Juoksutarinoita 102. Saulilla valukökässä (9.6.1998)

- Tomi. Laulamaan Sannalle. Sillä on synttärit.

- Eiii... En jaksa...

- Kyllä sen verran pitää jaksaa. Isä ja Samikin on. Sitten pitää siivota vähän, kun Iso-Sanna ja Miia tulee.

- Ei helvetti, tuleeko vieraitakin?

- Siistimpää kieltä... Tulee, mutta ei sun silloin tarvi olla paikalla. Illalla sitten, kun Arto ja Eila tulee.

- Onko edes kakkua?

- Illalla sitten. Tuus nyt!

Käydään laulamassa. Ihan todella turhaa ja noloa. Käyn uimassa ja tulen aamupalalle.

---

Onneksi piti vain puistella matot. Vieraat tulee kohta. Lähden lenkille, kun illalla ei ehdi. Yhtään ei jaksa nyt mitään vieraita. Jos tekis oikein pitkän lenkin, niin ei joudu mihinkään peltohommiin.

Toissapäivänäkin oli kyllä pitkä lenkki, mutta sitä edellisenä kova vetolenkki. 2*3min, 3*2min ja 4*45s. Tykkään sellaisista treeneistä, mutta purulla ne on aika tiukkoja.

Taidan juosta Rimmin ympäri. Ei ole kuumakaan. Itse asiassa miten onkin näin helvetin kylmä ja kesäkuuta eletään?! Hyvä, ettei pitkissä pidä juosta.

Kylällä ei paljon ketään näy, mutta autoja menee Kuuskutosella kyllä pirusti. Mäki-Pollarilta niin sanottuun Saaren tienhaaraan on jotenkin kapeat pientareet. Autotkin pakkaantuu aina sille välille. Pitää juosta lähes ojassa, jos autoja yhtä aikaa tulee sekä vastaan että ohi.

Rimmin kierrolla on aina samat tapahtumat. Erkin koira, Arvo, Viivi-koira ja joku mökkiläinen, joka ajaa liian kovaa. Traktoreita on pelloilla ja jo rehunkin teossa. 

Katson sekkarista aikaa. Olen juossut liian kovaa, niin kuin aina pitkät lenkit. Ne on niin perkuleen tylsiä. Kellokaan ei ole juuri mitään. Pitääkö käydä kiertämässä vielä purulla, niin en heti ole kotona?

Purulla on perushommaa. Rauhoittava paikka. Sääskiä on jo, mutta ei ne nyt vauhdissa häiritse. Ja on aika kylmä, ettei ne ole virkeitäkään. Onkohan täällä nyt mennyt karhuja? Kai se pitää nyt juosta kotiin. On nälkä. 

---

Isä tulee navetan takaa, kun minä olen laittamassa pyyhettä narulle. 

- Käviksää uimas? 

- Joo-o. 

- Eikö se oo aika raikasta? 

- Asennekysymys. 

- Vähän turhaa kuitenkin, saat tulla Saulin puolelle vähän hommiin. 

- Täh? Mitä pitää tehdä? 

- Valukökkään. Saat tulla kuraa kuskaamahan.

- Ei... Meneekö kauan? 

- Niin kauan, että se on valmis. Ei sitä kesken voi jättää. 

Kävelen Saulin puolelle. Isä, Sauli ja Antti on siellä. Palo-Pentti on kuulemma tulossa myös. Miehet juo oluita. 

- No niin, Tomppa. Tuu sää kottikärryn kanssa tähän myllylle, niin minä lappaan sulle kuraa. Viet sitten miehille tuonne. 

- Joo. 

- Voit ottaa sitten limsaa tuosta pöydältä. 

- Joo. 

- Kävikkö aamulla jo lenkillä? 

- Joo. 20 kilsaa. 

- Oho, oho! Se on hyvä. Se on hyvä. Sitten, kun lämpenee, niin kannattaa uida paljon. 

- Joo. Kävin mää tänäänkin. 

- Hyvähyvä. Niin minäkin. Kyllä siihen tottuu, vaikkei lämmintä vielä olekaan. 

Kökkä on aivan loputon. Tai siinä menee viisi tuntia. Saulilla on sauna lämpöisenä. Käyn nopeasti. Saulin saunassa haisee hyvälle. Ja sillä on aina kiuasnakkeja. 

---

Illalla Eila ja Arto tulee käymään. Pelataan perinteisesti sulkapalloa ja ihaillaan Princessaa. Kymmenen maissa olen ihan sipissä. Luen hetken Akiraa ja menen alan nukkumaan. 

---

Meillä laulettiin syntymäpäivinä. Kaikille. Se oli tuossa iässä todella noloa ja turhaa. On se ehkä vieläkin vähän. Mutta nimipäiviä ei meillä juhlittu. Onneksi. 

Sauli on isän setä ja sille tehtiin uutta halkoliiteriä. Tai autokatosta. Tai jotain sellaista. Saulin mökki on syntymäkodista sadan metrin päässä, tosin järven toisella puolella. 

Kökkä eli talkoot on Pohjanmaalla perustoimintaa. Autetaan naapureita maksutta. Tai yleensä ruoka- ja varsinkin juomapalkalla. Saulilla oli aina Spritea ja aina se lämmitti nakkeja kiukaalla. Sauli oli myös kova urheilumies ja opetti minua uimaan. Mailapeleissä oli ikäisekseen todella kova. 

Sannan kummisedällä oli sininen Austin Princess. Arto on muutenkin entisöinyt aika määrän autoja. On Trabantia, Austinia ja vaikka mitä. Erikoisautoja. 

Juoksutarinoita 101. Lapsuus on taputeltu

On tultu Juoksutarinoissa vaiheeseen, jossa 18 ikävuotta alkaa olla täynnä. Se on merkittävää, joskin kaoottista aikaa ihmiselle.

Minulta on kysytty, että miten suunnittelen tätä kirjoitussarjaa tai muuten päätän, mitkä jutut valitsen siihen. Vastaus: en suunnittele mitenkään, enkä mieti käsikirjoitusta.

Luen omia harjoituspäiväkirjamerkintöjäni ja valitsen tapahtumat, jotka elävästi muistan. Olen kirjannut päiväkirjoihin lauseella-parilla ns. merkittäviä tapahtumia kyseiseltä päivältä. Niitä käytän usein myös tarinoiden otsikkoina.

Jätän tarinoista tarkoituksella sellaisia ihmisiä pois, joista en ole ihan varma, mitä sanoisivat, jos tulisivat julki tässä yhteydessä. En minä niin vakavasti kirjoita, että jaksaisin alkaa lupia kyselemään. Voi myös olla, että käytän tekaistuja nimiä heistä.

Aion yhä jatkaa näitä kirjoituksia. Samalla mietin, että laittaisiko nämä sata ekaa jotenkin kansien väliin. En siitä kuitenkaan paineita ota. Tämäkin kirjoitus on pätkissä kirjoiteltu salitreenin palautuksien aikana.

Juoksutarinoita 100. Ajotunti Töysässä (4.7.1998)

Autokoulun eka ajotunti ihan oikealla tiellä. Autokoulun Antti tulee hakemaan postilaatikolta. Ekan kerran ajoin vain pikkuisen Viispuiston parkkipaikalla. Mutta eihän tollasessa perusajossa mitään ihmeellistä ole. Sehän on auto. Ihan sama kuin traktori tai mopo, mutta menee vähän kovempaa. Ohittaminen kyllä vähän mietityttää, mutta ei kai sitä heti tarvi ketään ohittaa? 

- Älä ny sitte törttööle! 

- En en. Siinähän on opettaja kyydis.

- Vauhtia kuitenkin on reilusti. Muistakko kuinka hiljaa traktori meni, kun Sanna väänsi sen tuonne lohiammikkoon? 

- No se oli ehkä kolmevuotias... Minä oon 18!

- Et oo vielä. Ja sillon sitä vasta toholo onkin! 

- Joo joo... 

Antti vilauttaa valoja ajaessaan meidän tienhaaraan kohti keskustasta. Käännetään auto ja vaihdetaan kuskia. 

- Paas ny sitte peilit ja penkki niin ku pitää! 

- On ne aika hyvin. 

- Näätkö mun puolen peilistä? 

- En niin hyvin... 

- No niin. Eli ei oo niin ku pitää. 

- No nyt! 

- Sitte vaan matkaan. Ajetaan koulun kautta Töysään. 

- Töysään?! Miks? 

- Siellä ei oo liikennettä ja se on vähän niinku keskusta. 

- Siellä ei oo mitään. 

- Sekin on totta... Mutta mennään ny vaan! 

Ajellaan Kirkkomännikön kautta kohti Töysää. Antti kyselee ketkä on parhaat kissat lukiossa. En osaa sanoa siihen mitään. Eikö ne nyt ole vähän nuoria tuolle? 

- Ootko käyny Töysässä ennen? 

- Kai mää ny oon! Keskisellä. Ja ollaan me pelattu sählyä täällä. Ja mää oon käynyt kisoissa Töysän kentällä. Mummo on kans pelannut siinä keskustan baarissa pajatsoa. Sillä on Mini-Suomessa voitettu Suomen mestaruus pajatsossa. 

- Älä helvetissä?! Se on komee saavutus. Sulla on kova mummo. 

- Niin on. Se on hassu. 

---

Illalla on ekat viralliset SC Alavuden treenit. Käytiin me pelaamassa jalkapalloa ja oonhan minä ollut maalissa niiden treeneissä joskus. Se on joku "alkutesti". Vähän pelottaa, mutta toisaalta odotankin sitä. Koutsi-Juha kertoo, mitä tehdään. 

- Juostaan ensin kilsa verkkaa, sitten 2 kertaa 30m paikaltaan ja sitten 4 kertaa 400m 2min palautuksella. Ajat otetaan maalikameralla. 

- Onko pakko juosta verkkaa, joku huutaa. 

- On. 

- Voiko juosta enemmän verkkaa, kysyn. 

- Voi. 

Eihän kilsa riitä mihinkään. Teemu juoksee mun kanssa verkan. Käydään Ponneniementiellä. 

Olis pitänyt ottaa piikkarit, mutta en tajunnut. Mulla on tälläset mouhot Sauconyt. En kyllä usko, että muillakaan on. 

3-kymppiset tuntuu tahmealta. 4,46 ja 4,38. Juostaanko salibandyssa koskaan 30 metriä putkeen? En usko. 

- Sitten vartin päästä nelisataset. Onko joku ennen juossut nelkkuja? 

- Minä oon... 

- No niin. Meet Teemun, Teron, Mikon ja Johanneksen kanssa! Toiseen ryhmään Hannu, Jarmo, Esko ja Hate!

- Mitä vauhtia pitää juosta? 

- Kovaa. Mutta viimeisen pitäs olla täysiä. 

- Okei... 

Eka veto. En osaa oikein täsmätä vauhtia. Juoksen alun hiljaa ja vikalla satasella muiden ohi. Teemu juoksee aika lähellä. Vähän tuntuu hengityksessä, kun verkattu on niin vähän. 

- Sehän meni hyvin. 65,7 sekuntia. 

- Onko se hyvin? 

- Muut ainakin jäi.

- Kai niiden pitääkin... 

- Mitä? 

- Ei mitään... 

Toinen veto. Teemu lähtee vetämään. Tulen taas loppusuoralla ohi. Ei tunnu oikeastaan miltään. 

- 63,5! Oottekos te Teemun kanssa kuinka paljon juossut nelkkuja? 

- No en minä oikeestaan... Vähän pidempiä vetoja juoksen Sapsussa yleensä. 

- Mää oon suunnistanut enemmän. 

Kolmas veto. Menen takasuoralla kärkeen, Teemu jää vähän ennemmin. 

- Ei saatana, 61,5!? Te ootte muita sata metriä edellä!

- Vieläkö juostaan? 

- Kerran vielä. Voitte vetää täysiä. Mutta antaa toisen ryhmän nyt juosta ensin. 

Isommat jätkät on tulleet ihan katsomaan. Pasi ja Vesku tsemppaa ottamaan kunnon skapan. 

Teemu lähtee tosi kovaa. Ei oikein huvita juosta täysiä, kun treeni on jotenkin epämääräinen. Menen ennen vesiestettä ohi ja tulen loppusuoran täysiä. Tai niin, että se näyttää täysiä juoksemiselta ja muka rasittuneelta. 

- Terve! 57,2! Tuosta se ei jää pelipaikka kiinni! 

- Aivan hullu suoritus! 

Jätkät taputtaa. Minusta ei oikein tunnu miltään. Hengästyttää, mutta ei mitään erikoista. Alle minuutin nyt juoksee vaikka koivunhalko. 

- Ens kerralla lihaskuntotestit! 

Isä hakee kotiin. Se jättää minut Harjun kohtaan, jotta "saan vähän loppuverrytellä kotiin". 

Eschedessä on kuollut kymmeniä ihmisiä jossain junaonnettomuudessa. Ja Helsinkiin on avattu joku uus museo. Onpa helvetin kiinnostavia uutisia. 

---

Antti oli sellainen vähän Maki Kolehmaisen näköinen, nykymittapuulla pikkuisen setämieshenkinen autokouluope. Mukava kuitenkin. En nyt ihan varma ole, oliko hän Antti, mutta voi olla parempikin ettei nimi ole oikein. Hahmon muistavat kyllä kaikki. 

Töysän keskusta ei ole ihan suurimpia metropoleja. Siellä ei ollut oikeastaan mitään ja nyt ei varmaan sitäkään vähää. Mutta mummo tosiaan oli pajatson Suomenmestari. Ainakin naisissa. Ja jonain vuonna. Hyvä se siinä joka tapauksessa oli. 

Sählyä ja salibandya on jossain muodossa tullut pelattua koko lapsuus ja nuoruus. Ja ihme kyllä nykyäänkin. Ensin omin päin, sitten tuli Sulkavan Sudet, Alavuden Hurrikaanit ja lopulta vuorokeskustelujen jälkeen alettiin käymään SC Alavuden treeneissä. Siellä oli "isompia poikia" eli entisiä lätkän pelaajia. Minä pärjäsin pääasiassa juoksuvoimalla ja kestävyydellä. Mailataidoissa olisi voinut paljon parantaakin. Mutta kyllä sitä karvaajaa ainakin pelien loppuvaiheessa tarvittiin. Olin todennäköisesti vastustajan silmissä rasittava pelaaja, koska jaksoin karvata ja häiritä kauan. 

Tietysti olin keskimääräistä alavutelaista säbäjätkää aika paljon kovemmassa juoksukunnossa, joten tuota nelkkusarjaa ihmeteltiin. Vielä vuonna 2019 se nousi puheisiin, kun vanhoja pelaajia tapasin. Eihän se juoksua treenanneen mielestä nyt miltään yliluonnolliselta tunnu. Tosin enää siitä ei menisi kuin se eka veto. 

Eschedenin junaturmassa kuoli yli 100 ihmistä. Lienee Saksan suurimpia siviilionnettomuuksia. Se avattu museo oli muuten Kiasma. 

Juoksutarinoita 99. Frederik Kannikassa (18.5.1998)

On ensimmäinen oikeasti kuuma päivä. Vaatetta on ihan liikaa. Kyllä trikoita ei olisi pitänyt laittaa, jos on 22 lämmintä. Mutta eilen oli kylmä. Ei pysty mitenkään juoksemaan tuntia enempää. Paistuu.

Oispa kotona limsaa. Tuskin on. Jotain isän vedellä jatkamaa voi olla. Varmaan sekin jotain ananaslimsaa. Se pitäis kyllä kieltää lailla. Ananas sopii ainoastaan pizzaan. Muuten turha. 

On niin kuuma, että menen suoraan rantaan. Käyn uimassa. Ei varsinaisen lämmintä ja rannassa on ärsyttäviä vesihämäkkejä. Saatanan isoja ja äkäisiä. Pitää sanoa Sannalle, niin se ei uskalla tulla uimaan. 

---

Sitten olisi mm-finaalin toinen peli. Niin helvetin paska systeemi on tämä kaksiosainen finaali! Eihän tässä ole mitään fiilistä. Suomen pitää tehdä kaksi maalia, että voittaa. Ja ruottalaiset ei saa tehdä yhtään. 

Ruotsalaiset ei tee yhtään. Mutta ei Suomikaan. Paska peli. Finaali ei saisi loppua 0-0-tulokseen. Karalahti ja Peltonen valitaan tähtikentälliseen. 

---

Joku on jättänyt linja-autoon Keltaisen Pörssin. Viitsisikö isä ostaa jonkun muun auton kuin Corsan? Seat Ibiza ainakin olis halpa. Ja musta. 

Koulupäivä on kuin norsu eläintarhassa. Se vain on ja vähän heilahtelee. Ei siis minkään tekijäksi. Koulu loppuu vähän ennen kolmea. Kävelen vesisateessa jo kesäiseltä tuntuvan hautausmaan läpi. Nälkäkin on. Käyn kyllä Kannikassa munkilla. 

Menen Kannikkaan, ostan kreemimunkin ja Pommacin. Miksei Pyynikin Helmeä saa enää? Selailen Ilkkaa. Joku tulee sisään. 

- Päivää taloon! 

- Päivää!

- Mitäs sinä syöt? Onks toi hyvää? 

- Onhan tämä. 

- Mulle tommonen ja kahvi! 

Jumalauta, Frederik! Kannikassa! Nyt on julkkis Alavudella! Pitää lähteä linkka-asemalle. 

- Kiitos ja moi! 

- Illanjatkoja! 

Frederik toivotti illanjatkoja. Kukaan ei usko tätä. 

Linja-autoasemalla haisee vanha viina, tupakka ja kusi. Palvelukin on erinomaisen huono. Voitan Potti 5:sta viisi markkaa. 

---

Isä tapasi jatkaa "kallista" limsaa vedellä, jotta se riitti meille pidemmäksi aikaa. Sen alkoi viimeistään yläasteella maistaa. 

Vesihämähäkki on Suomen myrkyllisin hämähäkki. Se on A) ruma B) iso ja C) oikeasti aika äkäinen. Ovela pirulainen, kun osaa elää veden alla. 

Tuo mm-lätkäsysteemi oli harvinaisen heikko. Melkoinen antikliimaksi päättää kaksiosainen finaali maalittomaan tasapeliin. 

Frederik kävi tosiaan jonkin verran Alavudella ja ihan vielä samalla kylälläkin pelaamassa Jussin kanssa tennistä. 

Ananas ei muuten sovi edelleenkään kuin pizzan päälle jotenkin. 

Juoksutarinoita 98. Autokouluun (4.5.1998)

Oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta kello on jo kymmenen. Perse. Tulee kiire. Tänään alkaa autokoulu. Sinne pitää mennä pyörällä.

Otan isän 10-vaihteisen Monarkin vaikken saisi. "Romuutatte sen vaan!". Jumaliste, pyörä 70-luvulta. Ei ehkä ihan enää maailman paras. Mutta kapeat renkaat ja siedettävä, kun pitää ajaa keskustaan.

Edesjärven risteyksestä Asunmaan mäelle on maailman tylsin väli. Metsää, peltoa, nevaa. Tuulee ja kapeat pientareet.

Autokoulu. Ketähän muita siellä on meidän luokalta? Varmaan ainakin töysäläisiä. Autokoulukirjan olen lukenut jo. Liikennemerkit olen osannut jo pitkään. Eli on varmaan tulossa tylsä luento.

Ohi ajaa kolme Vitoa. Niitä alkaa olla aika paljon. Hienohan se on. Mutta Mersu, ei saatana.

---

Autokoulun vetäjä näyttää ihan Vitolta Game Overista. Kaikkihan näistä koululaisista on tuttuja. Mariat, Jani ja Rami. Joku on kyllä Kuortaneeltakin ja sitten joku vanha akka Alavudelta.

Tylsää on. Ajan autokoulusta suoraan SC Alavuden treeneihin. Kyllä, perkele, voi olla jääkiekkoilijat tai nykyiset salibandyn pelaajat huonossa kunnossa.

Pelataan jalkapalloa. Sitä ne pelaa hyvin. Jani harhauttaa maailman vanhimmalla kikalla. Juoksen sen kiinni ja saan jalan vedon eteen. Se kimpoaa siitä suoraan Haten naamaan. Yritän olla näkymätön, mutta Haten mielestä se oli hyvin puolustettu.

Sitten pyörän selkään ja kotiin. 

- Poljeksää kotia? 

- Joo. Kuinkas muuten? 

- Luulin, että sut haetaan. 

- Kuka? Pyörällähän mää tulinkin. 

- No lepää nyt sitten kotona. 

- Joo, käyn juoksemassa vähän vielä illemmasta. 

- Ei helvetti. 

- Joo helvetti. 

---

Pääsen kotiin ja syön. Kasin maissa lähden vielä tekemään ylämäkitreenin. 10*150m ylämäkeen. Jalkoja vähän väsyttää. Syön ja katson elokuvaa. 

---

Aika päätöntä liikkumista oli silloin. 40km pyörällä, 1,5h jalkapalloa ja vielä 11km, jonka aikana puolitoista kilsaa ylämäkivetoja. Olisi voinut jalat pysyä ehjempinä jos vaikka olisi levännyt joskus. 

Autokoulu Alavudella oli periaatteessa aika helppo. Ei liikennevaloja ja vain linja-autoasemalla pätkä yksisuuntaista katua. Toki sitten käytiin ajamassa Seinäjoella niitä valoja ja yksisuuntaisia. Ja Seinäjoelle meneminen on aina elämän tuhlaamista. 

Isä hän lopulta osti Viton. Siellä se on käytössä edelleen ja on varsin mukava auto huristaa. 

Aikamoista aikaa tuo kuitenkin oli. Suorituskykyä ja jaksamista oli vaikka mihin. 

Juoksutarinoita 97. Sippasin täysin (25.4.1998)

- Otapa nyt sämpylää siitä.

- Ei ole nälkä.

- Pitää jotain syödä. Sulla on raskas kisa.

- Kymppi vaan. Ihan tavallinen. Syön matkalla.

- Mitä?

- Jotain.

- Laitan leipää sulle mukaan. Ja mehua.

- Ihan sama.

Äiti aina häslää. En tarvitse nyt mitään. Menen vielä huoneeseeni ja pidän jalkoja seinää vasten. Radiosta soi noin miljoonatta kertaa My Heart Will Go On. Ei riitä, että Sanna soittaa sitä koko ajan, vaan pitää kuulla se koko ajan joka jumalan tuutista. 

Nukun muuten aina autossa, mutta kisareissuilla se on hankalaa. Pidän silmiä kiinni, ettei tarvitsisi jutella isän kanssa. Ehkä sitäkin jännittää. Olen hyvässä kunnossa. Kisamatkahan on sama kuin Sapsun kierto, mutta vähän tasaisempi.

---

Teen perinteisen lämmittelyn. Neljä kilometriä. Yksi puolen kilometrin reipas pätkä ja sitten muutama 50 metrin kiihdytys. Käsien pyörittely ja vessassa käynti. Vedän vettä nenääni ja tyhjään sieraimet kaikesta moskasta. Kengännauhat kireälle ja sadalle solmulle, etteivät heilu tai napsu.

Aivan on hyvän tuntuista. Tosi kevyt olo. Minun ikäsiä on jotenkin vähän. Ovatkohan kipeänä? Pasi, Jarkko ja Harri on, mutta missäs muut? Lähtiskö ne liian lujaa?

- Muistat sitte juosta tuulensuoja! -

- Joo joo, muistan muistan.

- Ja varot sitte siinä asfaltin reunas, ettei mee nilkat!

- Joo joo, oo hiljaa jo!

Asetutaan viivalle. Kaiken maailman hölkkähulluja ukkoja on ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään ryhmän kärkeen. Nopeampia niistä ei kyllä monikaan ole. Haluavat vain olla kärjessä. Menen Pasin taakse. Se lähtee niin lujaa, että on tyhjä kaista edessä.

PAM! Matka lähtee rennosti. En ollut ihan tarpeeksi hengästynyt verkan jälkeen, niin käsissä pikkuisen pistelee. Haen paikkaa ja lähden aika sopivasti kärjen matkaan. Tuntuu tosi kevyeltä. 

Jarkko, Pasi, Jyrki, Harri, Karikin. Tässähän on tuttua porukkaa ja sitten vanhempaa sakkia. Jotain nuoriakin, mutta ne kääntyy varmaan takaisin jostain. 

Tuulee. Kauhavalla tuulee kyllä aina. Tämähän on pelkkää peltoa. Täällä sanotaan vaatteita verhoiksi ja mummo on isu. 

Pelloilta pölyää jo multa. Traktoreita näkyy paljon. Rytmi tuntuu vähän liian kovalta, mutta hengityksessä ei tunnu. Isäkin huutaa jotain, se on tullut autolla väliaikoja katsomaan. 

Viiden kilsan kyltti. Näyttäisi alle 17 minuuttia. Uskoisiko? Kyllä me toisaalta juostaan minulle aika reipasta vauhtia. Mahassa tuntuu. Vähän niin kuin nälkä? 

Alan jäädä, vaikka ei tunnu pahalta. Jalat ei vaan liiku. Joku mummu ajaa pyöräkelkalla vastaan. Väistäisi nyt saatana! 

- Vauhti tippuu. Kiristä! 

Kahdeksan kilsaa. Jotain 27 minuuttia ja jotain. Eli ihan kovaa vielä. Alle 35! 

Edellä menijät karkaavat. Joku tulee takaa, mutten jaksa katsoa. Se on Minna!? Ja Annukkakin. Mitä helvettiä?!

Kuuma olo tai jotenkin hikinen. Kostea tai pölyä silmissä. Ei oikein näe. Tarkasti. Maaliin ei kai ole pitkä enää. Tuolla suoran päässä. 

---

- Loppu ei niin hyvin kulkenut. Mutta oli helppoa. 

- Helppoa? Viimeinen kaksi kilometriä kesti 11 ja puoli minuuttia. Ei oikein kulkenut. 

- Täh? Ei tuntunut pahalta, mutta nälkä jotenkin. 

- Energiat aivan loppu. Oot aivan kalapia. 

- Anna jotain syömistä!

---

En nukkunut kisoihin mennessä koskaan. Vaikka autossa nukuin muuten aina. Nukun vieläkin. Jos en itse aja. Halusin vain keskittyä, joten pidin silmät kiinni. 

Jos alkuverkassa ei käy hapotuksen lähellä, niin kisan alku yleensä menee sinne. Se on ärsyttävän tuntuista ja tuntuu usein käsissä pistelynä. Happi ei riitä sinne asti. 

Kauhavalaiset puhuu "leviää". Ja oudosti. Niille vaatteet on tosiaan "verhat" ja isoäiti "isu". Kauhava ei myöskään ole mitään kumpuilevaa vaara-aluetta, joten aina tuulee. 

Olin syönyt niin vähän, että energia ei vaan riittänyt. Siitä outo juttu, että ei tullut huono olo vaan mieluumminkin vain tajunta katosi. Tuntui, että juoksen kovaa, mutta eihän tuollainen 5-6 min/km silloin kovaa ollut. Nyt se melkein jo on. Tuon jälkeen olenkin syönyt mieluummin liikaa kuin liian vähän ennen kisaa. 

Pari kertaa olen elämässäni päässyt totaalisippiin. Jostain syystä siedän matalaa verensokeria ilman pahaa oloa tai tajun menetystä. Se ei kuulemma ole pelkästään hyvä asia. 

Juoksutarinoita 96. "Onko täällä aina tälläänen keli?" (18.4.1998)

On kevyt kahden lenkin päivä. Toissapäivänä oli Sapsu kovaa. Alkaa meni 38.31 min. Se on aivan hyvä 9,6 kilometriin. Aivan hyvä näin kevääksi. Oli toisaalta sopiva kelikin. Keväisen raikas. Ja lähtö Matilta, niin oli kirittäjiä.

Eilen oli kevyt Rimminlenkki. Vettä satoi, mutta lämmin oli. Tänään vain pari puolen tunnin lenkkeilyä. Sekin on ihan jees.

Käyn aamulla Kotatienhaarassa. Oli kuulemma ollut hirviä siellä. Pol Pot on kuollut ja Paul McCartneyn vaimo. 

Keli on aurinkoinen, mutta viileä. En ottanut hanskoja. Ei mun sormia palele. Pelloilla on kuuraa, mutta ei lunta enää. Routakuopat ovat vielä kovia. Ei jousta. Ehkä illalla joustaa. 

---

Päivällä lajitellaan jyviä. Tai isä peittaa ja minä lajittelen. Pölyistä paskahommaa. Lajittelijan hihna vähän hirvittää. Jos käy niin kuin papalle.

Isän pikkuhomma kestää tuhottoman kauan.

- Jokohan se piisaas tälle päivää?

- Olis piisannu jo kauan sitten...

- Eihän täs ny päästy ku vähä alkuhu. Huomenna sitte lisää.

- Jos Sami tulis...

- Se ei tahro jaksaa vielä... Katto ku o hiirenpaskaa! Huano katti, ku ei hoira työtänsä.

---

Vettä piskottelee. Nyt riittää kyllä Vanhan Peltolan kivi. Savu ja lehmänpaska haisee. Juoksu tuntuu hätäiseltä.

- Nykkö jo saunaan?

- Joo, kun lähdetään Jarmon kans Mietaalle.

- Millä te sinne meette?

- Jarmon autolla. Ne hakee tästä seiskan mais.

- Hirviä pirusti sillä välillä. Ja vettäkin rupiaa satamaan.

- No ei sada paljo yhtään. Me väistetään hirvet.

- Sitä ei ehri väistämään. Tohlolta idealta vaikuttaa.

---

Jarmo ja Marko ajaa pihaan. Nykäisen mokkanahkatakin päälleni ja lähdetään. Musiikkina jotain kaameaa teknoa.

Keli on synkkä. Vettä vihmoo ja on aika kylmä. Onneksi sentään illat alkavat olla jo kohtuullisen valoisia. 

Autossa on lämmin, jopa kuuma. Istun edessä, Marko keskellä takana nojaten polviinsa. Vauhtia on vähintään riittävästi. 

- Mennäänkö me sisälle? 

- Ei helvetissä! Sehän on aivan pirun kallis! 

- Mitäs me tehdään? 

- Pyöritään ja kattellaan! Ja saatte bensoista maksaa mulle makkaraperunat. 

---

Vettä sataa. Kaatamalla. Ollaan aivan liian aikaisin Mietaalla. Parkkipaikka on lähes tyhjä. 

- Eiköhän ny pyöritä vähän Kurikan kylällä? Ei oo ketään vielä täällä. 

- Ei tästä kyllä kauaa ajais Koskenkorvalle tai Ilmajoellekaan. Ei oo kiirus tänne vielä. 

- No ajellahan ny sitte. 

Kierretään nuo paikat ja näytän niistä paikat, joissa oon juossut. Vaikkei se niitä kiinnostaisikaan. 

- Pikkuusen olis jo nälkäki... 

- Onkohan Kurikas grilli? Makkaraperunat menis. 

- Kai siellä nyt sen verran on elämää. 

Ajellaan ympäriinsä ja löydetään grilli. Sen parkissa on jotain tyttöjä autossa. Jarmo parkkeeraa viereen. Niillä on ikkuna auki. 

- Terve! 

- Terve. Mistäs te ootta? Ette ainakaan täältä. 

- Alavudelta. 

- Niin kaukaa? 

- Joo! Onko täällä aina tälläänen keli? 

- Ai vesisade? Ei. 

- Jaa. 

Tytöt lähtee. 

- Ei saatana, Tomi! "Onko täällä aina tälläänen keli?", mikä helvetin heitto se nyt oli? 

- No, mitä muutakaan sitä olis keksinyt? 

- Jumalauta, voi olla nolo! Kuolen nauruun... 

- No ei ne ollut ainoot tytöt! Polttivatkin. 

- "Onko täällä aina tällaanen keli?"...voi vittu... 

---

Mietaalle on tullut jo porukkaa. Linja-autojakin. Ollaan parkissa paikallan ja välillä pyöritään parkkia ympäri. 

- Katto noita! On muuten hyvännäköösiä takaapäin! 

- Ei niistä kyllä täältä asti tiedä... 

- Aja ohitte! 

- Voi vittu, Marko! Ne on jätkiä! 

- No mistä sen olis tiennyt, yhdellä oli pitkät hiukset!? 

- Oo ny hiljaa, menee huonommaksi vaan! 

- Mikäs tuo nuppelopää tuolla on? 

- Mikä nuppelopää? 

Jarmo nauraa ja ajaa lähemmäksi. 

- No se ny sentään on tyttö! 

- Aivan hyvä! 

- Markolle ei taida kyllä kelvata, tyttö kuitenkin. 

- Haistakaa ny... 

Pyöritään parkkipaikkaa kuluttaen puoli yhteen asti. Takasin mennessä on aivan pirun pimeää. Marko nukahtaa ja minä vahdin hirviä. Ne vaanii joka puun takana. Kotona oon joskus kahden maissa. Isä tulee ovelle. 

- Noh, näinkö myöhähän piti olla? 

- Joo. 

- Kuinkahan pöhnäs siton oltu? 

- Ei oo juotu mitään. Meen nyt nukkumaan. Öitä. 

---

Jyvien lajittelu on periaatteessa nykyisin ihan mukavaa hommaa. Siihen on sellainen iesuksen vanha lajittelukone. Hihnavedolla ja sähkömoottorilla. Ja helvetinmoisella pölyllä ja metelillä. Siinä niin sanotusti erotellaan jyvät akanoista. Peittaamisella tarkoitetaan jyvien pinnan suojaamista. Punaista ainetta levitetään jyviin, jotta bakteerit ja pöpöt eivät tekisi niin kovaa tuhoa. 

Jarmolla oli punainen Corolla FX. Se ei ole iso auto, mutta hyvin tuollainen sakki sinne meni. Pirun lämmin se oli, kun taisi olla niin, että tuulilasi meni huuruun, jos lämpö ei ollut täysillä. 

Mietaan reissu oli juuri sellainen turha teinien säätöreissu, jossa lopulta ei ollut oikein mitään järkeä. Ja siksi juuri niin ikimuistettava. "Onko täällä aina tälläänen keli?" -lause on edelleen käytössä.