Syntymäpäivä. 18 vuotta. Klo 7.05. Äiti lähtee töihin, vaikka on sunnuntai. Se menee leirille eli ei tule yöksi kotiin. Saan siltä 300 markkaa bensarahaa. Muutenhan lahja on ajokortti, joten ei pidä valittaa.
Tallustan aamu-uinnille. Uin kerran kroolia ja kerran selkää koivulle ja sitten pois. Isä on aamupalalla.
- Joko sää kävit uimas?
- Jo.
- Sitten syömisen jälkeen mettätöihin.
- Ai syntymäpäivänä ja sunnuntaina?!
- Jaa, oliko sellaanenkin? Onnia ny! No, se onkin hyvää juhlapäivän hommaa vähän totutella aikuusten elämähän. Saat tulla vähän raivaussahan kans tuonne mettätien lähelle. Se pitää olla raivattuna sitten parin päivän päästä.
- Täh!? Mulla on inssi ja sitten Jukka tulee!
- Sitten pitääkin olla reipas ennen sitä, me lähretään sinne Lohjalle, niin ennen sitä, että saa ajettua pölkyt poiskin.
Helvetti. Kannan raivaussahaa ja vesuria. Isällä on moottorisaha kannossa. Kävellään ojan yli lahoa siltaa kohti tienvieripellon reunaa.
- No niin. Tästä tämä pitäs sitten raivata. Ensiksi raivaussahalla pajukot pois ja sitten pääset sinäkin noita paksumpia kaatamaan. Mää otan nuo tuulenkaadot ja pari tukkipuuta tuolta nyt. Saaksää sen itte käyntihin?
- Joojoo.
Paarmoja on niin perkeleesti. Sääskiäkin. Onneksi ne ei juuri kuulu sahan äänen läpi. Enemmän menee hermot niiden ääneen kuin pistämiseen. Ja risuja on jaloissa joka paikassa. Saatana!
---
Pitää käydä lenkillä. Onneksi ei ole mikään tappokuuma. Jalat on aika väsyt, joten juoksen vain hiljaa Pyylammen ympäri. Paarmoja on täälläkin. Niin kovaa ei viitsi juosta.
Toni ja Esko on tullut pyörällä meille.
- Terve! Ja onnia!
- Kah! Kiitos. Mitäs te täällä?
- Lähdetään pyöräälemään. Käy uimas!
- Minne?
- No, Teuvon tupaan tietysti! Pitää tarjota kalja!
- Oho.
Käyn uimassa niin nopeasti, että jälkihiki on satavarma. Sitten pyörän selkään ja kohti Tepaa.
- Mistä mennähän?
- Ei tällä liikenteellä viitti ajaa Kuuskutosta. Mennään Pullikan kautta.
- Jaksattekohan te? Tulee 25-30 kilometriä.
- Ei me niin huanos kunnos olla.
- No mennään sitten. Tartteeko takkia?
- Ei kai...
Poljetaan Hanhiperän kautta. Keli on aurinkoinen ja sopivan lämmin. Osin on metsääkin, joka on Tonin vanhempien. Synkkää, jos yksin menisi.
Tullaan vihdoin Tepalle. Siellä on Hemppa ja Niks-Naks-Esko. Tepa on saattanut itsekin ottaa muutaman.
- Kolme olutta.
- Onkos poijilla ikää?
- No sitä justihin!
- Mistä ootte tullu?
- Sapsusta pyörillä.
- No sitte! Olkaa ihmisiksi!
- Tietysti.
Pelataan biljardia. Esko on ärsyttävä ja voittaa. Peräkylällä biljardi on kova sana. Onhan se, jos ei sähköä muuten tule.
Lähdetään polkemaan takaisin. Nyt mennään ihan asfalttia pitkin. Eino nostaa kättä Saaren mäellä.
- No, mitäs sitten?
- Lähtiskö Datsuni käyntiin?
- Ei kai...
- Vois se lähtiä, jos akun laittais...
Jostain kaivetaan akku ja lähteehän se käyntiin.
- Onkohan jäähdytysnestettä? Eikö se keittänyt aina silloin?
- Kai sen verran. Bensaa on melkein puoli tankkia. Eikö käydä vähän koittamassa?
- Tuosta vaan vaikka Syväjärven mettäautotielle!
- Ei kai nyt ympärystielle viitti mennä.
- Ei ku tuasta läpi!
Esko menee ajamaan. Sillähän on jo kortti. On Tonillakin, mutta minulla ei. Auto kulkee hyvin, mutta haisee vähän sähköltä.
- Olikohan sitä jäähdytysnestettä nyt oikiasti?
- Jaa-a...
- Pikkuusen se kyllä tahtoo kärytä. Olisko vaan pölyä?
- Ei tuo oo kyllä höyryäkään, sehän on savua!
- Ajapa sivuhun!
- Konepelti auki!
- Voi perkele! Sehän palaa.
Auton sähköjohdot palaa, ainakin osa niistä. Savua nousee aikalailla.
- Ojasta vettä nyt jollakin! Lakilla vaikka!
Johdot sammuu. Autohan ei enää käyntiin lähde.
- Työnnetähän se vähän sivuhun. Voi täällä joku liikkua.
- Se pitää kyllä hakia heti pois. Eihän se oo rekisteriskään.
- Millä se haetaan?
- Traktorilla.
- Takaasin on viis kilometria!
- Juostaan!
- Ei kukaan jaksa.
- Pitää se yrittää.
Minä, Esko ja Markku lähdetään juosten takaisin. Kesän myöhäisilta on hieno ja pelloreunat sumuiset.
Päästään alle tunnissa takaisin, otetaan traktori ja sitten äkkiä takaisin autolle.
Pojat on kävelleet meidän perässä takaisin. Markku ajaa. Autolla odottaa yllätys.
- Voi helvetti! Se on luistanut ojaan.
- Ja vettä sisällä. Hyvin meni.
- Kyllä se sieltä vetämällä tuloo.
Saadaan auto pois ja rullaillaan hiljaa takaisin. Otan äkkiä pyörän ja ajan kotiin niin nopeasti kuin pääsen. Kello on jo puoli yksi. Isä odottaa kiukkuisen näköisenä keinutuolissa.
- Mihnäs sitä on oltu ja kuinka pöhnäs?
- Tonilla. Eikä yhtään. Haettiin yks auto pois.
- Pöh! Ny äkkiä nukkumahan ja aamulla töihin!
Käyn uimassa nopeasti ja opettelen hetken liikennemerkkejä.
---
Äiti oli seurakunnan leireillä töissä. Niin rippi- kuin muillakin. Osa alkoi sunnuntaina, joten ei ollut poikkeavaa, että välillä äiti oli pois.
Tienvieripellon mäntyjen sotkema koivikko oli aika takkuinen paikka. Osasta tehtiin lisää peltoakin, mutta tuona päivänä ojanvarsi raivattiin. Ojan varteen piti jättää vain pieniä mäntyjä. Nyt 27 vuotta myöhemmin tuo ojanvarsi pitää raivata. Ei ole pikkumäntyjä enää.
Teuvon tupa tai Tulijoen kuppila. Legendaarinen baari, jota ei ole enää. Siellä kuitenkin piti käydä, kun täytti 18. Se oli jotenkin hienoa. Teuvo oli välillä itsekin vähän maistissa, mutta pääasiassa palvelu pelasi moitteetta.
Tuo Datsun-reissu oli melko tyylikäs. Ärsyttää vain nykyään, kun myytiin se Tuomolle (RIP). Saatiin 500 markkaa. Sama, mikä itse maksettiin. Olisi kannattanut pitää se, olisi hieno nyt.
