessä, kuten minulle on tapana. Tiedän monta, mutta suosikkejani ovat Luupäät, Akira ja sitten vasta muut. Esko on vähän sekava opettaja, mutta kurssilla on Pete ja Jussi, niin kyllä se menee. Puhutaan paskaa oikeastaan koko ajan. Tehdään sarjakuva palmusta, joka syö turistit. 

Vien Jannen kotiin. Pollarinkylälle. Ajan sieltä Katteluksen kautta kotiin. Tai pitäisikö ajaa Syväjärven metsäautotien kautta? Jos vaikka juoksisikin sitä kautta. 

Tällä tiellä ei tule ketään vastaan. Voisi ajaa lujempaa, mutta tie on kyllä ihan juuri lanattu. Meinaa luistaa pienessäkin vauhdissa. 

- PERKELEEEE! 

Iso hirvi seisoo oikealle kaartuvan mutkan keskellä. Jarrutan renkaat lukkoon. Ei saatana pysähdy. Vapautan jarrun ja ohjaan vasemmalle. TÖKS! 

Auto on ojassa. Kallellaan vasemmalla kyljellä. Sama saatanan oja kuin 100A Datsunin kanssa. Ehkä muutama sata metriä eri paikassa. En pääse kuskin ovesta. Möngin apukuskin ovesta. Hirven perkele seisoo vielä tiellä ja katsoo tyhmänä! 

Heitän sitä kivellä. 

- MEE NY HELVETTIIN SIITÄ! 

En osu. Hirvi lähtee hiljaa kävellen tietä pitkin eteenpäin ja siitä metsään. Auto näyttää ehjältä, mutta ei se tuosta kyllä nouse. Jumalauta... 

Lähden juoksemaan Timolle päin. Se on varmaan lähin talo, jossa on traktori. Pitäs ehtiä vielä lenkki-iltaankin. 

- Terve... 

- Terve? 

- Auto pitäs saada pois ojasta tuossa Syväjärven mettätiellä. Väistin hirveä. 

- Oho! Menikö pahaan kuntoon? 

- Ei. Ei hirvi eikä auto. 

- Nooo... Käyrähän kattomassa. 

Timo sytyttää tupakan ja lyö Fiatin käyntiin. Savu on tiivis. En ole varma tuleeko se Fiatista vai tupakasta. 

Toivottavasti autossa ei ole lommoja. Jotenkin tuntuu ettei Timo usko tapahtunutta. 

- No on se ojas! 

- Joo.

Timo hyppää alas, laittaa traktorin vinssin koukun kiinni etupäähän johonkin ja vetää auton tielle. Timo sytyttää taas tupakan. Silmät verestää. Olisko krapula? Vai olisko jopa vähän päissään? 

- On siinä, perkele, hirven jäljet... 

- Kyllä siinä hirvi oli. Ei auto kovaa ojaan mennyt. 

- aika moni vaan ajaa rallia täs tiällä...

- No tuolla Corsalla ei paljon rallia ajeta.

- Kyllä sillä kotia pitääs päästä. Ei siinä lommoja näjy. 

Lähden ja ajan hiljaa kotiin. Vähän auto täristää, mutta ei se ainakaan savua. Vien auton alas. Jos mentäis pyörällä lenkille. 

---

- TOMIIII! 

- NO? 

- TUUS KÄYMÄHÄN! 

Voi perkele. Isä on auton luona. 

- Mihkä mettähän sää oot ajanu? Aurauskulmat on aivan päin persettä. 

- Väistin hirveä... 

- Mihnä? 

- Syväjärven mettäautotiellä... 

- Piruako sää siellä teit? 

- Vein Jannen kotia ja ajoin sitä kautta...

- Eihän se oo lähelläkään? 

- No ajoin sen kautta, kun aattelin, että juoksisko sieltä... 

- Paskat, siellä mitään hirviä oo. Nolosti ajettu mettähän. Monen sadan remontti. 

- Oli hirvi! Kysy Timolta! 

- Varmahan kysynkin! Nyt kamppeet kasaan ja pyörällä mennähän.

- Joo joo... 

---

Juoksin paskasti tonnivitosta kauan. Tai oikeastaan aina. Se on pirullinen matka. Kolmas kierros on tappava. Sm-viesteissä se on mennyt hyvin, muuten aivan hirveää tekemistä.

HJK alkoi pärjäämään pirun hyvin. Ja sehän lukionuoria kiinnosti. Kyllä sitä kovasti seurattiin. Muistan vieläkin sen tunnelman, kun ne pääsi Mestareiden Liigaan.

Sanoihin aikoihin Arja Alho ja Uffe Sundqvist olivat paljon otsikoissa. Sitä ei silloin ymmärtänyt, mutta nyt voisi olla kiinnostavakim saaga.

Voisin väittää lukeneeni pitkän sarjakuvan. Luin niitä lapsena ja koko kirjaston valikoiman Ahmed Ahneista Judge Dreddiin ja Luupäistä Akiraan. Oli aina se reilu tunti koulun jälkeen aikaa siihen. Levyhylly läpi ja sitten sarjakuvia lukemaan. Jos pitäisi yksi valita, niin Jeff Smithin Luupäät on nerokas.

Tuota ojaanajoa ei vieläkään isä varmaan usko. Tai muistaakokaan enää. Hirvi siinä kuitenkin seisoi keskellä tietä. Noin klo 15.20.

Ääliö.

Juoksutarinoita 108. Vähän flunssaa (15. - 23.8.)

On melkein lämmin. Ei ole kesä eikä syksy. Joka päivä sataa vähän ja sellainen syksyn uhka vaanii. Ankea fiilis, mutta hyvä treenikeli.

Sain eilen uudet Niken lenkkarit. Kevyet ja matalat. Laitoin ne kouluun ekana päivänä, vaikka tiesin, että aukovat päätään, kun oli liian puhtaat. Lenkkareilla on kuitenkin ihan hyvä kävellä ennen kuin lähtee juoksemaan. 

Kurkku tuntuu karhealta. Olisko jotain pölyä kuivaajalta? Ehkä se juostessa lähtee. Kierrän Pyylammen kevyesti. Isän mukaan alamäet pitäs juosta rennosti kovaa. Juoksen niin. Alamäissä vasen sääri tuntuu oudolta. 

Clinton on jotain säätänyt sihteerinsä kanssa. Onko tuo nyt niin iso juttu, että se ketään kiinnostaa?

---

Ei ole ihan terve olo vieläkään vaikka eilen lepäsin. Jos huilaisi, eikä vielä menisi kouluun, niin illalla ehkä voi tehdä treenin? Ei kyllä huvitakaan kouluun meno. Pelaan Carmageddonia. Vladin auto on kamala ajettava, mutta se menee kovaa. 

Ehkä olo on ihan hyvä. Ainakin voin lenkin juosta. Rennosti Pyylampi ja minuutista pariminuuttisiin pitäis juosta kovaa. Kulkee yllättävänkin hyvin. Lämmitän saunan, jos se vähän tervehdyttäisi. 

---

Pitää käydä ajoissa lenkillä. Vaikka nenä vuotaakin. Tänään alkaa nimittäin EM-kisat. Ekana päivänä on kyllä yleensä vähän finaaleita. Joku kuula ja ehkä joku pitkä matka. 

Juoksen 11 kilometriä. Eli pururadalle, siellä viisi kierrosta ja takaisin. Keskipäivästä voi jo aistia sen, että illat ovat pimeitä. Tuoksuu maatuville lehdille. Alaosa lenkistä on pehmeä. 

Illalla Pinto voittaa kympin. Olin kyllä Baumannin puolella. Mutta ei kiri riittänyt. Nenä vuotaa vieläkin. Laitan yöksi paperitupot sieraimiin. 

---

Sunnuntait on yleensä ankeita. Pitkä lenkki ja yksi päivä kouluun. Mutta nyt on jalkapallopeli. Pelataan Kontiaista vastaan. 

Käyn aamusta Pyylammen kiertämässä. Peli on kolmelta. Pitää laittaa videolle EM-kisoja. Eduardhan saattaa ottaa mitalin. 

Kontiainen on taitava, mutta meillä on paljon parempi kunto. Mutta taidolla ne ovat kolmella maalilla johdossa jo puoliajalle mennessä. Saadaan sentään 3 maalia, joista minä yhden puskemalla. Sitä ei usein satu. 3-6 on kuitenkin aika surkea suoritus. 

- Huomenna kisa ja potkupallua edellisenä päivänä. Ei oo paras mahrollinen valmistautuminen.

 - Ei se nyt missään tunnu. Huomenna sinne vaan! Hyvin se kulkee. 

Eduard ottaa hopeaa! Ihan hyvä siirtopelaaja, kun on melkein suomalainen nimikin. Naisten kymppi on hieno. Sonja O'sullivan voittaa, mutta Ribeiro ja Șimon eivät ole kaukana. Ehkä kuitenkin siisteintä, että Arron voittaa satasen. Sen juoksussa on jotain todella ylvästä. 

---

Valentin Kononen ottaa EM-hopeaa. Oikeastaan radiosta on vielä hienompi kuunnella kisoja kuin katsoa televisiosta. Jonkun pitää luoda se tunnelma sanoin. Se on hieno taito. 

Seinäjoen kenttä on mukava. Siinä ei ole mitään ihmeellistä ja se on oikeastaan jopa aika karu. Verryttelyalue on kuitenkin mukava ja jotenkin siellä on aina ollut hyvä juosta. 

Palonen ja Haapaniemi ovat pukukopissa. Ei kuulemma kulje ja on paskaa. Miksi se nyt niin paskaa on? Kisaaminenhan on siistiä! 

Ensimmäinen kierros on hidas. Aika paljon porukkaa radalla. En uskalla olla röyhkeä ja jalat on kyllä aika jökissä. Palonen voittaa ja juoksee 2.03. Norrbo on toinen, Metsäranta kolmas. Ei menty kovaa, mutta sen verran jankissa oli takareidet, etten pääse mihinkään. 2.12. Paskaa. Vähän kyllä tukkoinen hengityskin. Vettä sataa kaatamalla. Lähdetään heti kotiin. 

- Oli kyllä huono juoksu. Jalat tuntu raskaalta. 

- Määhän sanoin, että se potkupallo on huono. Voitaas käydä Jokivarren purulla verkkaamassa.

- Onko pakko? 

- No mää ainakin käyn juoksemassa. Voit sää juosta kotiakin, mutta auto jää siihen. 

- Jaa... 

---

Tämä pätkä kertoo kyllä hyvin, miten jano liikkumiseen ja urheiluun oli kovempi kuin ajatus siitä, että toipuisi flunssasta. Flunssa oli hidaste. 

Bill Clintonilla oli säätöä Monica Lewinskyn kanssa. Se tuntui 18-vuotiaasta melko turhalta uutiselta, mutta jälkeenpäin on tajunnut, että aika merkittävä tapaushan se on ollut. 

Vuoden 1998 EM-kisat oli kyllä seurannassa. Siellä on niitä itselle melko tärkeitä yu-tähtiä koko joukko. Tuli seurattua lähes kaikki urheilu, ja vielä videoitua pätkiä, joita ei nähnyt. Ei ollut nettiä siinä määrin, että olisi voinut jostain katsoa highlightsit. Ne piti itse löytää. 

Tuon ajan kisoja leimaa kokonaisvaltainen jumi. Treenasin, mutta siihen päälle tuli sähly, jalkapallo, jääkiekko tai joku muu, mikä kiinnosti myös. Aina oli menoa, mutta lepoa ei ollut. Edes kipeänä. 

Juoksutarinoita: 107. Ilmajoen reissu (24.7.1998)

- No, jännittääkö? 

- Ei kyllä yhtään. 

- Jos tuleekin joku virhe. 

- Äiti. Tuo auttaa tosi paljon. Mutta ei jännitä. Mää osaan kyllä. Sehän on vaan autolla ajoa. 

Isä ajaa minut katsastusasemalle. Ajokorttikoe alkaa sieltä. Kyytiin tulee joku Antti. 

- Koita ny sitte ajaa tohloolematta! 

- Joo joo. Se on ihan helppo koe. 

Menen sisään ja istuskelen odottamassa hetken. Minulle tarjotaan kahvia, mutta en juo sitä. En tykkää. Joudun juomaan sitä ennen kisoja ja se on kamalaa. Miten odotusaulat saadaan näin pirun tylsiksi? Onkohan se ihan tarkoitus? 

- No niin, terve. Sitten pitäs lähtiä ajelemahan... 

- Joo. 

- Auto on tuossa pihas. Se uus Kupla. Käy laittamas se ajokuntoon, niin lähdetään. 

Uus Kupla! Jumaliste! Säädän peilit ja istuimen. Inssi tulee kahvikupin kanssa kyytiin. 

- Eiköhän me sitten lähdetä keskustaan...

- Onko väliä, mitä kautta? 

- Ei, voitas ajaa siihen Kirmasen lähelle Montun viereen. 

Ajaminen on vähän jäykkää, mutta helppoa. Keli on mukava, puolipilvistä. Liikennettä ei ole paljon. 

- Pysäytäpä tähän. Tehdäänpä mäkilähtö tästä. 

- Tuonne Alajoelle päin? 

- Niin. 

- Selvä... 

Mäkilähtö onnistuu. Seuraavaksi pitää kiertää linja-autoaseman kautta se ainut yksisuuntainen. Sitten Ringin kautta Artturin taakse. 

Artturin takana risteyksessä minun melko iso 45-numeron lenkkari jää pieniin Kuplan jalkatiloihin kiinni ja auto sammuu. Kytkin, käsijarru, uusi startti ja matka jatkuu. Saatana, tähänkö tämä jäi... 

Katsastusasemalla pitää peruuttaa kartioiden väliin taskuun ja sitten ajaa toimiston eteen. Menee hyvin, vaikka olen varma ettei koe mene läpi. Isä suuttuu ja pitää maksaa toinen yritys itse. Helvetti! 

- No niin... Läpihän se meni. Ei siinä ollut mitään. Auto sammui, mutta ei se ole virhe. Käynnistit nopeasti...

- Jalka jäi kiinni... 

- Joo, huomasin. Se on vähän pieni auto. Sitten vaan toimistoon niin saat väliaikaisen kortin ja poliisiasemalta sitten ihan virallisen myöhemmin. 

Ajetaan isän kanssa kotiin. En tietenkään saa ajaa, vaan joudun metsätöihin. Ja sitten vielä lenkillekin pitää keritä. 

---

Lenkki on tehty. Jukka tulee kohta. Illalla vois pelata vaikka jalkapalloa. Jaksaiskohan isäkin?

Saunassa ja uimassa ainakin pitää käydä. Jarkko ei varmaan pääse.

Matti tuo Jukan. Jarkkokin on hetken aikaa. Pelataan jalista, mutta aikuiset juo kahvia. Matti ja Jarkko lähtee takaisin mökille, mutta Jukka jää meille. Heitellään frisbeetä myöhään ja mennään sitten saunaan.

Yöllä puhutaan maailmankaikkeudesta. Se ahdistaa Jukkaa vähän, mutta unta saadaan jo kolmelta.

---

Muut lähtee jo aamulla aikaisin Lohjalle. Ollaan Jukan kanssa kahdestaan kotona. Ja mulla on ajokortti!

- No ni, mikäs on suunnitelma?

- Voitin kisoista lahjakortin Ilmajoen urheiluliikkeeseen. Se pitäs käyttää. Jos ajetaan sinne ja sit Seinäjoen kautta pois?

- Osaatko sinne? Onko teidän vanhemmilta lupa?

- On meillä kartta ja lupaa ei kysytä. Ne on Lohjalla.

- Okei...

Pakataan äidin Corsaan aivan liian vähän. On shortsit ja t-paita. Limsaa ja kartta. Ja monta kasettia kaikkea! Stratovariusta ja Rainbowta pääasiassa.

Ollaan kisoihin menty aina jotenkin Sulkavankylän läpi Koskenkorvalle. Eiköhän siitä jotenkin kartan kanssa osaa itsekin. 

Matka menee kuta kuinkin sujuvasti. Kerran meinataan ajaa maitorekan kanssa yhteen, mutta muuten suunnilleen osataan. Ostetaan Yonexin sulkapallomailat. Kerrankin hyvät, ettei mitään Keskisen halpoja mökkipaskoja.

Ajetaan Seinäjoen Samburgerin kautta kotiin. Illalla pelataan sulista ja käydään kyläringillä. Siellä ei juuri mitään ole, joten mennään kotiin ja pelataan vielä hetki sulista. Tai oikeastaan kahteen asti. Sitten pitää lopettaa, kun tulee nälkä ja sääsket syö.

---

Autokoulu oli välttämätön paha. Ajo oli helppoa, liikennemerkitkin muistin hyvin. Pidänhän säännöistä. Olisi ollut itselleni häpeällistä olla pääsemättä ekalla läpi. 

Uusi Beetle oli jotenkin hieno auto. Se ei ollut käytössä kauaa. En tiedä miksi, mutta sillä sain inssin ajaa. Itse tuo ajo ja väliaikaisen lärpäkkeen saaminen on kyllä melkoinen antikliimaksi hienolle tapahtumalle nuoren elämässä. 

Meillä oltiin usein yksin kotona jo lapsesta asti. Isä oli keikoilla ja töissä, äiti töissä ja pappa reissasi myös kaiken maailman menoissa. Usein ei kuitenkaan oltu yötä yksin. Siksi sekin oli spesiaalia. 

Jukan kanssa on tullut kohlattua kaikkea. Oikeastaan 3-kymppiseksi asti tosi paljon. Sittenhän se tahtoo jäädä. Ei ole oikein aikaa ja tavallaan se on harmi. 

Tämän kummempi ei ole tarina. Kuitenkin tietty kynnys on ylitetty, kun saa ajokortin. On vapautta mennä mihin vaan. Tai olisi lähes mahdollista mennä mihin vaan, jos olisi auto, rahaa eikä velvoitteita. Nyt oli 1,2-litrainen Corsa, lahjakortti ilmajokiseen urheiluliikkeeseen eikä ketään kotona. Köyhän urheilijanuoren taivas. 

Juoksutarinoita 106. Täytin 18 vuotta (19.7.1998)

Syntymäpäivä. 18 vuotta. Klo 7.05. Äiti lähtee töihin, vaikka on sunnuntai. Se menee leirille eli ei tule yöksi kotiin. Saan siltä 300 markkaa bensarahaa. Muutenhan lahja on ajokortti, joten ei pidä valittaa. 

Tallustan aamu-uinnille. Uin kerran kroolia ja kerran selkää koivulle ja sitten pois. Isä on aamupalalla.

- Joko sää kävit uimas?

- Jo.

- Sitten syömisen jälkeen mettätöihin.

- Ai syntymäpäivänä ja sunnuntaina?! 

- Jaa, oliko sellaanenkin? Onnia ny! No, se onkin hyvää juhlapäivän hommaa vähän totutella aikuusten elämähän. Saat tulla vähän raivaussahan kans tuonne mettätien lähelle. Se pitää olla raivattuna sitten parin päivän päästä.

- Täh!? Mulla on inssi ja sitten Jukka tulee!

- Sitten pitääkin olla reipas ennen sitä, me lähretään sinne Lohjalle, niin ennen sitä, että saa ajettua pölkyt poiskin.

Helvetti. Kannan raivaussahaa ja vesuria. Isällä on moottorisaha kannossa. Kävellään ojan yli lahoa siltaa kohti tienvieripellon reunaa.

- No niin. Tästä tämä pitäs sitten raivata. Ensiksi raivaussahalla pajukot pois ja sitten pääset sinäkin noita paksumpia kaatamaan. Mää otan nuo tuulenkaadot ja pari tukkipuuta tuolta nyt. Saaksää sen itte käyntihin?

- Joojoo.

Paarmoja on niin perkeleesti. Sääskiäkin. Onneksi ne ei juuri kuulu sahan äänen läpi. Enemmän menee hermot niiden ääneen kuin pistämiseen. Ja risuja on jaloissa joka paikassa. Saatana!

---

Pitää käydä lenkillä. Onneksi ei ole mikään tappokuuma. Jalat on aika väsyt, joten juoksen vain hiljaa Pyylammen ympäri. Paarmoja on täälläkin. Niin kovaa ei viitsi juosta.

Toni ja Esko on tullut pyörällä meille.

- Terve! Ja onnia!

- Kah! Kiitos. Mitäs te täällä?

- Lähdetään pyöräälemään. Käy uimas!

- Minne?

- No, Teuvon tupaan tietysti! Pitää tarjota kalja!

- Oho.

Käyn uimassa niin nopeasti, että jälkihiki on satavarma. Sitten pyörän selkään ja kohti Tepaa.

- Mistä mennähän?

- Ei tällä liikenteellä viitti ajaa Kuuskutosta. Mennään Pullikan kautta.

- Jaksattekohan te? Tulee 25-30 kilometriä. 

- Ei me niin huanos kunnos olla. 

- No mennään sitten. Tartteeko takkia?

- Ei kai...

Poljetaan Hanhiperän kautta. Keli on aurinkoinen ja sopivan lämmin. Osin on metsääkin, joka on Tonin vanhempien. Synkkää, jos yksin menisi.

Tullaan vihdoin Tepalle. Siellä on Hemppa ja Niks-Naks-Esko. Tepa on saattanut itsekin ottaa muutaman.

- Kolme olutta.

- Onkos poijilla ikää?

- No sitä justihin!

- Mistä ootte tullu?

- Sapsusta pyörillä.

- No sitte! Olkaa ihmisiksi!

- Tietysti.

Pelataan biljardia. Esko on ärsyttävä ja voittaa. Peräkylällä biljardi on kova sana. Onhan se, jos ei sähköä muuten tule.

Lähdetään polkemaan takaisin. Nyt mennään ihan asfalttia pitkin. Eino nostaa kättä Saaren mäellä.

- No, mitäs sitten?

- Lähtiskö Datsuni käyntiin?

- Ei kai...

- Vois se lähtiä, jos akun laittais...

Jostain kaivetaan akku ja lähteehän se käyntiin.

- Onkohan jäähdytysnestettä? Eikö se keittänyt aina silloin? 

- Kai sen verran. Bensaa on melkein puoli tankkia. Eikö käydä vähän koittamassa?

- Tuosta vaan vaikka Syväjärven mettäautotielle!

- Ei kai nyt ympärystielle viitti mennä.

- Ei ku tuasta läpi!

Esko menee ajamaan. Sillähän on jo kortti. On Tonillakin, mutta minulla ei. Auto kulkee hyvin, mutta haisee vähän sähköltä.

- Olikohan sitä jäähdytysnestettä nyt oikiasti?

- Jaa-a... 

- Pikkuusen se kyllä tahtoo kärytä. Olisko vaan pölyä?

- Ei tuo oo kyllä höyryäkään, sehän on savua!

- Ajapa sivuhun!

- Konepelti auki!

- Voi perkele! Sehän palaa.

Auton sähköjohdot palaa, ainakin osa niistä. Savua nousee aikalailla.

- Ojasta vettä nyt jollakin! Lakilla vaikka!

Johdot sammuu. Autohan ei enää käyntiin lähde.

- Työnnetähän se vähän sivuhun. Voi täällä joku liikkua.

- Se pitää kyllä hakia heti pois. Eihän se oo rekisteriskään.

- Millä se haetaan?

- Traktorilla.

- Takaasin on viis kilometria!

- Juostaan!

- Ei kukaan jaksa.

- Pitää se yrittää.

Minä, Esko ja Markku lähdetään juosten takaisin. Kesän myöhäisilta on hieno ja pelloreunat sumuiset.

Päästään alle tunnissa takaisin, otetaan traktori ja sitten äkkiä takaisin autolle.

Pojat on kävelleet meidän perässä takaisin. Markku ajaa. Autolla odottaa yllätys.

- Voi helvetti! Se on luistanut ojaan.

- Ja vettä sisällä. Hyvin meni.

- Kyllä se sieltä vetämällä tuloo.

Saadaan auto pois ja rullaillaan hiljaa takaisin. Otan äkkiä pyörän ja ajan kotiin niin nopeasti kuin pääsen. Kello on jo puoli yksi. Isä odottaa kiukkuisen näköisenä keinutuolissa. 

- Mihnäs sitä on oltu ja kuinka pöhnäs?

- Tonilla. Eikä yhtään. Haettiin yks auto pois.

- Pöh! Ny äkkiä nukkumahan ja aamulla töihin!

Käyn uimassa nopeasti ja opettelen hetken liikennemerkkejä. 

---

Äiti oli seurakunnan leireillä töissä. Niin rippi- kuin muillakin. Osa alkoi sunnuntaina, joten ei ollut poikkeavaa, että välillä äiti oli pois.

Tienvieripellon mäntyjen sotkema koivikko oli aika takkuinen paikka. Osasta tehtiin lisää peltoakin, mutta tuona päivänä ojanvarsi raivattiin. Ojan varteen piti jättää vain pieniä mäntyjä. Nyt 27 vuotta myöhemmin tuo ojanvarsi pitää raivata. Ei ole pikkumäntyjä enää.

Teuvon tupa tai Tulijoen kuppila. Legendaarinen baari, jota ei ole enää. Siellä kuitenkin piti käydä, kun täytti 18. Se oli jotenkin hienoa. Teuvo oli välillä itsekin vähän maistissa, mutta pääasiassa palvelu pelasi moitteetta.

Tuo Datsun-reissu oli melko tyylikäs. Ärsyttää vain nykyään, kun myytiin se Tuomolle (RIP). Saatiin 500 markkaa. Sama, mikä itse maksettiin. Olisi kannattanut pitää se, olisi hieno nyt. 

Juoksutarinoita: 105. "Turnauksessa" Muuramessa (11.-12.7.1998)

Jarmo on ajanut meille. Sen auto on alaladossa. Puskuri aivan kiinni kylvökoneen aisassa. Isä rassaa myrkkykonetta.

- Nii mihkä te olitta ny menos?

- Jyväskylään. Sählyturnaukseen.

- Keskellä kesää? Eikö se oo vähän toholua?

- Ei.

- No on kyllä. Kuka sitä muka kesällä pelaa?

- Järkevät.

- Mitä se, Jarmo, isäs tuohon sano?

- Varmaan aika lailla niinku sääkin... 

- Nonni! Isäs onkin hyvää ikäluokkaa. 

SC Alavuden varaama linja-auto tulee ja poimii meidän tienhaaran pysäkiltä kyytiin. Jarmolla on meille molemmille kolme Golden Capia. Vaikken edes tykkää siideristä.

Auto on täynnä jo juhlatuulella olevia pelaajia. Pelireissustahan ei ole kyse, vaan joukkueen hengennostatusmatkasta Jyväskylään. Ei meillä ole edes mailoja mukana. Astutaan autoon ja saadaan armoton huutovastaanotto.

- No niin, pojat! Varsinaiset junnut! Rookiet!

- Tämä pitää sitten olla tyhjä ennen Jyväskylää!

- Mitäh?!

Katsotaan pelokkain silmin pientä Koskenkorva-pulloa. Ei helvetti.

- Ei tuota voi juoda paljaaltaan!

- Meillä on lantrinkia! Kahta laatua: tomaattimehua ja appelsiinimehua.

- Ei nyt ainakaan tomaattimehua, hyi saatana!

Istutaan kolmeen pekkaan tuijottamaan pulloa. Esko ottaa pelikortit ja yritetään salaa aina tarjota kossua muillekin. Se on aivan kauheaa.

---

Matka kulkee hitaanlaisesti, koska joka pysäkillä on joku ellei kusella, niin tupakilla. Miten nuo voi pitää itseään urheilijoina ja polttaa tupakkia?

Ensimmäinen kohde on minigolf jossain Jyväskylän sataman lähellä. Päässä vähän humisee, muttei niin pahasti kuin muilla. Jukka huitoo pallot pesislyönneillä jonnekin huitsin nevadaan ja joku kuulemma osui ikkunaankin.

Meillä on kuskina vanhempi ukko, joka tuntuu katselevan meidän touhuja hyvin huvittuneena. Aivan varmasti mielessään naureskelee, että "kossit...". Ukko ajaa meidät Riihivuorelle.

Me saadaan joku pirunmoinen mökki ja sieltä jaetaan huoneet. Isommilla on pirusti kaljaa ja tietysti minigolf-kisan palkintona on Kossua. Taas ollaan Jarmon kanssa joukkueessa, jossa ollaan pullo-osingoilla ilman minkäänlaista juopottelukokemusta. Grillataan makkaraa ja odotellaan pronssiottelua, saunotaankin.

Kroatia voittaa ja yllättäen Suker tekee maalin.

- Hei, tuolla on varmasti jotain Hollanti-faneja! Lähdetään vähän aukomaan päätä niille!

- Joo, kierretään koko alue! Siellä oli kyllä jollain Hollannin rekkari!

- Otetaan juomat mukaan!

Jukka kulkee minigolf-maila olalla. Se on "vahingossa" jäänyt matkaan sieltä peleiltä. Kuinka ollakaan, löydetään asuntovaunu Hollannin rekkareissa. Tokihan sitä pitää heiluttaa, kun ketään ei näy!

- DENNIS BERGKAMP!!! DENNIS BERGKAMP IS BEEEST!!

- PENIS DERGKAMP!!!

Sisältä kuuluu jotain muminaa. Lähdetään pois. Meidän mökillä paistetaan makkaraa ja juodaan. Yllättäen. 

Suunnataan Jarmon kanssa laiturille. Se on pitkä, mutta siltä on hienot maisemat. Otetaan mukaan meidän Kossu ja lantringiksi siideriä. Kätevää. Istuskellaan laiturilla. Jarmo laittaa jalat veteen, vaikka sillä on farkut. Lopulta se seisoo järvessä. Pullot tyhjenee, ilta pimenee, ajatus sumenee. 

Alkaa olla väsy. Jarmo päättää juosta laiturilta rantaan, koska kävellen ei meinaa laiturilla pysyä. Onhan se toki kapea. Ei kahta metriäkään. 

Jarmo juoksee härän lailla, mutta unohtaa väistää rantasaunaa. Otsa edellä saunan seinään ja verta tietysti. Bussikuski auttaa minua ohjaamaan Jarmon mökille ja sidetarpeiden lähelle. Tuolla pitkällä, jopa sadan metrin matkalla, minulta katkeaa muisti. 

---

Herään yläsängystä. Jarmo nukkuu alasängyssä. Ei kuulu kuin kuorsausta. Suussa maistuu kokolailla pahalta. Kuolleelta kissalta tai joltain vastaavalta. Pää tuntuu kuumalta. Pakko päästä uimaan. 

Olohuoneessa Jukka nukkuu sohvan alla. Pasin sänky on romahtanut, mutta sujuvasti se siinä silti nukkuu. Janin jalat on sohvapöydän päällä. Pihalla on mahtava keli. Täysin tyyntä, linnut laulaa. Laulavat liian kovaa. Otan pyyhkeen ja kävelen rantaan. 

Rannassa penkillä istuu meidän bussikuski ja polttelee tupakkaa. 

- Sitä on aamu-uinnille lähretty. 

- Juu. On hikinen olo. 

- Siton liikkehellä. Muita ei tainnu olla vielä hereellä? 

- Ei näkynyt. Mitä kello on? 

- Puali kymmene.

Menen veteen ja lilluttelen siellä vartin. Jarmokin laahustaa uimaan. Olo on väsynyt, mutta ihan ok. 

- Miten pää voi?

- On kipiä. Viinasta ja seinästä. Voi ristus, mikä olo...

- Mulla on ihan ok.

- Ei ollut eilen. Oksensit siinä portailla.

- Täh?! Ilmankos on paska maku suussa.

Bussikuski hymyilee meille tietävän näköisesti. Hävettää. Raahaudutaan pikkuhiljaa pois vedestä ja yläkertaan. Porukka on heräillyt. Tero syö sipsejä aamupalaksi. Minulla ei oikein ole nälkä.

- Kato, Ökä!

- Ja Sarvikuono!

- Onko pojilla hyvä olo?

- Ihan ok...

- No sitten aletaan siivoilemaan!

Järjestellään paikkoja. Ollaan kuulemma saatu kolme valitusta viime yön aikana metelistä. Jännä juttu. Rohkeimmat vetävät lämmintä olutta aamupalamakkaran kylkeen. 

Olo alkaa jotenkin kääntymään tuskaiseksi. Hullu hiki. Vähän oksettaakin. Astun bussiin.

---

Suuntana on Jyväskylä ja Rax. Bussimatka tuntuu hyvin heikolta. Ei minulla ennemmin ole kyllä ollut bussissa huono olo. Olisinko nukkunut liian vähän?

Kovaäänisesti kävellään Raxiin. Se on pieni ja matala ja tajuttoman kuuma. Ovella tuntuu siltä, että oksennus tulee sillä sekunnilla. Sanon Pasille ja Janille, että ei ole nälkä ja kiirehdin pihalle. Yritän oksentaa johonkin Kolmikulman istutukseen, mutta ei onnistu. Huokaan ja istahdan jäätelökioskin taakse varjoon. Mittari katolla näyttää 26 lämmintä. 

Tämähän on muuten varmaan krapulaa! Ei helvetti! Tältäkö se tuntuu. Hiki, huono olo, kylmä ja kuuma ja kaikki äänet tuntuu kovilta. Miten tästä on mahdollista selvitä hengissä 2,5 tuntia linja-autossa?

Ostan jäätelökioskista kokiksen. Hörpin sitä varovasti. Liian makeaa ja vähän lämmintä, mutta pakko saada jotain energiaa. Hiki valuu valtoimenaan. Jäätelökioskin kaunis tyttö käy vaihtamassa paidan kioskin takana eikä näe minua. Lienee päivän ainoita valonpilkahduksia.

---

Linja-automatka kotiin kestää 300 vuotta ja tuntuu ikuiselta ruokamyrkytykseltä. En kuitenkaan oksenna. Jäädään Jarmon kanssa bussipysäkille. Meidän pihassa on joku vieras auto. Voi perse, nyt ei jaksaisi. Jarmo lähtee suoraan kotiin.

Menen sisään tupaan. Ruottalaiset! Huhhuh. Nyt vaatii kyllä keskittymistä. 

- Heippa, Tomppa! 

- Terve...

- Kuinka meni turnaus?

- Ihan hyvin... Pari maalia...

- Otatko munkkia? 

- En taida nyt. Pitää lähteä vielä lenkille...

- Ai turnauksen jälkeen?

- Se oli eilen...

Menen huoneeseeni ja vaihdan jonkinlaiset shortsit. Lämmintä on melkein 30. Otan paperia ja lämpöisen kokiksen lopun mukaan, koska tuntuu, että oksennan heti, kun pääsen metsätielle. 

Menen metsätielle ja laitan sormet kurkkuun. Se helpottaa. En kuitenkaan viitsi ja jaksa mennä kotiin vielä. Tekisi mieli mennä suoraan sänkyyn, mutta ei kehtaa, kun on vieraitakin. Lähden hölkkäämään.

Tuntuu pahalta, mutta tuntuu jotenkin vähemmän pahalta juosta kovaa. Juoksen koko Pyylammen ympäri niin, että olen kotitienhaarassa aivan puhki. Olo on kuitenkin parempi. Menen kotona suoraan järveen seisomaan. Josko se tästä?

Illalla pelaillaan vielä jalkapalloa ja keho alkaa heräämään henkiin. En juo ikinä enää viinaa!

---

SC Alavus otti meidät junnut hyvin perinteisesti vastaan - juottamalla humalaan. Eikä ne vanhemmatkaan niin paljon vanhempia olleet. 25 ikävuoden tienoilla. Reissu oli ikimuistoinen, mutta olo oli hirveä. Olo oli oikeasti niin hirveä, että seuraavan kerran maistoin alkoholia omatoimisella abi-risteilyllä seuraavana keväänä. 

Alaikäisten alkoholinjuontia pitää yrittää estää. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos ja usein kun sitä kuitenkin tuossa täysi-ikäisyyden saavuttamisen tienoilla kokeillaan, ei tuollainen urheiluseurayhteisö ole kaikkein huonoin mahdollinen ympäristö. Se on yleensä suljetun tilan pientä maistelua ja suhteellisen turvallista. Se porukka pitää kyllä huolen. Ainakin meistä pidettiin erityisen hyvin, vaikka tietysti naureskeltiinkin. Parempi paikka se oli ensimmäinen humala juoda kuin kaupungilla outojen ihmisten keskellä. Tosin oltaisiin me Jarmon kanssa varmaan ilman Koskenkorvaakin pärjätty. Se oli syvän pään mehua se.

Tuo Pyylammen kierto krapulaisena helteessä on niitä suorituksia, joita olen miettinyt myöhemmin kisoissani paljon. Silloin, kun tuntuu pahalta voi ajatella, että tuntui muuten kerran vielä pahemmalta.